Unohtakaa ulkohuussit, puhelinkopit ja DeLoreanit, maailman paras aikakone on pc ja asiansa osaavat pelinkehittäjät.
LucasArtsin seikkailupeleillä on erityinen paikka sydämessäni ja eräs rakkaimmista nimikkeistä on Maniac Mansionin jatko-osa Day of the Tentacle. Vaikka suurin osa Lucasin seikkailupelituotannosta on päätynyt originaaliversioina verkon digikauppoihin, legendaarinen lonkeronaksuttelu puuttui.
LucasArtsin päivittäessä peliklassikoitaan uudelle vuosituhannelle, kahden ensimmäisen Monkey Island -pelin jälkeen remasterointivuorossa olisi ollut Day of the Tentacle, mutta markkinavoimat päättivät toisin.
LucasArts työskenteli projektin parissa jo vuonna 2013, mutta sitten studio myytiin Disneylle, joka pani pisteen pelinkehitykselle. Onneksi Double Fine sai neuvoteltua itselleen oikeudet pelin uusversion julkaisemiseksi, joten nyt klassikko iskeytyy verkkokauppojen digihyllyille entistä ehompana.
Seikkailupelivirtuoosi Tim Schaferin perustamasta Double Finesta on tullut LucasArtsin seikkailupelituotannon turvasatama. Erinomaista Grim Fandangon sukupolvipäivitystä (Pelit 3/14, 93 pistettä) seuraa nyt Day of the Tentacle ja jälki on jälleen ensiluokkaista. Tähän lonkerotuoppiin kelpaa tarttua!
Kolossin varjosta maailmankartalle
90-luvun alussa LucasArts haastoi Sierran tosissaan. Sen tallista ponnistivat Monkey Island, Indiana Jones ja monet muut klassikoiksi patinoituneet merkkiteokset, kuten Day of the Tentacle, eräs kaikkien aikojen parhaista huumoriseikkailupeleistä.
Pelin tarina pyörii inhan purppuralonkeron maailmanvalloitushaaveiden ympärillä. Aikanaan erään suomalaisen tietotekniikkalehden arvostelun mukaan ”Tohtori Fred yrittää valloittaa maailmaa päästä sojottavine tuntosarvineen.” Ei ihan, vaan höpsähtänyt tiedemies Fred Edison on luonut lemmikeiksi itselleen kaksi lonkeroa, joista toinen turhautuu ja nousee ihmiskuntaa vastaan. Pihaojassa virtaava jätevesi antaa tähän hyvät eväät, sillä ryypyn seurauksena purppuralonkero kasvattaa itselleen kädet.
Maailmanpelastustalkoisiin rekrytoidaan Maniac Mansionista tuttu Bernard-nörtti, joka palaa Edisonin perheen kotikartanoon ystäviensä Hoagien ja Lavernen kanssa. Tohtori Edison aikoo estää purppuralonkeron suunnitelmat kolmesta ulkohuussista ja kuplavolkkarista rakennetulla aikakoneellaan, sillä maailma voidaan pelastaa eilisessä.
Pelastusmatkalle aika-avaruuden aalloille lähetetään silmälasipäinen nörtti, ylipainoinen hevari ja omituinen Laverne, jonka inspiraationa on huhupuheiden mukaan ollut pelin toisena käsikirjoittajana toimineen Dave Grossmanin meksikolainen ex-tyttöystävä.
Kesken operaation aikakone hajoaa ja homma menee vihkoon. Hoagie päätyy 200 vuotta menneisyyteen, Yhdysvaltojen itsenäistymisen aikakauteen, Bernard nykyisyyteen ja Laverne parinsadan vuoden päähän tulevaisuuteen, missä nautitaan purppuralonkeron maailmanvalloituksen hedelmistä. Jotta tiimi pääsee takaisin alkuperäisen suunnitelman pariin, on aikakone ensin korjattava ja kaverit saatava takaisin nykyisyyteen.
Käsikirjoituksen kynäilivät Dave Grossman ja Tim Schafer. Juonikuvion laatimiseen otti osaa myös Ron Gilbert, joka samoihin aikoihin teki lähtöä LucasArtsilta. Gilbert oli pitkään halunnut tehdä aikamatkailun ympärillä pyörivän naksuseikkailun. Schaferin ja Grossmanin mielestä idea oli erinomainen.
Aika matka
Day of the Tentaclen nerous piilee sen rakenteessa. LucasArtsin seikkailupelifilosofian keskeisenä ajatuksena on äkkikuolemien puuttumisen ohella ollut hajautettu rakenne ja lonkeroseikkailu on sen puhdasmuotoisin ilmentymä. Kolmeen aikakauteen jaettu pelidesign tarjoaa useita rinnakkaisia pulmia ratkaistavaksi, joten etenemisreitin ja -tavan saa pitkälti päätellä itse.
Menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa on omat tavoitteensa, jotka risteävät iloisesti keskenään muiden aikakausien kanssa. Aikakoneena toimivat ulkohuussit mahdollistavat esineiden lähettämisen historian läpi, joten kilkepulmissa riittää vaihtelua, kun tavaraa lähetellään pönttöpostina aikakaudelta toiselle.
Rakenne on kestänyt upeasti aikaa (eh heh heh) ja toimii edelleen suoranaisena oppikirjaesimerkkinä hyvin laaditusta seikkailupelistä. Vaikka jokainen aikakausi sijoittuu tismalleen samaan, muutaman ruudun kokoiseen ympäristöön, satojen vuosien aikaskaala pitää homman tuoreena.
Aikamatkailu ei jää pelkäksi kikaksi, sillä suurin osa pelin pulmista perustuu historian hyödyntämiseen. Eräässä pulmassa on jostain keksittävä etikkaa, mutta tarjolla on vain viiniä. Kun menneisyydestä löytynyt pullo säilötään aikakapseliin ja avataan tulevaisuudessa, vuodet ovat tehneet tehtävänsä.
LucasArtsille tyypillisesti suuri osa pelin pulmista venyttää logiikan äärimmilleen, mutta pienen pohdinnan jälkeen ratkaisu on yleensä ilmiselvä. Mukana ei ole yhtään selkeästi järjenvastaista pähkinää, vaikka usein ratkaisut onkin mietittävä laatikon ulkopuolelta. Erityisesti eri aikakausien ympärillä pyörivät pulmat lähentelevät usein puhdasta nerokkuutta.
Jos lanttu ei leikkaa, jokin pelimaailman hahmoista viittaa aiheeseen vähintään epäsuorasti. Keskustelu muutenkin kannattaa, sillä erinomaisesti kirjoitettu vuoropuhelu on paitsi napakasti kirjoitettua, myös todella hyvin dubattu.
Perinteitä kunnioittaen
Day of the Tentacle on kaivautunut omasta aikakapselistaan uudelle vuosituhannelle esimerkillisellä tavalla. Double Fine ei ole muuttanut pelin ilmettä, vaan jo valmiiksi tyylitellyn grafiikan resoluutiota on vain nostettu. Hahmojen animointiin on käytetty tasan saman verran ruutuja, joten peli on sekä tuttu että uudistunut.
Arvostan todella paljon sitä, etteivät tekijät ole lähteneet siistimään pelin kupruja uusversiota varten, vaan ainoastaan esitystapaan on puututtu kohottamalla resoluutiota. Kyseessä on siis juurilleen uskollinen, nimensä veroinen remasterointi, jossa sisältöön ei kosketa. Ratkaisu on tismalleen oikea.
Uusiksi työstetty grafiikka on dramaattinen parannus alkuperäiseen ja eron huomaa vasta, kun vertailee lennosta päivitystä alkuperäiseen. Grafiikkatilaa voi Monkey Islandien kasvojenkohotuksen tavoin vaihtaa nappia painamalla.
Kun alkuperäisessä Tentaclessa SCUMM-käyttöliittymä ryösti noin kolmanneksen ruutupinta-alasta, nyt taide venyy koko näytölle. Käyttöliittymä on aavistuksen jalostunut versio Lucasin uusimpien naksuseikkailujen verbikolikosta, sillä yksi naksaus avaa toimintavalikon eikä nappia tarvitse enää pitää pohjassa. Inventaario on kätketty ruudun alalaitaan, josta se pomppaa esiin tarvittaessa. Samassa paikassa on nappulat hahmojen vaihtamista varten. Systeemin sisäistäminen käy hetkessä.
Käyttöliittymäuudistuksessa jäin kaipaamaan ainoastaan tuplaklikkauksen mahdollistavaa pikasiirtymää ruudusta toiseen, mikä LucasArtsin myöhemmästä seikkailupelituotannosta löytyy.
Uusversion kovimmat paukut on käytetty musiikkiraidan ehostamiseen. Taustalla pauhaa midijuurille uskollisia taustalurituksia, joissa instrumentit on päivitetty vastaamaan uuden aikakauden äänikorttiteknologiaa. Äänitehosteet ovat alkuperäisversiosta tuttua pauketta, ryskettä ja pihinää.
Mukana on alkuperäisversion tavoin myös Maniac Mansion, jota voi pelata eräältä pelistä löytyvältä päätteeltä, omine tallennuksineen kaikkineen. Tätä ei sentään ole remasteroitu, vaan pelattavana on tuttu pc-versio.
Klassikot eivät koskaan kuole
Jos Day of the Tentaclen paluuta verrataan takavuosien uus-Apinasaariin, Double Finen remasterointikoneisto on hoitanut hommansa paljon Lucasia paremmin. Minua vieläkin jurppii kakkos-Monkeyn uusversion blondattu Guybrush ja reilulla kädellä alkuperäiskuvastoa soveltava graafinen tyyli.
Nyt kaikki on toisin. Kyseessä on esikuvalleen täysin uskollinen ehostus, jota ei voi moittia oikeastaan mistään. Mukana on tuttuun tapaan myös tekijöiden kommenttiraita, joissa Tim Schafer, Dave Grossman ja muut projektiin osallistuneet kommentoivat suunnitteluratkaisuja.
Mukaan on mahtunut myös reilusti alkuperäisen pelin konseptitaidetta, josta käy varsin selkeästi ilmi graafisen tyylin vaikuttimet. Schafer ja Grossman ovat kertoneet ottaneensa pelin tyyliin reilusti ideoita Warner Brosilla työskennelleeltä Chuck Jonesilta ja se näkyy. Etenkin nykyisellä resoluutiollaan Day of the Tentacle on kuin interaktiivinen animaatioelokuva.
Viime vuosina remasterointeja ja uusversioita tutuista peleistä on tunkenut myyntiin ovista ja ikkunoista, mutta Day of the Tentaclen paluusta voi olla aidosti iloissaan. Nyt pitkään limbossa ollut peliklassikko on jälleen kaikkien saatavilla ajanmukaiseksi päivitettynä versiona, jonka sisältö on identtinen esikuvansa kanssa.
Grim Fandangon ja Day of the Tentaclen jälkeen voi turvallisin mielin ryhtyä odottamaan Full Throttlen uutta tulemista. Teemasta teknologiaan siirtynyt aikamatka on joka suhteessa ensiluokkaista työtä.
Olen läpäissyt pelin niin monet kerrat, että uusversio eteni lähdöstä lopputeksteihin ulkomuistista. Olen rehellisen kateellinen niille, jotka pääsevät kokemaan pelin ensimmäistä kertaa.
Day of the Tentacle Remastered
Arvosteltu: Macbook Air
Saatavilla: PC, PS4, PS Vita
Double Fine
Laitteistovaatimukset: 1,7 GHz kaksoisydinprosessori, 2 Gt RAM, DirectX 9.0c -yhteensopvia näytönohjain, 2,5 Gt kiintolevytilaa, Windows XP Service Pack 3:lla.
93
