Destiny Expansion II: House of Wolves - Suden hetki

Arvosteltu: PS4

Saatavilla: PS3, Xbox 360, Xbox One

Bungie/Activision

Moninpeli: Pelitilanteen mukaan 2–3 pelaajasta 2–12 pelaajaan.

Muuta: vaatii nettiyhteyden ja useiden pelimuotojen (mm. co-op) osalta myös voimassa olevan PS Plus/Xbox Live Gold -tilauksen.

Ikäraja: 16

Destinyn lisäosien epäkiitollisena tehtävänä on korjata asioita, jotka eivät ole pelkällä lisäosalla korjattavissa. House of Wolvesissa on silti yritystä.

Taannoin eräs lukijamme tunnusti kellottaneensa Destinyyn reilut 900 pelituntia. Se voi äkkiseltään tuntua järjettömältä ajanhaaskaukselta, mutta itse pystyn aivan hyvin ymmärtämään pelin kestävän viehätyksen. Mörppinäkökulmasta Destiny on täysi vitsi: loputonta grindaamista marginaalisesti parempien varusteiden ja bling-blingin toivossa.

Grindaus on kuitenkin sivuseikka, sillä räiskintäpelinä Destiny on aivan omaa luokkaansa.

Destiny on antiteesi suojan takana nyhjääville nykyräiskinnöille: pimeyden voimia ei selätetä nyhjäämällä paikoillaan, vaan pysymällä koko ajan liikkeessä.

Destiny on myös sille päälle sattuessaan anteeksipyytelemättömän vaikea. Vaikka tehtävät toistuvat pohjimmiltaan aina samanlaisina, viholliset ovat aivan liian arvaamattomia, jotta pelaaminen taantuisi missään vaiheessa pelkäksi rutiinisuoritteeksi. Juuri tämä veitsenterällä elämisen fiilis on se syy, miksi saman Strike-tehtävän pelaaminen sadatta kertaa tuntuu yhä ihan mielekkäältä.

On oikeastaan täysin epärelevanttia puhua pelitunneista, sillä Destinyssä merkitsevät vain hetkestä toiseen elävät räiskintätilanteet. Suuremmat päämäärät menettävät merkityksensä, kun hupia annostellaan 30 sekuntia kerrallaan. Liihottaessani n:nnettä kertaa karkuun varmalta kuolemalta tiedän vain yhden asian: olen elossa!

Mestarit areenalla

Räiskintämekanismien osalta Destinyssä ei ole oikeastaan mitään parannettavaa, mutta muilta osin kyllä. Kun Destiny ilmestyi viime syksynä, oletin automaattisesti, että neljästä planeetasta koostuva pelialue laajenisi vähintään planeetalla per ladattava lisäosa. Se oli mielestäni ihan kohtuullinen olettamus, valitettavasti vain täysin väärä.

Ensimmäisessä lisärissä The Dark Below kierrätettiin surutta vanhoja ympäristöjä, eikä kakkoslisäri House of the Wolves veny juuri sen parempaan, mitä nyt asteroidivyöhykkeen avaruuskaupungissa pääsee vähän jaloittelemaan. The Reef on ihan komeannäköinen ympäristö, mutta myös tosi nopeasti nähty. Siellä ei ole edes senkään vertaa tutkittavaa kuin The Towerissa.

Avaruuskaupungin juju piilee areenataisteluissa. Valittavana on sekä Trials of Osiriksen kerrasta poikki -eliminaatiomatseja pelaajien kesken (kiitos, mutta ei kiitos...) että Prison of Eldersin näännytystaistelua alati kovenevia vihollisaaltoja vastaan.

Destinyn pvp-matsit ovat masentavan masokistinen kokemus, sillä tiimit ovat järjestään epätasapainoisia, eikä kaltaisellani satunnaispelaajalla ole mitään saumoja kokeneita kehäkettuja vastaan. Viileiden egyptiläisvarusteiden menettämisen uhallakin jätin siis Trials of Osiriksen suosiolla väliin.

Prison of Eldersiin tykästyin sen sijaan suuresti. Kolmen pelaajan joukkueen on kohdattava satunnaisessa järjestyksessä kaikki Destinyn vihollisryhmittymät ja kirsikkana kakun päällä selviydyttävä vielä pomotaistelusta. Vaivannäkö palkitaan visiitillä vankilan kellarissa odottavaan aarrekammioon. Kaksi pienempää aarrearkkua saa aina avattua, mutta kolmanteen jättiarkkuun vaaditaan erityinen avain. Vaatimuksen ymmärtää, sillä lukon takana odottaa exotic-tasoinen ylläri.

Areenataisteluiden ohella House of Wolves laajentaa Destinyä viidellä uudella juonitehtävällä ja yhdellä uudella Strike-keikalla. Tämä ainokainen Strike on mielestäni paras tähänastisista. Juonitehtävät ovat nekin ihan OK, vaikka tarina voimatasapainoa uhkaavasta Fallen-loordista Destinyn suurempaa juonikuviota ajatellen täysin irralliselta.

Kyllä Bungie tietää

Alan epäillä, että tekijätiimi Bungie saattoi tehdä Destinylle karhunpalveluksen laatimalle pelille kymmenvuotisen etukäteissuunnitelman. Kahta ladattavaa lisäosaa myöhemmin en ymmärrä Destinyn juonesta yhtään sen enempää kuin pelin alkudemon jälkeen. Ymmärrän kyllä mysteerien vetovoiman, mutta en sitä, miksi koko juonikuvio on rakennettu täysin läpitunkemattoman mytologisoinnin varaan.

Vastausten pihtaaminen on epäilemättä osa Bungien suurta kymmenvuotissuunnitelmaa, mutta paljonko sen pitäisi lämmittää mieltäni tänään, tässä ja nyt? Samanlainen Bungie tietää parhaiten -mentaliteetti näkyy myös tavassa, jolla Destiny rajaa satunnaispelaajat korkean tason pelisisällön ulkopuolelle. Bungien mukaan raidit ja nightfallit ovat liian vaativia matchmakingilla kasatuille satunnaisporukoille, joten jos kaverilistasi näyttää Destiny-pelaajien osalta vähän ohuelta, niin se on voi-voi...

House of Wolves -lisäriä on kuitenkin kohtuutonta kritisoida institutionaalisen tason virheistä, jotka ovat vaivanneet Destinyä alusta asti. Kuukausien pelitauon jälkeen House of Wolvesilla höystetty Destiny onnistui välittömästi koukuttamaan minut uudelleen. Enkä voinut olla huomaamatta, että House of Wolves pönkitti nopeassa ajassa hahmoni varustelutason ihan uusiin sfääreihin. Nyt minulla on uusia exoticeja enemmän kuin pystyn käyttämään!

Destiny sai kaipaamansa piristysruiskeen.

84