Diablon kolmatta tulemista odotettiin kieli pitkällä, mutta ahneusdemoni Mammonin avulla pirulainen petti monen toiveet. Annetaanko paholaiselle vielä mahdollisuus, koska se itkee ja katuu syntejään?
Vaikka Taivaan portit murtanut Diablo vaihteeksi kaadettiin peruspelin lopussa, ihmiskuntaa uhkaa jo uusi paha: kadoksissa ollut arkkienkeli Malthael on saanut käsiinsä mustan sielukiven, ja aikoo sen avulla lopettaa enkelien ja demonien sodan lopullisesti. Ihmiset menevät siinä sivussa. Sankareilla riittää siis työsarkaa.
Reaper of Souls tuo peliin viidennen, Westmarchin sumuisilla kaduilla, soilla ja raunioissa taisteltavan näytöksen, ja nostaa tasokaton seitsemäänkymmeneen. Sankarikaartiin liittyy kuudenneksi ristiretkeläinen, crusader. Idän ihmemailta länteen palaava uskonsoturi viihtyy kilpensä takana, kestää kuritusta, ja jakaa pyhää vihaa. Pelityyliltään sankari eroaa tarpeeksi kahdesta muusta lähitaistelusankarista, munkista ja barbaarista, ollakseen kelpo lisä valikoimaan.
Maailmanloppu 2.0
Pelinlaajuinen huutokauppa oli yksi Diablo 3:n suurista uudistuksista. Hyvästä ideasta korvata Diablo 2:ssa rehottanut kolmannen osapuolen kaupankäynti tuli kuitenkin pelin suurin riippakivi: juuri mikään saalis mitä sankarille tippui ei tuntunut miltään, koska pikkurahalla sai aina huutokaupasta haettua jotain parempaa. Koko maailman tuuria vastaan ei loot-arvonnassa voi voittaa.
Blizzard teki ratkaisun jota en olisi odottanut: maaliskuun puolivälissä, viikko ennen Reaper of Soulsin ilmestymistä, huutokauppakamari sulki ovensa. Nyt jokainen joutuu pärjäämään sillä, minkä seikkailuidensa varrelta löytää. Veto oli rohkea, mutta ehdottoman oikea! Yksi Diablon koukuista on aina ollut se, että kovan taiston jälkeen lattialle voi kilahtaa mahtiesine joka parantaa omaa hahmoa, ja taas voi haastaa jotain vaarallisempaa. Huutokauppa hukkasi tämän koukun kokonaan.
Blizzard menee kaupankäynnissä kerralla toiseen ääripäähän, sillä himotuimpia varusteita, eli legendaarisia ja settiesineitä, ei pysty vaihtamaan kuin muutaman tunnin ajan niiden pudotessa ja silloinkin vain ryhmässä olleiden toverien kanssa. Tarkoituksena on selvästi estää kokonaan kolmannen osapuolen hämäräkauppa, missä varmasti onnistutaankin.
En ole silti vakuuttunut siitä, että ratkaisu on pitkällä tähtäimellä hyvä. Peliin muodostuu aina niitä tiettyjä avainesineitä joita pelaajat kaipaavat, ja nyt niiden saaminen on kiinni vain tuurista ja istumalihaksista. Jonkinlainen vapaampi kauppa vaikkapa klaanikaverien kesken tarjoaisi toki porsaanreikiä legendary-kauppiaille, mutta samalla myös sellaista pelaajien välistä tavallista interaktiota jota moni tällaiselta peliltä kaipaa.
Oransseja, vihreitä hintalappuja
Kauppamahdollisuuden katoamisen vastapainona 2.0 toi mukanaan Smart Lootin. Kun ennen suurin osa luolan lattialle kolisevasta saaliista oli käyttökelvotonta, nyt lähes kaiken saaliin arvot määräytyvät hahmon perusteella, eli barbaarille putoavaan aseeseen valikoituu voimaa eikä älykkyyttä. Samalla legendaaristen ja settiesineiden putoamismääriä on nostettu rajusti, ja tunnin-parin pelaamisesta voi odottaa rikastuvansa vähintään yhdellä legendaarisella oranssilla. Esineet ovat myös monipuolistuneet, sillä lähes kaikkiin esineisiin voi saada jonkin kyvyn tai vahinkotyypin tehoa parantavan ominaisuuden. Tämä muuttaa heti hahmon optimoinnin luonnetta.
Legendaarisista esineistä löytyy monia hienoja pelityyliä reilusti muuttavia esineitä, mutta silti suurin osa legendaarisista on vain mallia ”kuin harvinainen, mutta parempi”. Enemmistön oransseista esineistä odottaisi olevan nimenomaan hahmon taktiikkaa reilusti muuttavia tai muuten hauskoja erikoisominaisuuksia antavia. Mikä ettei vaikkapa vahvan erikoisominaisuuden vastapainoksi voisi tällaisessa olla myös jotain isompaa miinuspuolta, Path of Exilen tyyliin.
Lisäapua yksin esineitä etsivälle sankarille tarjoaa Reaper of Soulsin uusi apulainen Mystikko, joka pystyy vaihtamaan yhden esineen ominaisuuden toiseksi vaikka kuinka monta kertaa. Vaikkapa tehdä siitä melkein täydellisestä kirveestään täydellisen. Tyylitietoiset taas voivat muuttaa mystikon avulla varusteidensa ulkonäköä.
Diablon vaikeustasot on 2.0:n myötä vedetty uusiksi. Enää ei joudu kärsimään tarinaa läpi kolmeen kertaan korkeimman vaikeustason avaamiseksi, vaan vaikeustasoa voi säätää pykälä pykälältä eteenpäin pelin aikana. Viholliset skaalaavat pelaajan tason mukaan, joten saalis on aina relevanttia. Porkkanana vaikeustason nostossa on kokemus- ja rahabonuksen lisäksi korkeimmilla Torment-vaikeustasoilla ainoastaan sieltä löytyvät legendaariset esineet. Ei kipuu, ei hyötyy siis.
Ota viesti vastaan, jo kaukomaa kutsuu
Tarinan toteutus ei ole koskaan ollut Diablo 3:n vahvimpia puolia. Reaper of Soulsin dialogit eivät vajoa onneksi missään vaiheessa emopelin noloimpien lätinöiden tasolle, mutta ei keskiketterä korruptiostoori silti hurraahuutoja aiheuta parin läpipeluun jälkeen.
Reaper of Soulsin uusi pelimuoto Adventure Mode onkin täydellinen lääke tarinaan tuskastumiseen. Se heittää juonen pois kokonaan, avaa kerralla koko pelin viisi näytöstä leikkikentäksi, ja jokaiselle pelikerralle arpoo jokaiseen näytökseen viisi palkkiotehtävää. Nämä voivat olla kaikkea pomohirviön kukistamisesta sivuluolaston tyhjentämiseen. Palkkiotehtävien suorittamisesta saa palkkioksi palkintokassin täynnä esineitä ja nephalem riftien avaamiseen tarvittavia avaimia.
Riftit heittävät sääntökirjan romukoppaan: ne ovat täysin satunnaistettuja luolastoja, joiden teema ja hirviöt vaihtuvat kerroksesta toiseen. Sankarin kaadettua tietyn määrän riftin vihollisista, ilmestyy paikalle riftin loppupomo kaadettavaksi. Riftit ovat erinomainen lisä peliin, ne tarjoavat aina uudenlaisen haasteen. Jos Diablo kolmosesta tulee kestopeli, se tulee tapahtumaan juuri riftien takia.
Säätämistä kaipaisivat oikeastaan vain riftien loppupomoilta putoavat verisirpaleet, jotka kaipaavat lisää käyttöpaikkoja. Nyt niitä voi vain vaihtaa kaupungissa satunnaisiin esineisiin edellisen Diablon uhkapelin tapaan, ja käyttökelpoiset varusteet ovat piirun liian tiukassa.
Pirullisen hyvää
Miksi pelaan Diabloa? Minulle kyse on aina ollut ennen kaikkea sujuvasta pelattavuudesta, joka on edelleen Diablon suurin vahvuus genren muihin kisaajiin verrattuna, ja koukuttavasta aarteidenmetsästyksestä. Monimutkaista, fantasiateemaista hedelmäpeliä siis! Hahmon kykyjen ja varusteiden optimointi, tiukka ja nopea taistelu, ja kaverien kanssa seikkaillessa turinointi tulevat kakkosena.
Jotkut kaipaavat selvästi Diablolta sellaista peliä mitä Diablo 2 oli: peli joka kesti vuosikymmenen. Blizzard on ehtinyt kaavailla jo pelin tulevaisuutta Reaper of Soulsin jälkeen, ja luvassa on ainakin odotettu, Diablo 2:sta tuttu ladder-pelimuoto, jossa pelaajat aika ajoin lähtevät seikkailuun uudestaan puhtaalta pöydältä, uusilla hahmoilla. Mutta kun pelistä puuttuu 2.0:n uudistusten myötä kokonaan esimerkiksi ekonomia, minkä nollautuminen tietyssä mielessä teki Diablo 2:n laddereista mielekkäämpiä, luulen laddereidenkin kaipaavan jotain uutta ideaa joka erottelee ne normipelistä.
Ja toistaiseksi Blizzardin lupaukset ovat vain Blizzardin lupauksia. ei tarvitse kuin muistaa kuinka surkeassa muodossa Diablo 3:een julkaisun jälkeen luvattu pelaajien välinen taistelu lopulta toteutui.
Reaper of Souls tekee Diablo 3:sta jälleen kerran hauskan pelin pelata. Se ei muuta pelin vahvoja osa-alueita, mutta poistaa kerralla ne suurimmat murheenkryynit, ja tarjoaa tarpeeksi lisäsisältöä ja uuden pelimuodon että peli tuntuu tuoreelta. Piru vie ja minä vikisen.
Helvetillinen jännetuppitulehdus ei ole aikoihin ollut näin lähellä.
Arvosteltu: PC
Blizzard Entertainment
Minimi: Intel Pentium D 2.8 GHz tai AMD Athlon 64 X2 4400+, 1 GB RAM, NVIDIA GeForce 7800 T tai ATI Radeon X1950 Pro tai parempi
Suositus: Intel Core 2 Duo 2.4 GHz tai AMD Athlon 64 X2 5600+ 2.8 GHz, 2 GB RAM, NVIDIA GeForce 260 tai ATI Radeon HD 4870 tai parempi
Testattu: Quad Core 2500K, 8 GB RAM, Radeon HD 6950 2 GB
Muuta: Lisälevy, vaatii Diablo 3:n. Vaatii nettiyhteyden pelaamiseen.
Ikäraja:16
89
