Demo, pieni ystävämme

Jokainen meistä on varmasti nähnyt pelidemon, tuon tietoverkkojen ja kansiromppujen pikku otuksen, josta näkee vähän, miltä lopullinen peli näyttää. Vaan nuo pikku otukset ovatkin suorastaan vaarallisia viruksia, jotka saattavat tartuttaa isäntänsä lisäksi myös loisensa.

Pelidemon kustannuksella loisii pelilehdistö, sillä demot ovat äärimmäisen tärkeitä pelilehtien myynnille. Mutta kysymyksessä on Pandoran lipas, joka raottui kun kansilevykkeet keksittiin, ja on nyt romppujen myötä lentänyt kokonaan auki päästäen riivaajahenget valloilleen.

Esimerkiksi Iso-Britanniassa lehtien myynti riippuu enemmän kansirompun kuin lehden sisällöstä. Niinpä kamppailu demojen yksinoikeuksista on kovaa, etenkin jos peli on hyvä ja/tai odotettu. Yksinoikeuksista tehdään diilejä, joissa velka maksetaan ainakin monen sivun arvosteluilla ja previkoilla (ennakkoarvosteluilla), mutta toivottavasti ei sentään arvosanoilla. Näppejään nuolemaan jäänyt lehti (tai lehdet) maksaa takaisin unohtamalla previkat ja tekemällä lyhyitä arvosteluja.

Eihän se ole enää tervettä lehdentekemistä. Jopa CTW eli Computer Trade Weekly ilkeästi sanoo, ettei lehtiä enää muusta erotakaan kuin kansirompusta. Oheisröhnällä eli rompuilla, webbisivuilla, purkeilla, makkaroilla ja tikkareilla on paljon helpompi lisätä levikkiä kuin lehden sisältöön panostamalla. Mutta kun oheisröhnälle antaa pikkusormen, se vie helposti koko käden. Sitten syytetään markkinavoimia ja ollaan uudistamassa toimitusta, ulkoasua ja logoa. Computer & Video Games on tämän alan mestari (sen nykyinen levikki on karvan verran vajaa 31 000, entisen monensadantuhannen sijaan).

Pieni varjo röhnävetoisen journalismin taivaalla on tietysti Internet. Miksi maksaa mansikoita rompullisesta lehdestä, kun netistä (tai purkeista) demoja saa (tavallaan) ilmaiseksi? Lehtien onneksi ainakin puolet demoista on liian isoja imuroitavaksi, vaikka joka shovelware-purkista kymmenien megatavujen CD-rippejä löytyykin. Esimerkiksi Diablon ensimmäinen liikkeelle päässyt demo oli pakattunakin kooltaan 69 megatavua, minkä imurointi 28.8 K -modeemilla kestää semmoisen 6–8 tuntia. Jos joku moisen purkkiinsa tai kotisivulleen pistää, kuka sellaisen viitsii imuroida, jos se on joka toisen lehden kannessa?

Mutta vielä suurempi uhka on tulossa: useakin pelifirma harkitsee kokonaan pelattavista demoista luopumista. Miksi? Ensinnäkin rompullinen demoja tarjoaa niin runsaasti viihdettä, ettei asiakas enää välttämättä viitsi ostaa koko peliä. Varsinkin, kun melkoinen osa MTV:n kasvattamista pelaajista kuulemma muutenkin jaksaa keskittyä peliin korkeintaan puolisen tuntia. Niinpä lehtien kansidemot nostavat pelien myyntiä, mutta samaan aikaan myös tiputtavat pelien myyntiä.

Isäntä kärsii

On itsestään selvää, että huonosta pelistä tehty demo paljastaa, että tuleva peli on jostain syvältä. On kuitenkin vähemmän tunnettua, että demo saattaa rampauttaa hyvänkin pelin.

Demohan tehdään usein varsinaisen ohjelmoinnin ohessa. Ja turhan usein purkalla kiinni pysyvästä alphaversion tyngästä, joka vaatii puhdikkaan Pentiumin pyöriäkseen. Se saattaa olla tarkoitettu vaikka pelilehdille, jotta nämä vähän näkevät mitä on tulossa (tai sitten ne repivät siitä monen sivun "yksinoikeudella & ensimmäisenä" -arvostelun.) Ennemmin tai myöhemmin se kuitenkin lipsahtaa jakeluun.

Ja huonokin demo varmasti säilyy hengissä. Sen suosikkikasvualusta ovat ne purkit ja ftp-paikat, jotka mainostavat massiivista tiedostovalikoimaansa. Käytännön kokeena löysin lähes joka paikasta sellaiset helmet kuin hylätyllä enginellä tehdyt Mechwarrior 2- ja Daggerfall-demot sekä X-Wingin enginestä hätäisesti kyhätyn TIE Fighter -demon. Shovelware hallitsee.

Niinpä Pekka Pelaaja imuroi nämä demot, ja asennuksen jälkeen jäykistyy kauhusta: kuinka epästabiileja, rumia ja hitaita nämä pelit hänen koneessaan ovatkaan!!! Ehei herra Pelikauppias, näistä peleistä et ropojani saa. Eihän Pekka tiedä, että kumpikin demo on ikivanha, tehty vanhalla enginellä, ja on lisäksi optimoimaton, joten yhteydet oikeaan peliin ovat minimaaliset. Ottaen huomioon että TIE Fighter on yksi parhaita koskaan tehtyjä pelejä, Mechwarrior 2:sta unohtamatta, se on vähän sääli.

Demo voi olla myös liian hyvä: siinä voi yksinkertaisesti olla liikaa ominaisuuksia ja pelattavaa. Näin kävi esimerkiksi Domarkin Big Red Racingille. Demossa oli pari tasoa ja toimiva moninpeli. Ja kun moninpeli oli se suurin myyntivaltti, se riittikin ihmisille niin hyvin, ettei moni viitsinyt enää ostaa lopullista peliä.

Niin vaikeaa on siis demon tekeminen: niiden täytyy olla teknisesti niin hyviä, etteivät ne tapa ostohaluja, ja samalla sisältää vain sen verran kamaa, että pelihalu herää, muttei demosta saa tarpeekseen. Ja kun pelifirmoille vielä menisi jakeluun, että demoon riittää näyte itse pelistä, ei siihen tarvitse liimata kymmeniä megatavuja valikoita ja animaationpätkiä. Ehkäpä näin saataisiin hyvä, edustava ja sopivan kokoinen demo, jonka voi imuroida firman omalta ylläpidetyltä sivulta Internetistä, pelidemojen luonnollisimmasta kotipaikasta.

Sitä odotellessa kannattaa itse muistaa, niin peliä ostaessaan kuin pelilehtiä tehdessä, että pelidemot ovat hyvä renki mutta huono isäntä.