Dreamfall Chapters - Book One: Reborn - Kahdeksan vuoden uni

Hämyisessä Europoliksessa auringon virkaa toimittavat mainoskyltit ja neonvalot. Toisinaan myös ystävälliset ihmiset, jos sellaisiin sattuu törmäämään.

Kun Zoë herää koomasta, fanipoika herää minussa.

Vuosia kestänyt odotus on ohi, piinaavan cliffhangerin märehtiminen on historiaa. Vihdoinkin selviää, miten agentti Cooperi... anteeksi, Zoë Castillon tarina päättyy!

Seikkailupeli Dreamfall: The Longest Journey ei ole odottanut jatkoaan ihan niin kauan kuin Twin Peaks, mutta ihme senkin jatko-osa on. Tarpeeksi moni muisti, mihin vuonna 2006 jäätiin (siihen kun örkit vyöryttävät Konnun ja Frodo heitetään Tuomiovuoren pätsiin), jotta Dreamfall Chapters sai haalittua rahoituksen Kickstarterissa.

Kun takana on vuosien painolasti ja toteuttajana alkuperäisten kehittäjien vetämä tiimi, odotukseni ovat korkealla. Niitä ei varsinaisesti lievennä se, että Dreamfall Chapters julkaistaan nykytyyliin viidessä osassa. No, pyöritellään peukaloita vielä hetki.

Ainakin ykkösjakso kertoo, että odotus on sen väärti.

Metropolis Europolis

Book One: Reborn jatkaa sopivan epäsuorasti edellisestä pelistä. Zoë yrittää päästä uudelleen kiinni arkeen, hän on palannut kimppaan vanhan poikakaverinsa kanssa ja hakeutunut töihin. Vaan jälleen se mystinen kaiken tarkoitus antaa etsiä itseään, eikä asiaa auta, että Zoëlla on vaikeuksia muistaa ensimmäisen Dreamfallin kiemuraisia tapahtumia. Kaikki on hyvin ja mikään ei ole hyvin.

Kovin tätä pidemmälle ykkösepisodissa ei ehditä, sillä sarjan perinteiden mukaisesti alustus kestää ja yhtä prologia seuraa toinen. Peli sentään virittelee monia kutkuttavia juonilankoja. Se on ainakin selvää, että edellispelistä tuttu, mahdottoman koukuttava Oculu... anteeksi taas, Dreamtime-viihdelaite on ongelmien keskipisteessä. Toisaalla pulmia aiheuttaa Zoën osallistuminen poliittiseen kampanjointiin. Puhumattakaan siitä, mitä Arcadia-rinnakkaismaailmassa tapahtuu! Ainakaan Dreamfall Chapters ei kaadu kiehtovien tarinajyvien puutteeseen. Versoaako niistä jotain kaunista, jää vielä nähtäväksi.

Maailmanrakennus näyttelee sarjassa isoa roolia, eikä Dreamfall Chapters petä sekään. Maaginen Arcadia nähdään vasta vilaukselta, mutta scifistinen tulevaisuudennäkymä on sitäkin komeampi. Iloisena yllärinä Zoën asuinkaupungista on tarjolla kivan kokoinen siivu, jota pääsee tutkimaan suht vapaasti. Auringottoman cityn ja sen lukuisten mainosten, kojujen, kadunvarsikeskustelujen ja muiden turhien, mutta elintärkeiden detaljien ällistely on melkein pelin parasta antia. Ympäristöjä kestää katsella niin designin kuin teknisen toteutuksen kantilta, mistä ei ole koskaan haittaa.

Varsinainen pelaaminen on tuttua nykyseikkailua, jossa etusijalla on tarinankerronta, ei puurtaminen. Puzzlet menevät läpi sen kummempia miettimättä, mutta vastapainoksi niitä on ripoteltu vähän joka käänteeseen. Kompromissi on toimiva: tarina rullaa eteenpäin, mutta peli ei pelaa läpi itse itseään. Pelin tyydyttävin "puzzle" on yllättäen Europoliksen katukartan vähittäinen haltuunotto. Onneksi mukana ei ole GPS-tehtävänuolta.

DreamfallChapters_05

5 X 4h?

Jos jostain pitää napista, niin Telltalen viimeisimpien pelien rinnalla Dreamfall Chaptersin dialogi tuntuu vanhakantaiselta, enemmän vuorotellen puhuvilta päiltä kuin orgaaniselta keskustelulta. Vastakkainasettelu on tosin hieman epäreilu, sillä genre on eri. Dreamfall on sankaritarina, joku The Walking Dead taas teatteria, jossa kaikki muu on toisarvoista paitsi hahmojen keskinäinen vuoropuhelu. Aina on kuitenkin varaa parantaa.

Mistä en tykkää yhtään, että valintatilanteet alleviivataan isoilla PÄÄTÖKSILLÄSI ON SEURAUKSIA- ja HÄN MUISTAA TÄMÄN -teksteillä. Niitä tulee liian usein ja liian pienistä asioista, semminkin kuin vaihtoehdot eivät yleensä ole kovin dramaattisia. Vähän kuin kertoisi kaverille myöhästyvänsä vartin ja tämä olisi ihan että tämä kuule muistetaan! Vielä turhempi on mahdollisuus katsoa, mitä muut pelaajat ovat valinneet ennen kuin on itse päättänyt mitään. Ehkä kyse on jostain henkilökohtaisesta neuroosista, mutta valintojen yletön hypettäminen on yksinkertaisesti dorkaa.

Jos pienet nurinat unohdetaan (MINÄ MUISTAN TÄMÄN), Book: One lupaa hyvää. Vähän episodimuoto ärsyttää, mutta sentään pelattavaa riittää neljän-viiden tunnin edestä, siis enemmän kuin Telltalen pätkissä keskimäärin. Pituus ei ole itseisarvo, mutta Dreamfall-saagan pääparoni Ragnar Tørnquist ei ole koskaan ollut hyvä kertomaan asioita ytimekkäästi. Koko sarja on alusta asti ollut pelkkää eeposta isoine teemoineen ja sivupolkuineen, joten toivottavasti loput episoditkaan eivät pihtaile kestossa.

Toivo on yleensäkin avainsana koko projektissa, sillä niin paljon riippuu Kirjoista 2-5. Katsotaan lopullinen pistepottikin sitten. Esillepano, pelillinen runko ja juonen perustukset ovat kunnossa, nyt vain tarinan isot kaaret kunnialla loppuun! Jos Chapters loppuu yhtä epätyydyttävästi kuin alkuperäinen Dreamfall...

Ehkei maalata piruja seinille. Sekä Zoëlla että Tørnquistin tiimillä on tarpeeksi haasteita edessään muutenkin.

You can do it!

 

Aleksandr Manzos

 

Dreamfall Chapters - Book One: Reborn

Arvosteltu PC

Saatavilla Mac

Red Thread Games

Versio: 1.0

Testattu: Athlon II X2 255 4,1 GHz, 4 Gt, Asus EAH5770 1Gt, Windows 7 32-bit

Moninpeli: Ei.

Muuta: Viisi jaksoa kattavan kauden hinta noin 30 euroa.

 

Klassisen seikkailusarjan uusin tulokas aloittaa vahvasti. Lisää, kiitos.

84