Vuodet vierivät, mutta edelleenkin tietokonepelejä pidetään lasten ja tosielämästä irtaantuneiden nörttien touhuna. Mitä vanhempi ihminen kertoo pelaavansa, sen varmemmin häntä katsotaan kun vääräpäistä venuslaista. Miksei tietokonepelejä ole vielä kanonisoitu ihan normaaleillekin ihmisille kelpaavaksi tavaksi viettää vapaa-aikaansa?
Sellainen virikkeellinen ja älyllisesti vaativa harrastus kuin Kauniiden ja rohkeiden päivittäinen seuraaminen on sosiaalisesti täysin hyväksyttyä toimintaa. Miksi? Suuren filosofin ja humanistin Paavo Väyrysen sanoin kysymyksessä on mediapeli. Jos suuren lehden toimittaja huomaa kauhukseen säännöllisesti istuvansa TV:n ääreen puoli kuudelta, asia on helppo korjata. Normaalilähestyminen eli "amerikkalainen, aidot ihmissuhteet korvaava ja miljoonia aivosoluja tappava roska" korvataankin "viattomalla pikkupaheella, joka niin sopivasti rentouttaa raskaan työpäivän jälkeen" ja vot! Eipä aikaakaan, ja Ericin uudet seikkailut on hyväksytty.
Tietokonepelit tarvitsevat siis mediatukea. Pelit-lehden kautta tarttuu mukaan ehkä pienen pieni määrä siitä isosta potentiaalisten pelaajien joukosta, joka tästäkin maasta varmasti löytyy. Keskiverto-Virtaselle "tietokonepeli" tarkoittaa kuitenkin edelleen jotain Mariota, Hugoa ja Vitoa, mikä ei kyllä tee tietokonepeleille pätkän vertaa oikeutta. Tarvitaan siis oikeaa tietoa ja mieluummin televisiosta, ehkäpä silloin muutamakin sohvaperuna saataisiin tekemään ruudun äärellä muutakin kuin roikottamaan alahuultaan.
MegaGaMez
Mutta toisaalta televisiossa pyörivä, Suomessa tuotettu pelishow varmaan kapsahtaisi pelaajien omaan nilkkaan. Kun katsoo listoilta, minkälaisia viihdeohjelmia Suomessa eniten katsotaan ja yhdistää siihen muistoja menneistä nuorten ohjelmista, ohjelman formaatti alkaa mielikuvituksessa hahmottua.
Niinpä kello on nyt 18.00 keskiviikkoiltana vuonna -95 ja seuraamme eturivissä upouutta pelishowta.
"Hey Dudez, it's MegaGamez, viikon kovimmat turbopelihitit ja juontajana teidän kaikkien oma Pahvis!" Ja sitten seurataan puoli tuntia punahenkselistä ja niskalippalakkista, neljätoistavuotiaaksi 20 vuotta liian vanhaa juontajaa, joka heittää rankkaa hetulaa nuorison omalla kielellä. Lukuisten konsolipelien joukkoon mahtuu pari kolme tietokonepeliä, jotka on valittu jotakuinkin sattumanvaraisesti. Juontajaa eivät tietokonepelit kiinnosta sen enempää kuin ohjelman tuottajiakaan, joten vaikka Master of Orionissa "sä teet päätöksiä, jotka vaikuttaa pelin kulkuun ennemmin tai myöhemmin. Way Cool, beibee!"
Ja kautta Suomen kuuluu sekä ovien pauke että munalukkojen räpse kun kaappipelaajat vetäytyvät vieläkin syvemmälle.
En viitsi edes haaveilla hyvästä peliaiheisesta viikko-ohjelmasta, minulle riittäisi ammattitaidolla tehty asiallinen dokumentti, joka kertoisi mitä tietokonepelit nykyään TODELLA ovat, aina Tetriksestä Harpoon 2:een ja Air Warrioriin.
Vaan miksi?
Miksi joka ihmisen pitäisi sitten pelata tietokonepelejä? Jos pelaajien määrä vaikka viisinkertaistuisi, ainoat näkyvät seuraukset olisivat se, että pelien maahantuojat saisivat enemmän rahaa ja meidän lehtemme levikki nousisi. Lama tuskin hellittäisi, työttömyys tuskin laskisi ja sosiaalidemokraatit saisivat silti murskavoiton ensi vaaleissa.
Minä vain haluaisin, että tietokonepelit merkitsisivät jotain muutakin kuin niitä kakaroille suunnattuja reaktiotestejä, väkivallan airuita, työtehonlaskijoita ja virusten teholevittäjiä, joiksi ne nykyään mielletään. Varsinkin kun samaan aikaan houritaan jostain ihme interaktiivisesta TV:sta, jossa katsoja voi itse vaikuttaa tapahtumiin ja joka tulee olemaan suurin uudistus sitten elokuvien. Herätkää jo, minä olen vaikuttanut ruudulla näkyviin tapahtumiin yli kymmenen vuotta!
Mutta toivoa on aina: vielä joku aika sitten Internetissä iltojansa viettävää pidettiin outona hyypiönä, jonka olisi syytä hankkia elämä. Sama henkilö on nyt In, hän on kansainvälisen tietoverkon kyberavaruudessa seikkaileva datasurffari, jolle koko maailman tieto tulee napinpainalluksella ruutuun. Ja videoiden ajastusongelmien kanssa kamppailevan kansan pitäisi hankkia Internet-oikeudet mieluiten heti.
Eduskunnassa on lähiverkko. Ehkäpä pian joku kansanedustaja astuu kaapista ulos, kertoo olevansa Doomissa Kokoomuksen Deathmatch-mestari ja pian jokaisen trenditietoisen harrastuslistasta löytyy "tietokonepelit". Sitä odotetellessa mä vaan pelaan.
