Moebius: Empire Rising – Kaikki kertautuu

Käsinpiirretyt taustat ovat kauniita, mutta niissä hiihtävät polygonihahmot melkoisia pökkelöitä.

Möbius-teorian mukaan historia toistaa aina itseään. Olisipa toistanut tälläkin kertaa.

Jo Taisteluplaneetta Galacticassa teemana oli, että kaikki on tapahtunut ennenkin ja tulee tapahtumaan uudelleen. Kun käsikirjoittajavelho Jane Jensen  tarttuu kynään ja siirtää tämän ideologian peliksi, syntyy jälleen kiehtovalla tavalla historiaa, faktaa ja fiktiota sotkeva trilleri. Tietokonepelien Dan Brownin kynä ei ole tylsynyt.

Tai no, Moebius onnistuu kyllä tarinankerronnassa, mutta omanlaisensa aikamatkailutarinan kertova seikkailupeli on selkeästi Jensenin heikoin tuotos. Se ei ole käsikirjoituksen vika.

David Walker ja Malachi Rector eivät tutustu toisiinsa ihan perinteisellä tavalla, mutta seikkailun edetessä välit lämpenevät.

Bromanssi

Pelin päähahmo on Malachi Rector, itsetietoinen ja -riittoinen antiikkikauppias, joka välittää vain rahasta. Sarkastisella Rectorilla on valokuvamuisti, joten hän tunnistaa väärennökset erehtymättömällä tarkkuudella. Herra on myös kusipäisyydessä level capin saavuttanut antisankari, kerrassaan mainio päähahmo, jonka nokkelalle sanailulle tulee hymyiltyä.

Yhdysvaltojen hallituksen alaisuudessa toimiva järjestö kiinnostuu antiikkikauppiaan erikoistaidoista ja lähettää tämän Venetsiaan selvittelemään, miksi paikallisen poliitikon vaimo murhattiin erityisen raa’alla tavalla. Rectorin on selvitettävä, liittyykö murha noin 2000 vuotta sitten vaikuttaneeseen roomalaishallitsijan puolisoon.

Matkallaan Rector törmää jenkkiarmeijan erikoisjoukoissa palvelleeseen David Walkeriin, joka työllistyy nopeasti oudoista näyistä kärsivän antiikkikauppiaan henkivartijaksi. Veistoksellinen kiiltokuvapoika on Rectorin täydellinen antiteesi ja tasoittaa tehokkaasti antiikkikauppiaan rosoista luonnetta. Miesten välinen ystävyys kehittyy tarinan edetessä ja muodostuu mysteerin ohella juonenkuljetuksen kantavaksi voimaksi.

Walkerin ja Rectorin kohtalot tuntuvat kietoutuvan toisiinsa historian kautta, mutta tarina antaa ymmärtää, että kaksikon kemiat osuisivat muutenkin yksiin. Rautalangasta tätä ei väännetä, vuoropuhelupätkässä Walkerilta tentataan hänen seksuaalista suuntautumistaan jota tämä ei suostu paljastamaan.

Eräs tarinan suurimpia ansioita onkin homoseksuaalisuuden käsittely ilman alleviivauksia suuntaan tai toiseen. Walkerin ja Rectorin välille ei yritetä väkisin luoda romanssia, vaan jokainen saa itse solmia langanpäät yhteen hienovaraisten vihjausten avustuksella.  Se ei tunnu päälleliimatulta, vaan päähahmokaksikon suhde nousee tärkeäksi osaksi tarinaa. Moebius on tärkeä puheenvuoro seksuaalisen tasa-arvon puolesta, koska valitettavan harvoin pelimaailmassa homoseksuaalisuutta käsitellään päähahmotasolla.

Peli ottaa näppärästi kantaa myös taantumaan ja nykypolitiikkaan. Tosin Moebiuksen maailmassa ratkaisu löytyy historiasta eikä siitä että ahneet kroisokset kohtaisivat rehellisesti paskaisen loppunsa, jonka he totisesti ansaitsevat.

Malachi Rector osaa analysoida antiikin lisäksi myös ihmisiä. Havainnointiin perustuvat pulmat ovat oivaltavan pelimekaniikan sijaan typerää monivalintaa, josta tyhmempikin arvaa noin sekunnissa oikeat vaihtoehdot.

Ruostunut päättelyketju

Jensenin tavaramerkkinä toimiva faktan ja fiktion seikkailucocktail pitää mielenkiinnon yllä, mutta Moebiuksen tekninen toteutus ei ole läheskään samaa luokkaa maestron aikaisempien pelien kanssa. Historian kertautuminen ja Rectorin valokuvamuisti näkyvät pelimekaniikassa, mutta niitä käytetään rikollisen vähän.

Rector pystyy analysoimaan antiikkiesineiden lisäksi myös ihmisiä,  pelaajan on tehtävä havaintojen perusteella oikeat johtopäätökset. Aivoikonia napsauttamalla Rector tekee nopean luonneanalyysin havaintojensa perusteella, joka pelaajalle näkyy valintoina kolmesta eri vaihtoehdosta. Jos peli kertoo, että hahmon otsalla kimaltelee hikipisaroita, hän joko salailee jotain tai sitten on palannut lenkkipolulta. Analyysi toteutetaan typeränä monivalintana, jossa itsestäänselvyydet eliminoimalla löytyy oikea vaihtoehto. Pelimaailman hahmoilla on kolmesta neljään kiinnepistettä, joita klikkaamalla avautuu kolme vaihtoehtoa, joista yksi on oikea ja kaksi väärää.

Oikein tehtynä systeemi olisi hyvä lisä vuoropuheluun, nyt se on typerillä vitseillä varustettu valintaviidakko, josta tyhminkin löytää oikean vaihtoehdon, pakollinen paha, joka on tehtävä, jotta ihmiset suostuvat kertomaan oikeita asioita.

Pelin edetessä Rector analysoi hahmoja ja vertaa niitä myös historiallisiin esikuviin. Ihmisistä hankitaan tietty määrä tietoja, joita verrataan historian merkkihenkilöihin. Tavoitteena on eliminoida vajaan kymmenen henkilön listasta kolmen kandidaatin kopla, josta päättelemällä valitaan se oikea vaihtoehto.

Seitsemään lukuun jaettu Moebius on nopeasti nähty, koska leijonanosa pelin pulmakattauksesta on yksinkertaista läpihuutokamaa. Pikanttina lisä-ärsytyksenä Rector ei poimi mukaansa tavaroita, jos niiden käyttötarkoitus ei ole selvinnyt, mikä lisää melkoisesti ikävää eestaasjuoksua.

Sierra-perinteitä kunnioittaen pelin loppuun on ympätty sokkelo, jonka ainoa funktio on lisätä tunteja pelikelloon. Luolastossa ei tarvitse harhailla sentään samaan tahtiin kuin kasarilla, mutta suunnistus on ympätty mukaan pelkästään tilkkeeksi. Toivoin, että tästä genrepaskotteesta olisi vihdoinkin päästy eroon.

Malachi Rectoria motivoi kylmä käteinen. Kylmä, pragmaattinen ja ylimielinen antiikkikauppias on suorastaan loistava päähahmo.

Valtakunta pikseleistä

Moebiuksen toteutuksesta vastaa Cognitionista tuttu Phoenix Online. Graafisesti peli on varsin vaatimattoman näköinen ja tuo ikävästi esiin sen, miksi seikkailupelille perinteinen pikseligrafiikka on vektoreita järkevämpi lähestymistapa. Käsinpiirretyt taustat ovat pirun komeita, mutta niissä matkaavat polygonipaavot ovat jotain ihan muuta. Ankeankankeiden hahmomallien kasvoilta välittyy harvoin tunnetta, vaikka ääninäyttely on hoidettu mallikkaasti. Rectorin ryhti on yhtä huono kuin meikäläisellä ja David Walker kävelee rautakangen nielleenä hauikset korvissa.

Ei grafiikka peliä tee, mutta vahanukkehahmojen seuraaminen alkaa sattua silmiin.  Peliin on päätynyt myös melkoinen määrä suoranaisia grafiikkavirheitä. Jos köydestä kiskotaan, olisi hyvä, että naru kulkisi käsien sisällä eikä leijailisi kymmeniä senttejä rystysten yläpuolella. Bonuksena kaikkea toimintaa leimaa alituinen odottelu, sillä hotspottia klikatessa Rector pitää sekuntien mittaisen tuumaustauon.

Käyttöliittymä on varastettu suoraan Cognitionista. Kohteen klikkaus avaa valikon, josta noukitaan toimenpide. Systeemin kanssa pärjää, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että homma rullaisi kahden nappulan systeemillä, ilman turhaa valikkojumppaa.  Huonosti toimiva inventaario on kätketty ruudun oikeaan laitaan. Tavaroita ei onneksi tarvitse montaa kertaa yhdistellä, koska käsittämättömästä syystä siihen tarvitaan kokonaan oma nappinsa. Miksen voi vain valita kilkettä ja klikata sitä toiseen kiluun?

Mainiosti hoidetun ääninäyttelyn ohella myös pelin musiikkiraita vakuuttaa. Jane Jensenin puoliso Robert Holmes on säveltänyt peliin hyvin Gabriel Knight -henkistä musiikkia, joka sopii nakutettuna pelin mystiikkaa korostavaan henkeen.

Gabriel Knightin äiti todistaa, että kynä on edelleen iskussa, mutta Moebiuksen tekninen toteutus maalaa tummia pilviä Gabriel Knightin uusioversion taivaankannelle. Harrasteprojektista startanneen Cognitionin tapauksessa teknistä kömpelyyttä oli helpompaa katsoa sormien lävitse, mutta seikkailupelilegendan comeback-pelissä riman pitäisi olla korkeammalla.

Puolen miljoonan dollarin joukkorahoituspotin voimin tehty Moebius ratsastaa lähdöstä maaliin vain käsikirjoituksensa voimin, samalla kun simppelit pulmat ja laiskottelu niiden suunnittelussa yritävät vetää suitsista. Lopussa pelin pakka jää sopivasti auki jatko-osaa varten. Toivoa sopii, että se tulee, sillä Moebiuksen rungon päälle olisi helppo rakentaa huomattavasti parempi peli. Tähän ei tarvittaisi kuin käsinpiirrettyä 2D-grafiikkaa, järkevät puzzlet ja lisää kestoa.

Moebius ei ole huono peli, mutta Jane Jensenin nappilaukausten katalogissa se on ikävä sivuosuma. Räksyttäminen on erityisen kurjaa, koska Jensen on selkeästi yrittänyt käsitellä seksuaalisuutta huomattavasti aikuisemmin kuin peleissä yleensä.

 

http://www.postudios.com/company/games/moebius/

Pinkerton Road/Phoenix Online Publishing

Arvosteltu: Intel Core i7 3550K, 8 Gt RAM, GeForce GTX660 1,5 Gt RAM, Windows 8

Laitteistovaatimukset: 3 GHz prosessori, 2 Gt muistia, 4 Gt kiintolevytilaa, Windows XP tai uudempi.

Ikäsuositus: Ei tiedossa

72