Kyberpunkkia pikseligrafiikalla, kas siinä temppu joka ei minulle toimi.
Taas kerran edessä synkeä tulevaisuus
Vuosi on 2087. Newtonin teknologisessa ihmekaupungissa riehuu sarjamielenkaappaaja, joka tappaa ihmisiä repimällä heidän aivoistaan muistot irti väkivalloin. Murhat eivät ole sattumanvaraisia, vaan niissä näyttää olevan selkeä kuvio. Tapausta tutkii poliisikaksikko Charlie Regis ja Max Lao. Dave on kaiken nähnyt, kyyninen veteraani, Lao nuori ja asioille avoin poliisi. Ehkä piiiikkuisen kliseinen asetelma, mutta toimii oikein hyvin.
Peli huokuu juuri aitoa kyberpunk-henkeä. Juonen ja maailman rakennuspalikat ovat kohdallaan ilman, että niissä sorrutaan genren perusjuttujen kierrätykseen. Newtonia ohjaa CEL-niminen keskustietokone, ylisuuret korporaatiot ovat haalineet itselleen liikaa valtaa ja suuri osa asukkaista viettää aikaansa todellisuutta paossa virtuaalimaailmassa, Transsissa. Sitä hanakammin mitä köyhempiä ovat.
Regisin ja Laon lisäksi pelataan nuorta tyttöä Lathaa, joka on aika haka virtuaaliympyröissä. Lathan kanssa ollaan enimmäkseen Transsissa, mikä on oivallista vaihtelua Regisin ja Laon peruspoliisityöhön. Ei ole yllätys, että kolmikon tiet risteävät keskenään.
Taidokas teknotranssi
Technobabylonissa parasta on sen kuvaama maailma. Viihdyttävän salapoliisityön lomassa peli heittäytyy sopivan filosofiseksi. Se pureutuu ihmisyyteen hieman samalla tavoin kuin vastikään ilmestynyt SOMA. Se pohtii, mistä ihmisen mieli rakentuu ja mihin asti minuutemme jatkuu. Peli käsittelee älykkäästi yhä ajankohtaisempaa teemaa eli geenimanipulaatiota ja kysyy, mitä kaikkea yhteisen hyvän nimissä on eettistä tehdä. Siinä sivussa peli tulee kertoneeksi hyvän tarinan.
Erityisen kiinnostava on pelin virtuaalimaailma, Transsi. Vaikka se on yksinkertaisesti toteutettu, sen kuvaus osuu maaliinsa. Lyhyillä vedoilla maalataan inhottavia uhkakuvia haittaohjelmista, jotka hakkeroivat mielemme, käräyttävät aivomme ja varastavat identiteettimme. Mukana on mainioita yksityiskohtia, kuten vaikkapa kohtaus, jossa transsifriikki tuijottaa Hiroshiman ydinlatausta lähietäisyydeltä palaakseen puhdistavassa virtuaalitulessa kerta toisensa jälkeen. Siinäpä vasta vinkki huippusovelluksesta Oculus-devaajille! Hymy jää valjuksi, sillä Transsi kuvaa virtuaalimaailman ennen kaikkea epätoivoisten ja vähävaraisten pakopaikkana. Se esittää kuin varkain ajatuksen, että virtuaalisome on tulevaisuuden leipä ja sirkushuvi, jolla kansa pidetään tyytyväisenä.
Ongelmapuolella kaikki on hyvin ja vaihtelua piisaa. Pulmat ovat enimmäkseen inventaariovetoisia, mutta joukossa on maukkaita irtiottoja, kuten vaikkapa Agatha Christie -tyylistä syyllisten selvittelyä ja kuulustelua. Myös Transsi-osuudet erottuvat edukseen. Vastaantulevien hahmojen kanssa jutellaan paljon, ja hyvä niin, sillä dialogi on priimatavaraa. Peli on aika lailla lineaarinen, mutta tarjoaa muutamissa kohdissa vähän valinnanvaraa. Vaikeustaso on hyvin tasapainossa.
Technobabylon on tyylikkään nimensä arvoinen laatuseikkailu, jota ei tee mieli haukkua mistään. Se on perinteinen seikkailupeli isolla P:llä, joka ei uudista yhtään mitään, mutta viihdyttää ja hoitaa oman hommansa niin kuin luotettava veteraaninäyttelijä.
Jos Technobabylon ja lajityypin arkkiseikkailu Beneath A Steel Sky olisivat ilmestyneet samaan aikaan, olisi ollut vaikea sanoa kumpi on parempi. Nyt vertailua ei onneksi tarvitse tehdä, voi tehdä ostoksen.
Technobabylon
Arvosteltu: PC
Technocrat Games/Wadjet Eye Games
www.wadjeteyegames.com/games/technobabylon/
Testattu: Asus G51J, Core i7 720QM / 1.6 GHz, 4 Gt, Geforce GTX 260M
Suositus: Pyörii oikeastaan melkein millä vain missä on Windows.
86
