Dex ei ole kopio ikiklassikosta ilman Deusia, vaan oivaa kybertoimintaa Tšekinmaalta.
Jotain lainattua, jotain sinistä ja jotain omaa
Dex sijoittuu sadan vuoden päähän tulevaisuuteen. Mikä on muuten älytöntä: vuonna 1915 ei kukaan osannut ennustaa meidän päiviämme edes etäisesti sinne päin, ja sen jälkeen tekniikan kehitysvauhdissa ei pysy edes nykyihminen perässä.
Sininen tukka uhmaa aikaa. Sen omistaja, nuori neito Dex, kuulee kesken rauhallisen koti-illan päänsä sisällä äänen. Se käskee häntä pakenemaan asunnosta mahdollisimman pian, koska paikalle saapuu porukkaa pahat mielessä. Dex pakenee parvekkeen kautta, mutta huomaa (tietenkin!) joutuneensa keskelle melkoisen suurta sotkua.
Dexin maailmassa on kaikki keskeiset kyberpunk-kliseet: valtavien ja pahantahtoisten korporaatioiden ylivalta, yhteiskunta, joka on jakautunut voittajiin ja häviäjiin, kybertodellisuus, väkivaltaiset jengit ja niin edelleen. Omaa ainesta on tarpeeksi, jottei tunnu siltä, että liikuttaisiin vain lainavaatteissa. Tarina on riittävän kiemurainen ja hyvin rakennettu, joten se kantaa lähes loppuun asti. Askel onnahtelee vasta loppuratkaisuissa. Mistään Mass Effect -luokan aivopierusta ei ole kyse, mutta loppuratkaisut ovat vain vähän kunnianhimottomia. Mutta minä olenkin tarinapelaaja henkeen ja vereen.
Sivusta seurattua
Dex 2D imaisee mukaansa kuin Liisan kaninkolo. Parissa tunnissa tajusin, etten edes haluaisi pelata sitä ison budjetin 3D-AAA-toteutuksena, sivuskrollaus sopii peliin kuin peilipokat Dentonin päähän.
Mukaan on mahdutettu vähän kaikkea: polveilevia keskusteluja, aimo kasa vapaassa järjestyksessä suoritettavia sivutehtäviä ja perustoimintaa niin pyssyjen kera kuin kyberavaruudessa. Sekin on yksinkertainen, ylhäältä kuvattu ja toiminta rajoittuu hakkerointiin. Simppelit ammuskeluosiot kyberavaruudessa on toteutettu hyvin, niihin on saatu värimaailman ja vihulaisten avulla mukaan selittämätöntä uhkaa.
Sivutehtäviä tahkoaa mielellään, ne eivät ole turhia kepinhakureissuja. Ne avaavat hyvin pelin tummaa futuristista maailmaa ja ovat täynnä kiinnostavia sivuhahmoja, mieleeni jäi erityisesti ääntään muokanneen ex-laulajatähden kiristystapaus. Parhaimmillaan tehtävät herättävät pohtimaan syvempiä asioita, kuten sitä, onko tulevaisuudessa bordellien vetonaulana “luomuihminen”, siis henkilö jolla ei ole lainkaan kyberneettisiä lisäosia. Epämiellyttävä mutta mahdollinen ajatus.
Dex Effect
On Dexissä roolipeliäkin, nimittäin se että Dex nousee kykyjä vauhdilla ja häneen voi pultata kiinni monenlaista implanttia. Päivitettäviä kykyjä riittää taistelutaidoista eri kyberkykyihin. Mutta esimerkiksi suostuttelutaidolla ei ole pelissä virkaa, hakkerointi on ylitehokasta ja rahaa varusteisiin on liikaa, joten Dex on liian nopeasti tappokunnossa, ja runsaat taistelut muuttuvat samankaltaisiksi. Lähitaistelussa lyödään nyrkillä, mukana pari erikoisliikettä. Pyssyköitä on riittävästi, mutta ampuminen tuntuu samalta, oli kourassa sitten pistooli tai laserase.
Vaan miksi valittaa, kun itse peli toimii ja maailma suodattuu neonvalojen läpi kauniisti. Hippunen onnistunutta huumoriakin on mukana.
Dexistä ilmestyi juuri Enhanced Edition, joka muutti taistelua niin, että ammuskellessa voi nyt liikkua eteenpäin. Se sulavoittaa toimintaa ja tekee siitä nopeatempoisempaa. Lisäksi uuteen painokseen on lisätty muun muassa yksi uusi alue, uusia sivutehtäviä ja rompetta. Dexin pääjuoni sisältää suunnilleen kymmenen tuntia pelattavaa, sivutehtävien kera pari kolme tuntia enemmän.
Dexin ulkonäkö pettää. Yksinkertaisen ulkokuoren alta löytyy mainio kompakti toimintaroolipeli, jonka tarina on juurevaa kyberpunkia. Sopii mainioksi välipalaksi, kun Witcherin ja Dragon Agen kaltaiset mammuttiroolipelit ovat imeneet tankin tyhjiin ja laittaneet pelikoneen polvilleen.
Dex
Arvosteltu: PC
Saatavilla: Linux, Mac
Tulossa: Xbox One, PS4, Wii U
Dreadlocks Ltd.
dex-rpg.com
Testattu: Asus G51J, Core i7 720QM /
1.6 GHz, 4 Gt, Geforce GTX 260M
Suositus: Intel i5 / 2.4 GHz, 4 Gt, GeForce®
GT 650M / AMD Radeon HD 5770
83
