Olitko huolissasi viidennen GTA:n naiskuvasta? Käännäpä katseesi tänne päin, ja nosta se vielä silmiin.
Ah, Japani. Pienessä saarivaltiossa totisesti ymmärretään naiskauneuden päälle. Dragon’s Crown on peli, joka näyttää sen, mitä länsimaalaisissa roolipeleissä ei uskalleta. Koko pelin hahmokatras on fysiikaltaan äärimmilleen venytetty arkkityyppien ylistyslaulu, jossa miehet ovat testosteronia tihkuvia lihaskimppuja ja naiset, noh, hyvin varustettuja.
Ensimmäiseksi pitää sammuttaa kaikki emansipaatiosympatisointiin viittaava, sillä nyt mennään puhtaasti seksismin ehdoilla. Tissejä on heti alkuvalikosta lähtien tarjolla joka junaan. On painovoimaa ja selkärangan maksimikuormitusta uhmaavia hinkkejä, vaivoin pienen peltihaarniskan sisuksissa pysytteleviä megadaisareita tai sitten lihasmassan keskeltä kutsuvasti esiin pomppaavia ketunnokkia.
Tissieläinten joukosta löytyy myös muutama todellinen karpaasi, jotka ovat taatusti vetäneet muutakin kuin hemohessiä. Isännät ovat niin lihaksikkaita, että jopa lihaksilla on omat lihakset. Jopa porukan kääpiön kuppikoko on tripla-D.
Kun tämä tärkein asia on nyt käsitelty alta pois ja tiedostamme sen, että Dragon’s Crownin esittelemät sukupuoliroolit ovat stereotypioita stereotypioista, voimme pureutua itse peliin. Tissien, perseiden ja hauislihasten alta paljastuu ihan menevä mättö-RPG.
Mooortaaaal koooombaaaat!
Konepellin alla peli muistuttaa rankasti modernisoitua kasarin kolikkopelimätkintää, joka on eksynyt roolipelien maailmaan. Perspektiivi on väännetty tiukasti sivulle ja rivitanssin sijaan vihulaiset kaatuvat Golden Axesta ammennettujen teesien avustamana. Kahteen ulottuvuuteen ahdettu äksöni tekee selkeästi pesäeroa muihin japsiroolipeleihin ja mainiosti toimiva mättäminen toimii hyvin pelin keskiössä ja todistaa, ettei Diablo-kloonia varten tarvita isometristä kuvakulmaa ja polygonigrafiikkaa.
Graafisesti peli on äärimmäisen kaunista katsottavaa. Käsin piirretty taide pääsee ruudulla oikeuksiinsa ja paikoin peli muistuttaa lähes maalausta. Valitettavasti laahaavalla kerronnalla marinoitu taustatarina onnistuu pitämään mielenkiintoa yllä ainoastaan esittelemällä uusia maitorauhasia.
Tissit, tissit, tissit ja tissit
Nännien jatkeina ovat fantasiamaailman vakionaamat. Ritari, kääpiö ja amatsoni luottavat teräksen puhdistavaan voimaan, taika-Tatjaana ja jousi-Jameson pitävät peräpään puhtaana matkan päästä. Erilaisten hahmoluokkien yhdistely antaa reilusti liikkumavaraa moninpeliin, sillä tisseistä kannustetaan nauttimaan porukassa.
Alussa pärjää yksinäänkin, mutta apukamuista tulee seikkailun edetessä elinehto. Onneksi pitkin mantuja komeilee luukasoja, joita voi kopata mukaansa keskuskaupunkiin herätettäväksi. Kun pappi on sanonut aamenensa ja kuolleet ovat alasnousseet, nämä liittyvät kiitollisina seikkailijajoukon jatkeeksi. Kaupunkireissut kannattavat muutenkin, sillä aseet kuluvat käytössä ja luolastojen kulta-aarteet kannattaa vaihtaa käyttötavaraksi.
Revohkan hännänhuippuna häärii varas, jota käskytetään toisella tatilla. Siis sillä joka on peliohjaimessa. Pitkäkyntinen huolehtii arkkujen ja salaovien avaamisesta. Lukitut sopet kätkevät aarteiden lisäksi myös haasteita ja toisia pitkäkyntisiä, jotka tyhjentävät omat taskut, jos ei ole varovainen.
En onnistunut itse houkuttelemaan pelikavereita luokseni, vaikka lupasin vastineeksi bittitissejä. Verkkolähteiden mukaan pelikokemus paranee, jos samalle konsolille tai tietoverkkoviidakon toiseen päähän saa istutettua ihmispelaajan. Parin tunnin sooloilun jälkeen vaikeustaso kasvaa ryminällä eikä puolivaloilla otteleva tietokone pysy enää perässä. Tekoälyn törttöillessä orgaaniset aivot olisivat kieltämättä olleet tervetullut tuttavuus.
Näin nettipornon aikakaudella jokainen riittävän sair.. anteeksi, utelias on jo tyydyttänyt salaiset hentaifantasiansa verkon videosivuistoilla, joten Dragon’s Crownilla on hyvin vähän annettavaa tirkistelijöille. Mutta pelimekaniikka on kunnossa, ja peli tarjoaa maistuvan mättöropelluksen, jonka taistelujärjestelmä jaksaa pitää mielenkiinnon yllä pitkään. Seikkailu on selkeästi suunniteltu moninpeliksi, vaikka tuotoksen pervompi puoli houkuttelee pelaamaan tätä komerossa paksun peiton alla.
Juho Kuorikoski
KUVATEKSTIT:
Crown1: Kimppakiva hyödyntää hyvin eri hahmoluokkien erikoistaitoja.
Crown2: Tällaiselle asiakaspalvelulle minäkin hymyilisin.
Crown3: Amatsoni ei antaudu ihan jokaiselle kapakkasilakalle.
Crown4: Velhottarella on käytössään taikarintsikat. Edes sivutissi ei vilkahda, vaikka meno olisi kuinka kovaa.
Crown5: Roland on vetänyt muutakin kuin pulkkaa.
85
