Dragon Quest VIII:n myötä Square-Enixin legendaarinen roolipelisarja rantautui Eurooppaan. Pohjolassa harva tietää, kuinka monivaiheinen historia sarjalla on jo takanaan.
Tasan 20 vuotta sitten pienen japanilaisen Enix-pelitalon Nintendon NES-konsolille tekemä Dragon Quest -peli aloitti ilmiön, joka mullisti pelikulttuurin. Dragon Quest oli ensimmäinen japanilainen roolipeli, joka loi perustan koko nykyiselle Squaren Final Fantasy VII:n lännessä tunnetuksi tekemälle rooliseikkailugenrelle.
Japanissa sarja on jo vuosikymmenet ollut kulttuuri-ilmiö. Dragon Quest-pelejä on myyty yli 35 miljoonaa ja sarjan ympärille on luotu elokuvia, tv-sarjoja, sarjakuvia, musiikkialbumeita, live-konsertteja, jopa baletteja ja tonnettain krääsää pehmoleluista kynäpenaaleihin.
1980-luvun lopulla Dragon Quest oli Japanissa saman luokan ilmiö kuin Pokemon muutama vuosi sitten. Uuden Dragon Questin ilmestyminen aiheutti jonoja pelikauppojen eteen ja innokkaimmat fanit jopa nukkuivat yönsä kadulla, jotta saivat varmasti uutukaisen käsiinsä. Kolmososan arkipäivään osunut julkaisu aiheutti merkittäviä yhteiskunnallisia ongelmia. Hurja määrä ihmisiä lintsasi koulusta ja töistä pelin ilmestymispäivänä. Pelipuotien jonot jatkuivat korttelikaupalla ja muutamat näppejään nuolemaan jääneet lukiolaiset ryöstivät Dragon Questeja lapsilta. Media haistoi sensaatiojutun ainekset ja Dragon Questista tuli kuuluisa. Vuonna 1988 tilanne meni niin pitkälle, että viranomaisten kerrotaan joutuneen laatimaan lain, jonka mukaan Enix sai julkaista uuden Dragon Quest -pelin vain sunnuntaina tai lomapäivinä, jotta julkaisu ei haittaisi koulussa ja työssä käyntiä. Lain väitetään olevan edelleen voimassa.
Sarjalla oli vaikutusta jopa Japanin nuorisoslangiin, esimerkiksi Dragon Quest V:n taistelutunnaria hyräilemällä voi käskeä kinaavia kavereitaan lopettamaan. Jopa pelin nimestä väännetty termi DraQue tarkoitti 1990-luvun taitteessa roolipelejä yleensä eikä pelkästään Dragon Questeja. Parannusloitsua tarkoittava hoimi on siansaksaa, mutta se ei käyttöä haittaa. Jos kaveri putoaa kiipeilytelineeltä niskoilleen, lapset kiljuvat edelleen hoimia. Myös sarjan maskotti, limahirviö, on tunnettu popkulttuurihahmo. Mikäli japanilaista pyytää piirtämään liman, on todennäköistä, että se muistuttaa Dragon Questin pisaramaskottia.
Aikojen alussa
Vuonna 1984 kaksi vuotta aiemmin perustettu ja vielä täysin tuntematon pelitalo Enix järjesti ohjelmointikilpailun, jonka kautta se pestasi tiimiinsä kaksi lahjakasta ja omaperäistä pelisuunnittelijaa: Yuji Horiin ja Koichi Nakamuran. Amerikkalaiset roolipelisarjat Ultima ja Wizardry olivat Yhdysvalloissa suosittuja, mutta myös japanilaiset Nakamura ja Horii olivat genrestä innoissaan.
Yhdessä kaksikko päätti taivutella Enixin tuottamaan Nintendon 8-bittiselle NES-konsolille suuren budjetin roolipelin, joka olisi räätälöity Japanin markkinoille sopivaksi. Enixin kannalta riskaabelia päätöstä ei helpottanut se, että muutama Ultima-peli oli jo julkaistu Japanissa NESille kevytversioina, mutta ilman mainittavaa menestystä.
Taloudellinen riski otettiin. Käsikirjoittajaksi ryhtyi Horii ja ohjaaksi Nakamura. Koko vuoden 1985 Enixillä paiskittiin töitä uuden pelikonseptin kanssa. Peruspelimekaniikka otettiin Ultimasta, jonka runkoa yksinkertaistettiin rajusti. Johtavana ideana oli luoda helposti pelattava peli, jossa D&D-pelimekaniikan sijaan pääosassa olisi juoni ja värikäs fantasiatunnelma.
Pelitiimiin palkattiin tunnettuja nimiä pelimaailman ulkopuolelta. Akira Toriyama suunnitteli hahmot ja hirviöt. Hahmosuunnittelijaksi ja kansitaiteilijaksi palkattu Toriyama viimeisteli genren muodonmuutoksen omaperäisillä hirviöillä. Dragon Questin vinkeät otukset tekivät pesäeron perusfantasian edustajiin. Mies kuuluu Japanin rakastetuimpiin manga-taiteilijoihin ja oli ensimmäisen Dragon Questin aikoihin juuri julkaissut Dragon Ball -sarjakuvansa. Säveltäjäksi palkattiin Koichi Sugiyama, joka loi omaperäisen, klassista barokkimusiikkia ja japanilaista popmusiikkia yhdistävän musiikkiraidan, jonka vaikutus on yhä kuultavissa nykyropeissa. Molemmat miehet ovat mukana edelleen.
Toukokuussa 1986 Dragon Quest -peli oli vihdoin valmis, mutta suosio ei ollut kaksinen. Kaiken pääomansa peliin sijoittanut Enix huojui vararikon partaalla, sillä uusi, eksoottinen idea ei onnistunut houkuttelemaan edes Japanin ennakkoluulotonta pelikansaa ennen kuin Enix sai ratkaisevan neronleimauksen.
Suosittuun, pojille suunnattuun Shonen Jump -lehteen ilmestyi viikoittainen kolumni, joka käsitteli Dragon Questia ja sen luomaa uutta peligenreä. Vasta tämän jälkeen menestyksen rattaat alkoivat pyöriä ja Enixin kassakoneet kilkuttaa. Kaiken kaikkiaan Dragon Questia myytiin 1,4 miljoonaa kappaletta, mikä teki Enixistä kerralla yhden Japanin nopeimmin kasvavista yhtiöistä. Tekijätiimin ydinjäsenistä tuli viimeistään tammikuussa 1987 pikavauhtia ilmestyneen kakkososan myötä Japanin videopelialan julkkiksia.
Lohikäärme nousee siivilleen
Ensimmäinen Dragon Quest oli hyvin yksinkertainen seikkailu, joka koostui luolastojen koluamisesta, hirviöiden tappamisesta ja kaupungista kaupunkiin kävelemisestä. Painopiste oli jatkuvassa kokemuksenkeruussa, tuntien mittaisissa hirviöiden teurastussessioissa, mikä oli jo silloin toimivaa, mutta myös uutta ja kiehtovaa. Taisteluissa oli mukana vain yksi hahmo, yksi hirviö ja yksi valikko, josta taistelutoiminta valittiin. Juoni oli suurin piirtein siinä, että pelaaja ohjasi legendaarisen sotasankari Erdrickin jälkeläistä, pelasti prinsessa Gwaelinin ja taisteli lopulta pahaa Dragonlordia vastaan.
Nykyään klassikosta on vaikea innostua, mutta aikanaan Dragon Quest oli vallankumouksellinen. Peliä tehdessä kehitettiin monia jippoja, joista hämmästyttävän moni on edelleen käytössä nykypeleissä. Dragon Questissa nähtiin ensi kerran satunnaistaistelut, päivitettävät aseet ja varusteet, pääjuoneen liittyvät ylimääräiset sivuseikkailut sekä japanilaisin maustein ryyditetty ritariromanttinen pelimaailma.
Seuraavina vuosina julkaistut Dragon Quest II (1987, NES) ja III (1988, NES) muodostavat ensimmäisen osan kanssa yhtenäisen juonitrilogian, joka seuraa Erdrickin ja tämän jälkeläisten taisteluja pahuuden voimia vastaan. Kakkosessa uutta oli kolmen hahmon kokoinen seurue sekä maailmankartalla käytettävä kulkuväline: vene. Jo Ultimoista tuttu idea on keksitty uudelleen esimerkiksi World of Warcraftin laivoissa ja zeppeliineissä. Kolmonen uudisti sarjaa valtavalla pelimaailmalla, johon mahtui yli neljäkymmentä kaupunkia. Uutta olivat myös mahdollisuus vaihdella sankareiden ammatteja (joita oli seitsemän velhosta kauppiaaseen) ja koostaa itse oma seurueensa.
Dragon Quest IV (1990) oli viimeinen NESille julkaistu sarjan peli. Nelosessa oli vallankumouksellinen määrä hahmoja, peräti 16, ja pelin tarina kerrottiin omaperäisesti erillisissä luvuissa, jotka keskittyivät eri hahmojen ympärille. Juonessa tärkeässä roolissa ovat Heaven, taivaalla lentävä linna sekä Taivaalliset Aseet, joilla pitää estää pahuuden kiteytymän Estarkin paluu.
Vanhoista Dragon Questeista on tehty päivitettyjä Gameboy-, SNES- ja PlayStation-julkaisuja. Kaksi ensimmäistä Dragon Questia käännettiin aikoinaan MSX-mikrolle.
Vaimoja ja demonikuninkaita
Vuonna 1992 16-bittiselle Super Nintendolle julkaistun Dragon Quest V:n hauskin innovaatio oli, että hirviöitä saattoi kesyttää ja värvätä omiin joukkoihin, mikä laajensi sankarivalikoimaa. Toinen merkittävä keksintö oli toimintanappi, jonka ansiosta jokaista toimintaa ei tarvinnut enää selata valikosta, vaan yleisimmille komennoille, kuten hyökkäykselle oli nimikkonappinsa.
Juonessa seurataan päähenkilön kehitystä lapsesta sankariksi, jonka kohtalona on kukistaa demonikuningas Milrath. Yhdessä vaiheessa pelaaja valitsee sankarille kahdesta morsioehdokkaasta vaimon. Morsmaikkuvalinta vaikuttaa perheelle syntyviin muksuihin ja siihen kumpi kahdesta loppuratkaisusta toteutuu.
Vuonna 1996 Super Nintendolle julkaistussa Dragon Quest VI:ssä sankari matkaa unimaailman ja todellisuuden välillä taistellessaan demonivaltias Deathtamooria vastaan. Pelin koukkuna oli ennennäkemättömän monipuolinen hahmoluokkasysteemi. Jokainen hahmo saattoi vapaasti vaihtaa ammatista toiseen halliten jo opitut kyvyt, minkä ansiosta pelaajalla oli entistä suurempi vapaus rakentaa mieleisensä sankariseurue.
Vuonna 2000 ilmestyi PSonella Dragon Quest VII, yksi roolipelihistorian laajimmista seikkailuista. Tarinassa maailma on tuhoutunut hyvän ja pahan välillä käydyssä sodassa. Päähenkilön on sankariseurueineen matkattava edestakaisin ajassa yrittäessään rakentaa maailmaa entiselleen.
Kaleidoskooppisen rikaskudoksinen seikkailu on täynnä yllättäviä juonikäänteitä, joiden läpi kahlaaminen vie helposti yli sata tuntia. Pelimekaniikka ei uhmaa perinteitä. Tuttuun Dragon Quest -tapaan hahmoja kasvatetaan eri ammateissa ja vaihdetaan ammattia tarpeen mukaan. Hirviöiden värvääminen omiin joukkoihin ei enää onnistu, vaan pyydystetyt hirviöt kerätään hirviöpuistoon, jonka kasvattaminen hyödyttää seikkailua monin tavoin.
Euromaihinnousu
Dragon Questin ainoa todellinen kilpailija oli SquareSoftin Final Fantasy, Segan Phantasy Star oli korkeintaan merkittävä kakkoshaastaja. Viimeisestä fantasiasta tuli muualla maailmassa ripeämmän lokalisaatioprosessin ansiosta suositumpi, mutta Japanin-markkinat olivat kahden kauppa. Ensimmäinen Final Fantasy ilmestyi Dragon Questin menestyksen vanavedessä jo 1987. Final Fantasy on juoneen painottuva ja hyvin lineaarinen roolipelisarja, jonka tunnelma on usein synkkä ja scifimäinen. Dragon Questeissa pääpaino on pelimaailman vapaammassa tutkimisessa, lukuisissa sivuseikkailuissa sekä iloisessa ja värikkäässä satutunnelmassa.
Amerikan-valloitus ei sujunut Dragon Questilta yhtä ruusuisesti kuin kilpailijalta. Samaa nimeä kantavan SPI-roolipelin takia nimi muutettiin rapakon takana Dragon Warrioriksi. Ensimmäinen osa levisi hyvin, sillä sitä jaettiin Nintendo Power -lehden vuositilauksen kylkiäisenä. Dragon Warriorit kärsivät pitkiksi venyneistä käännöstöistä ja uskonnollisten teemojen sensuroinnista. Viidettä ja kuudetta osaa ei julkaistu Ameriikan raitilla – Enixin mukaan julkaisut peruutettiin ohjelmointivirheiden takia. Ailahtelevan jenkkimenestyksen takia Dragon Questeja ei tuotu lainkaan Eurooppaan.
Dragon Quest- ja Final Fantasy -sarjat ovat alusta asti kilpailleet keskenään. Hallitakseen pelien vuosi vuodelta kasvavia kehityskustannuksia Squaresoft ja Enix yhdistivät voimansa vuonna 2003 ja fuusion myötä syntyneen uuden yhtiön nimeksi tuli Square-Enix. Square-Enixin tekemä Dragon Quest VIII nousi Japanissa kaikkien aikojen myydyimmäksi PS2-peliksi, jota myytiin muutamassa päivässä yli neljä miljoonaa kappaletta. Juuri hyvän Japanin ja Amerikan menestyksen myötä eurooppalaiset pelaajat saavat tutustua merkittävään pelisarjaan loistavan kahdeksannen osan myötä.
* * * * *
Dragon Quest -pelit:
Dragon Quest, NES (1986)
(USA: Dragon Warrior, NES (1989))
Dragon Quest II, NES (1987)
(USA: Dragon Warrior II, NES (1990)
Dragon Quest III, NES (1988)
(USA: Dragon Warrior III, NES (1991)
Dragon Quest IV, NES (1990)
(USA: Dragon Warrior IV, NES (1992)
Dragon Quest V, SNES (1992)
Dragon Quest VI, SNES (1995)
Dragon Quest VII, PSone (2000)
(USA: Dragon Warrior VII, PSone (2001)
Dragon Quest VIII, PS2 (2004)
(USA: Dragon Quest VIII: Journey of the Cursed King, PS2 (2005)
Spinoff-sarjat:
Dragon Quest Monsters I-III
Torneko
Slime MoriMori Dragon Quest
