Command & Conquer: Red Alert – Rautaesirippu nousee - Punainen vaara

1672-iso3.jpg1672-iso2.jpg1672-iso1.jpg

Eurooppa yhdistyy! Mutta ikävä kyllä Josef Stalinin johtamaan Neuvostoliittoon. Red Alert, vuoden ehkä odotetuin peli, jatkaa suoraan Command & Conquerin jalanjäljillä taistelussa kommunismia vastaan tai sen puolesta.

Kun lehden tämä numero oli menossa perjantaina painoon, arvatkaapa, minkä pelin kaksi vielä kopioinnista kuumaa romppua (ilman ohjekirjaa) saapui torstaina kuriiripostilla toimitukseen? Lehden kapteeni antoi punaisen hälytyksen, painoonmenoa vähän siirrettiin, ja seuraavan kolmen päivän aikana en muuta tehnytkään kuin pelasin Red Alertia. No, vähän nukuinkin. Onneksi Red Alert on niitä pelejä, joita pystyy paahtamaan 15 tuntia yhteen menoon ilman sen ihmeempiä sivuvaikutuksia. Stalinia vastassa sain pelin melkein läpi ja Stalinin joukoissakin pääsin puoleen väliin.

Hindit ja Migit vaanivat tuotantokeskusta. Kraateroitunut ympäristö todistaa raa´oista taisteluista.

 

Stalin rymyää

Red Alert sijoittuu vaihtoehtotodellisuuteen, ajallisesti ennen Command & Conqueria, ja esittää kai toisen maailmansodan aikaa. Tiedemies matkustaa ajassa taaksepäin vuoteen 1924 ja tappaa nuoren Adolf Hitlerin. Maailmansodalta ei kuitenkaan vältytä, sillä Josef Stalin, Neuvostoliiton Isä Aurinkoinen, haluaa vetää rajat leviälti. Vastaan pistävät liittoutuneet, eli Englanti, Ranska, Saksa ja tietysti Ukraina. Liittoutuneiden apuna on itse Albert Einstein.

Command & Conquer: Red Alert on Command & Conquerin jalostettu poika. Suhde on kuin Civilizationin ja Civ 2:n välillä: ensivilkaisulla peli näyttää samalta, mutta mitä enemmän pelaa, sen enemmän huomaa, kuinka runkoa on viilattu ja viritetty.

Perusrunko on pysynyt samana. Red Alert on siis tosiajassa pyörivä kevyt strategiapeli, oikeastaan toimintastrategia, joka toimii hiirivetoisen yksinkertaisesti. Pelaajaa odottaa vähintään kolmetoista hyvien välianimaatioiden yhteennitomaa tehtävää, joko Stalinin riveissä tai liittoutuneiden puolella.

Päätehtävätyypissä pelaaja rakentaa tukikohdan, kerää maastosta malmia saadakseen rahaa ja rakentaa sillä uusia rakennuksia ja yksiköitä. Maastoa aluksi peittävä musta huntu väistyy kun yksiköt siirtyvät alueelle. Tuota & Tuhoa -tehtävien välissä on kimurantteja välitehtäviä, jossa täytyy esmes pikkujoukolla tunkeutua ohjustukikohtaan ja tuhota matkalla olevat ohjukset. (Tämän ja liittouneiden toisen vastaavan tehtävän ansiosta en saanut peliä läpi.)

Tehtävät ovat onnistuneita ja tuntuvat yllättävän monipuolisilta. Ne jopa loppuvat ajoissa, sillä kun tietokone huomaa tilanteen olevan toivoton, se yleensä myy kaikki rakennuksensa ja tekee viimeisen itsemurhahyökkäyksen.

Yakit jeepin kimpussa.

 


Datsa pystyyn

Tukikohdan päärakennus on tuotantokeskus, jota ilman ei uusia rakennuksia voi pystyttää. Lähes yhtä tärkeä on malminjalostuslaitos, joka vastaanottaa malmikuormureiden lastin ja muuttaa sen rahaksi. Eri tuotantolaitokset rakentavat sitten kaikkea kiväärimiehistä risteilijöihin. Tykkitornit, kk-bunkkerit, liekinheitintornit ja IT-tykit huolehtivat lähipuolustuksesta.

Lähes kaikki rakennukset tarvitsevat sähköä toimiakseen. Jos sitä ei ole, ilmatorjuntatykit vaikenevat, Teslakäämi ei polta salamalla hyökkääjiä, ja tuotanto hidastuu mateluksi.

Rakennukset ovat jokseenkin suoraan C&C:stä, vasta pelin loppupuolella käyttöön tulee vänkiä rakennuksia. Liittoutuneiden aukkogeneraattorit piilottavat ympäristön viholliselta, ja Philadephian kokeeseen perustuva Chronosphere teleporttaa yksikön joksikin aikaa vaikka suoraan vastustajan niskaan. Jumalattomien kommunistien Rautaesirippu tekee yksiköstä hetkeksi haavoittumattoman, ja atomipommien käyttötarkoituksen jokainen saa keksiä itse.

Maassa...

Red Alertin yksiköistä suuri osa on C&C:sta tuttuja, mutta ne on jaettu eri lailla. Jalkaväen tutut kivääri-, kranaatti-, sinko- ja liekinheitinmiehet ovat saaneet tuekseen parantavat lääkintämiehet, neuvostosotilaat eivät moisia tosin tarvitse. Heillä on tappajavartiokoirat, joiden puraisun jälkeen ei lääkintämiehelle jää paikattavaa. Koirat ovat myös ainoita, jotka havaitsevat liittoutuneiden vakoojan. Tämä smokkiin pukeutunut, Sean Connerylta kuulostava vakooja voi vapaasti kävellä vastustajan alueella, ja esimerkiksi tehtaaseen soluttautumalla näkee mitä siellä valmistetaan.

Pioneerienkin työnkuva on muuttunut: he voivat valloittaa vain sellaisia rakennuksia, jotka on melkein tuhottu, mikä on C&C:tä loogisempaa. Kommando on nyt sabotööri, ja kaiken lisäksi nainen, mutta samalla lailla ne rakennukset räjähtävät.

Neuvostoliiton moottoroitu sotakone nojaa raakaan voimaan, eli raskaisiin tankkeihin ja ilmavoimiin. Kaksipiippuinen tankki ja tuttu Mammoth V2-rakettilavettien tukemana edistävätkin kommunismia tehokkaasti. Liittoutuneiden kaluston raskasta päätä edustavat normaali ja kevyt tankki, tulitukea antaa aina yhtä kankea telatykki. Jeeppi on aika hyödytön, sillä miehistönkuljetusvaunu on vain vähän kalliimpi, mutta paljon käyttökelpoisempi.

Mielenkiintoisimpia uutuuksia ovat miinankylväjät, jonka punaversio tiputtaa henkilömiinoja ja liittoutuneiden vastaava ajoneuvomiinoja. Miinankylväjään saa ladattua vain viisi miinaa kerrallaan, joten hetkessä eivät massiiviset miinoitteet synny.

Helikopterilaivueet hallitsevat.

 

...merellä ja ilmassa

Red Alertissa on vihdoinkin kunnon ohjattavat ilmavoimat. Liittoutuneiden ainoa lentovehje, ohjuksia sylkevä Apache, on Orca uudella grafiikalla, ja neukkujen konekiväärillä varustettu Hind on sekin C&C:stä. Lisäksi työväen luokan sankareilla on konekiväärillä ampuva Yak ja ohjuksia ampuva Mig. Tupolev-pommittaja voi pudottaa viisi laskuvarjojääkäriä tai pommeja. Sääli, että laskuvarjojääkärit ovat aina kiväärimiehiä, omavalintaiset joukot olisivat olleet parempi ratkaisu.

Jos unohdetaan joukkojenkuljetusalus, meri kuuluu liittoutuneille. Risteilijän mahtavat tykit jauhavat maastoa kappaleiksi aina kahden ruudun päästä, mutta vain ohjuksia ampuvat hävittäjät ja tykkiveneet voivat suojella risteilijää punaisten pirullisilta sukellusveneiltä. Merivoimien suurin ongelma on grafiikka: alukset ovat liian pieniä ja näyttävät leluilta.

Look, it's trying to think!

Pahin Akilleen kantapää, tekoäly, on selvästi parempi. Eihän se tietysti ihmiselle vedä vertoja, mutta tarjoaa viihdyttävän vastustajan, joka aina välillä pääsee yllättämäänkin. Tietokone tuntuu aggressiivisemmalta, ja hyökkää usein monelta suunnalta yhtä aikaa. Malminkerääjilläkin on yleensä saattue. Tietokonetta auttaa sekin, että C&C:n tietyt "featuret" on poistettu: Tankit ajavat hiekkasäkeistä ja piikkilanka-aidasta reilusti läpi, eikä hiekkasäkkijonojen päässä olevia tykkitorniryväksiä voi enää rakentaa. Tietokone on edelleen melkoisen avuton massiivisia ilmahyökkäyksiä vastaan.

CD:llä on sekä Dos- että Windows 95 -versiot. Dos-versio käytää samaa 320x200-resoluutiota kuin C&C. Direct-X:n kolmosversioajureita käyttävä Windows 95 -versio vetääkin sitten pitemmän korren: se näyttää tarkkaa (mutta pientä) SVGA-grafiikkaa. Laihana lohtuna välianimaatiot näyttävät Dos-versiossa paljon paremmilta, mutta sekä ääniefektit että musiikki ovat tietysti kummassakin yhtä hyviä. Red Alertin rompulla on mukana myös editori, mutta sillä voi tehdä vain karttoja, ei varsinaisia tehtäviä.

Kaksinpeli onnistuu modeemilla ja Windows 95 -versiolla myös Internetissä. Kummankin version pitäisi tukea 8 hengen peliä IPX-verkossa, mutta minä en ainakaan löytänyt, miten se aloitettaisiin. Palaamme moninpeliin myöhemmin.

Alustavasti kuitenkin testasin sitä kuivaharjoittelulla tietokoneen ohjaamia vastustajia vastaan (jotka muuten vihdoinkin rakentavat myös tukikohtaa). Valinnainen Fog of War on toteutettu huonosti: miehittämättömille alueille palaa pimeys pikkuhiljaa. Tavallaan hyvä, koska nyt vastustajaa on vaikeampi tarkkailla. Westwood olisi kuitenkin saanut ryöstää Warcraft II:n huomattavasti paremman idean, jossa tutkittu alue kyllä jää näkyviin, mutta yksiköt eivät.

Vaikka kuinka kääntelisin kritiikkinappulaa kaakkoon, en saa negatiivisiä värinöitä esiin juuri nimeksikään: Red Alert on helvetin hyvä. Pahimmillaan aika kiisi pelatessa niin, että postiluukun kolistessa ihmettelin, miksi Hesari jaetaan näin aikaisin. Sitten katsoin kelloa. Ja jatkoin pelaamista.

95