Digitaalisesti taaksepäin

Niko Nirvin digiversio on tarjolla Pelit.fissä. Tekniikka on lapsenkengissä, joten digi-Nikossa esiintyy suhteettomasti kirjoitusvirheitä ja vääriä mielipiteitä.

* * * * *

Digi-tv korvaa toimivan tv-tekniikan, VoiP(erkele!)-puhelimet korvaavat toimivat puhelimet, joten eiköhän digitaalinen haamupelien ostaminen korvaa oikean pelinostotapahtuman.

Digi-tv-monopoliin on alle vuosi, ja sitten siirrymme systeemiin, joka on käytössä vain Suomessa. Firman uudet VoiP-puhelimet toimivat verkosta latautuvalla Explorer-pohjaisella softalla, jossa on kaikkea näppärää. Niin kuin se, että jos ohjelma tai peli on auki kun joku soittaa, vastaaminen kestää ja yhteys pätkii. Tätä taustaa vasten ajatus maailmasta, jossa pelit ja elokuvat tulevat letkua pitkin, herättää minussa vain pelkoa.

Mieskin osaa shoppailla

Vaan eipä ole kehumista vaihtoehdoissakaan, jos asuu muualla kuin isossa asutuskeskuksessa. Oman satelliittipaikkakuntani ainoa kunnon peli- ja elokuvakauppa meni, kun sen tilalle rakennettiin tavismarket, jossa ei ole okraa eikä vihreää chiliä, mutta oliiveja paprikatäytteellä löytyy 30 eri valmistajalta.

Ehkäpä se oli vain hyvästä, sillä oikeissa kaupoissa minun ongelmani ovat alennuskorit. En pysty kävelemään yhdenkään kirja-, peli- tai DVD-alennusmyynnin ohi, en edes silloin, kun vaimo alkaa riuhtoa talutushihnaa. Ikävä kyllä se on aivan sama, onko alennusmyynti kaupassa vai netissä. Seurauksena minulla on huojuva pino pelejä, joita on tarkoitus pelata "sitten kun on aikaa", kymmeniä katsomista odottavia elokuvia ja melkein kolmesataa lukemista odottavaa kirjaa.

Ulosottomiehen kantaessa flyygeliä pakettiautoon tarkastelin karhulaskua, ja tajusin, että tänä vuonna olen ostanut netistä enemmän pelejä kuin muina vuosina yhteensä. Melkein joka firmalla alkaa olla jonkinnäköinen digitaalinen jakelutapa. Olemme selkeästi läpimurron äärellä.

Minä ja aineettomat tavarat

Aineettoman digijakelun edut julkaisijalle ovat selvät. Varastoksi riittää peli serverillä, pakkaus- ja rahtikuluja ei ole, eikä rahaa vedä välistä sen enempää jakelija kuin jälleenmyyjä. Parhaassa tapauksessa pelintekijä jättää välistä vielä pelifirmankin. Mutta miten digitaalinen jakelu koskettaa juuri minun elämääni?

Ehdottomasti parasta on se, että pienet, mutta ah niin tärkeät julkaisijat pysyvät bisneksessä, kun rahoista ei häviä välikäsille suurinta osaa. Ei olisi Matrixin tai Battlefrontin strategiapeleille sijaa marketin hyllyllä.

Sekin on hyvä, että pelin saa nopeasti ja suoraan kotiin, jonkun DEFCONin tapauksessa minuuteissa. Puunhalaajahippien, kuten Laaksosen Kaizun, mielestä on bonus, ettei tarvitse enää saunaa lämmittää klassikkopelien alkuperäiskunnossa olevilla pelipaketeilla ja manuaaleilla.

Ennen pelilaatikon koolla taisteltiin näkyvyydestä pelihyllyssä. En minä enää menneisyyden tappajalaatikoita kaipaa. Vaikka unohdetaan lentotukialuksen kokoinen Ultima IX Dragon Edition, jenkkinormaali Jagged Alliance 2: Unfinished Business kelpaa pienemmälle lapselle leikkimökiksi. DVD-kotelot ovat just passeli optio. Niitä mahtuu metrin Lundia-pätkälle viitisenkymmentä, kun vanhan liiton paketteja reippaasti alle kaksikymmentä.

Ikävä kyllä olen materialistinen keräilijäluonne, ja haluan jotain käsissä pideltävää. Muistan kaiholla menneiden aikojen paksuja, kierreselkäisiä ohjekirjoja, verrattuna nykyisiin lippulappuihin, jossa ohjeiden sijasta kehotetaan pitämään 15 minuutin tauko kerran tunnissa plus varomaan vilkkuvista valoista johtuvia sairauskohtauksia. Näillä saa muuten helposti selitettyä aamukahdeksaan venyneen pelisession.

Vuoden ensimmäinen vain netissä myytävä peli, Steel Beasts Pro, maksoi 125 taalaa ja sitä sai sydän syrjällä odottaa, joskin vaivaisen viikon. Parasta on, jos pelin saa ensihätään imuroida ja fyysinen paketti tulee postissa perässä. DEFCONia pääsi tykittämään heti ja myöhemmin lodjukin saapui Uplinkin ja Darwinian seuraksi hyllyyn. Kun Kaunis Koti tekee repotaashin kodistani, nämä vahvistettuna Beyond Good & Evilillä plus Psychonautsilla ovat näkyvästi esillä kertomassa, kuinka paljon pelejä rakastankaan.

Jollei fyysistä pakettia ole, niin hyväksyn sen, että saan itsenäisen, varmuuskopioitavan asennuspaketin. Tällaisen sain Paradoxin nettimyymälästä Gamersgate.comista, kun ostaa töräytin Soldiersin lisälevyn Silent Heroes. Jos joku ihmettelee, missä viipyy sen arvostelu, niin Faces of Warin jälkeen Soldiers-pelimoottori tuntuu hankalalta, eivätkä kommandotehtävät ärsyttävillä käskynkuittaushuudoilla varustetuilla neukkusoltuilla pakota pelaamaan. Gamersgate ei tallenna omistustietoja paitsi lisämaksusta, eli jos paketin deleteeraa, niin sinne meni.

Keisari Höyry

Nämä ovat ne digitaalisen jakelun hyvät pojat. Digitaalisen jakelun varsinainen ongelma on tai tulee olemaan diktaattorisysteemit, kuten Valven Steam. Steamista ostin juuri Space Empire 5:n. Sen julkaisija kun ei ole tajunnut, että jos myy suoraan, niin ei kannata periä täyttä hintaa ja hirveää postimaksua päälle.

Steamissa on se vika, että se sanelee kaikki ehdot. Jo asennuksessa Steam sijoittaa pelin sinne Steam itse on asennettu, ja jos tyhmyyksissään on asentanut sen ahtaalle C-levylle eikä Kiinan kokoiselle, satoja tyhjiä gigatavuja puhkuvalle D-asemalle, niin voi voi. Miksei ällistyttävä Steam voi sallia pelin tallentamista aivan minne asiakas haluaa? Vaikka kaikki ovat valittaneet samasta asiasta aina Steamin alusta alkaen?

Toinen inhottavuus on omistusoikeuden siirto. Osta, pelaa ja pistä myyntiin on digitaalisen natsijakelun myötä historiaa. Minua se ei sikäli kiusaa, koska tavaran myyminen kuulostaa yhtä vastenmieliseltä kuin sen lainaaminen tai vuokraaminen, mutta ymmärrän pointin. Koemielessä testasin EA:n uutta Link-palvelua, ja kyllä näin on, että olen BF2-boosterpackien kanssa loppuikäni naimisissa.

Kaikesta saa kärsiä, eikä edes rahasta saa lohtua. Digitaalisen jakelun säästöt eivät koidu ostajan hyväksi, sillä yksikään iso pelifirma ei halua suututtaa isoja kauppaketjuja tai vähittäismyyjiä myymällä näitä halvemmalla. Ei nyt eikä kymmeneen vuoteen.

Miten siis digitaalinen jakelu auttaa minun peliharrastustani? Nettona sanoisin, että vain ja ainoastaan pitämällä pienet julkaisijat hengissä. Muuten minun digitaalinen jakeluni loppuu siihen, että tilaan fyysisen, oikeasti olemassa olevan pelipaketin nettikaupasta.

Pienet purot, isot voitot

Konsoleille digitaalinen jakelu on vielä tulevaisuutta. Kristallipallon kauhukanavalta näkyy episodipelaamista, jossa loppuhirviön näkemisen jälkeen pelistä on maksanut ylimääräistä kuin kulutusluotolla kustannettuna. Lisäksi episodit heikkenevät loppua kohti, koska niiden ostajamäärä vähenee ja vähenee. Näen myös pelejä, jotka käyvät kiintolevyllä vain kääntymässä. Kun aamulla heräät täynnä tarmoa Gran Turismon loppupomon voittamiseen, voi kurjaa unohdusta! Peli on automaagisesti poistettu lisenssiajan loputtua.

Vielä tänään digitaalilevityksestä on lähinnä hyvää sanottavaa. Otetaan vaikka Microsoftin ovela kauppapaikka Xbox Live Arcade, täynnä kivaa kevyttä pikkupelattavaa ja lisätauhkaa, jossa raha on hienosti häivytetty taustalle pistetaloudella. Tämä senttipuroista dollarijokiin edustaa varmimmin toteutuvaa tulevaisuutta. Moniko Messiaspeli 3:n ostajista maksaisi joka moninpelimatsista aina yhden vaivaisen Pelifirma-pisteen?

Nämä pikkupelit ovat vain ja ainoastaan hyvä asia, sillä joukosta kuulemma löytyy halvalla hyvää ja kivaa. Lisäksi tällaiset väylät, joissa ei vaadita miljoonabudjettia ja kymmenien ihmisten tiimiä, antavat mahdollisuuden kuuluisille makuuhuone-pelitaloille saada mainetta, kokemusta ja näkyvyyttä.

Pikkupeleissä on tietysti se ongelma, että pikkurahalla saa vain pikkuviihdettä. Onko se Xbox 360:n väärinkäyttöä, kun sillä pelaa jotain yhteen temppuun perustuvaa yksinkertaista peliä, josta irtoaa 10 tuntia hupia, kun sillä voisi pelata Gears of Waria?

Lisää aiheesta

  • Palkintojen aika

    Vuoden lopulla pidetyssä Niko2008-gaalassa arvovaltainen raati valitsi kuluneen vuoden merkittävimpiä pelikulttuuritapahtumia. Äänestys sujui täydellisen yhteisymmärryksen merkeissä.

    Vuoden peli: The Witcher Enhanced Edition

    Jopa Ron Perlman äännestäisi Enhanced Editionia koko…
  • Arcademäen sankarit

    www.animal-crossing.com/cityfolk

    Animal Crossing on enemmän harrastus kuin peli, sillä säännöllisellä ja pitkäjänteisellä paneutumisella Eläinristeyksestä saa eniten irti.

    Elämäsimulaattori Animal Crossing on Nintendon omalaatuinen virtuaalinukkekodin, kalenterin, tamagotchin ja…
  • Pelifornication

    Toimittaja Nirvi on Gamestoliiton parisuhdeneuvoja, joka opettaa pelaajia ymmärtämään erilaisia pelejään ja pelialustojaan. "Jengi hei, älkää jähmätkö!" on hänen sanomansa maailmalle. Vapaa-ajallaan toimittaja Nirvi pelaa vain venäläisiä strategiapelejä, vain mustalla PC:llä,…