Uusi Nikon kolumni lisää suosittuun 3S-arvostelugenreen uuden ulottuvuuden: neljännen S:n. Kun 3S-arvostelu loppuu kolmanteen sivuun, 4S narisee vielä pisteiden jälkeenkin.
Nyt kun olen haukkunut kaikkien odottaman ja palvoman Master of Orion 3:n heikosta diplomatiasta, voi olla hyvä aika tilittää, mitä yleensä odotin. Mitä ovat nämä myyttiset "hyvä diplomatia" tai "elävä maailmankaikkeus"? Erikoisuutta tavoittelevan arvostelijan säälittävä yritys olla maailman ainoa, josta MOO3 ei ole Syvä ja Ennennäkemättömän Monipuolinen?
Taikaa vain
Diplomatia on käytännössä taitavaa illuusiota, ei rajoja rikkovan tekoälyn superohjelmointia. Mielikuvitus hoitaa lihat bittivastustajan luiden päälle, kunhan luista löytyvät ne muutama tarvittava.
Diplomatiaan vaaditaan vastustajan tunteminen. Master of Orion 3:n runollisissa rotukuvauksissa on turhaa puppua, ja kaikki tieto löytyy kaikkialta muualta paitsi sieltä missä sitä tarvitaan: diplomatiaruudulta.
Master of Orion 2:ssa vastustaja oli esimerkiksi Xenophobic Industrialist. Ahaa, sen kanssa on vaikea olla kaveri, mutta toisaalta se panostaa tuotantoon. Ehkäpä naapurin Aggressive Expansionist on vaarallisempi, ja Peaceful Researcher on varmasti kannattava liittolainen. Nämä pari sanaa kertovat enemmän kuin MOO3:n liirumlaarum.
Käyttäytymismallin lisäksi vaaditaan luonnetta. Loistava esimerkki siitä, miten yksinkertaisilla keinoilla sen voi tehdä, löytyy niin läheltä kuin Star Control 2:sta. Erilainen ulkonäkö ja erilaiset digitaaliset ääniefektit löytyvät toki MOO3:stakin, mutta ne eivät riitä edes perustasolle. Star Control 2 nokittaa paitsi taidokkaalla musiikilla, myös sillä tärkeimmällä: dialogilla. Kun MOO3:ssa kotilonnäköiset nommot ja ilkeät ithkulit käyttävät samoja arkipäiväisiä fraaseja, Control kakkosen rodut luonnostellaan vuoropuhelussa nopeasti ja taidolla. Jollei Star Control 2 ole tuttu, valonnopeudella imuroimaan sen uusversio The Ur-Quan Masters.
Sinä lyöt, minä suutun
Uskottavat, rakastettavat ja vihattavat rodut eivät paljon auta, jollei niiden tekemisissä ole järkeä. Enkä tarkoita järjellä niinkään nerokasta tekoälyä, vaan näkyviä syy-seuraus-suhteita.
Perusajatukseltaan Master of Orion 3:n diplomatia on toimiva. Kokonaissuhteeseen vaikuttavat rodun myönteinen tai kielteinen suhtautuminen toiseen, ja erilaiset kauppa- ja liittosuhteet parantavat välejä. Sotiakin voi julistaa kun on tylsää.
Strategiaoppaasta varmasti selviäisi, miksi Quicksilver on sitonut diplomaattien kädet tiukkaan läjään. Osa diplomaattisista lehmänkaupoista tulee esiin vain olosuhteisissa, joita en ole vielä pystynyt päättelemään. En ymmärrä, miksei liitto- tai kauppasopimuksen mausteeksi voi liittää näppärää pikku lahjusta, kuten kaikissa muissa vastaavissa peleissä. En ymmärrä, että jos minä olen meklarin täysi liittolainen, en saa tätä parasta kaveriani lahjottua hyökkäämään ilkeiden sakkrojen kimppuun. Ei tällaisia keinotekoisia rajoituksia saa olla. Piru vieköön, minulla pitäisi olla mahdollisuus lahjoa vaikka pahimmat viholliseni hyökkäämään salaa parhaan kaverini niskaan, vaikka se vaatisi kirjaimellisesti prinsessan ja puoli tähtivaltakuntaani lahjuksina.
Vaimoni suuttumus on #118
Ystävyys- ja vihasuhteista pitää seurata jotain näkyvämpää kuin muuttuvia numeroarvoja. Naiivisti odotin vänkää domino-diplomatiaa, vähän samanlaista kun Civ 3:ssa, jossa maailmanrauha muuttuu hetkessä globaaliksi sodaksi, kun ensimmäinen sodanjulistus aiheuttaa ketjureaktion.
Tähän malliin: hyökkään meklar-rodun kimppuun. Seurauksena meklarien liittolaisen psilonin pitäisi ottaa yhteyttä ja joko julistaa suoraan sota tai käskeä minua peräytymään sodan uhalla. Jos psilonit ovat myös minun liittolaisiani, riippuen siitä, kumman ystävyys olisi tärkeämpää, psilonit voisivat uhata minua kauppa- ja tutkimussopimusten purkamisella. Tai antaa materiaaliapua kavereilleen meklareille mutta pysytellä myös minun kaverinani.
Ja nyt kun pääsimme sotaan: sodanjulistusta pitäisi oikeasti seurata sota. Mahtavat avaruuslaivastot irtautuvat emoplaneettansa syleilystä ja kohtaavat taistelussa, joka ratkaisee kahden sivilisaation kohtalon. MOO3:ssa sota on vähäinen, usein toistuva ja arkipäiväinen tapahtuma, joka tarkoittaa sopimusta siitä, että tapellaan, jos joskus osutaan yhtä aikaa samaan aurinkokuntaan. Ensimmäistäkään miehitysyritystä en ole nähnyt, edes silloin kun olen koemielessä jättänyt siirtokuntia ilman mitään suojaa tarjottimelle. Jos naapurin parinkymmenen aluksen armada saa raahattua itsensä suojatonta siirtokuntaani kurittamaan, se on jo saavutus.
Onneksi edes minä murskaan vihollisen, ajan heitä edelläni ja kuulen heidän naaraidensa itkun. Planeetta toisensa jälkeen muuttuu joko radioaktiiviseksi pölyksi tai osaksi Nirvin Imperiumia (millä ei muuten ole kummoista vaikutusta planeetan tuotantoon tai tyytyväisyyteen).
Tietokone on mahdollisesti tyhmä, mutta miehisen ylpeä. Ikinä se ei rauhaa ruinaa. Päinvastoin, kun olen murjonut jonkun rodun kahta planeettaa vaille rotumurhaan ja tarjoan mitä tahansa aselevosta rauhaan, tuhoontuomittu sivilisaatio ei ole kertaakaan suostunut.
Kun polveen kopauttaa mutta jalka ei heilahda, voi päässä olla vikaa. Lopullisesti se selviää vasta kun MOO3 julkaistu.
Paikallislehden varassa
Sekään ei vielä riitä, että uskottavat rodut puuhastelevat uskottavia asioita ja reagoivat niihin uskottavasti. Kaiken tämän diplomaattisen kuhinan pitää näkyä. Välillä näyttää siltä kuin galaktisella kartalla oikeasti vaihtaisivat tähtijärjestelmät omistajaa.
MOO3:ssa vuoron alussa tuleva SitRep, tiivistelmä tapahtumista, vastaa pienen paikkakunnan paikallislehteä. Samaan aikaan kun luen Sipoon Sanomista että Johansssonin lehmä sai vasikan, voi Irakissa riehua sota ja Pohjois-Koreassa nousta sienipilviä, enkä tiedä asiasta yhtään mitään.
Galaksin sodat, liitot, taistelut ja muut merkittävät tapahtumat uutisoiva GalRep loisi kuvan elävästä galaksista ja liittäisi minut tapahtumiin. Nommojen kanssa ei kannata kaveerata, ithkulit vetää niitä jatkuvasti turpaan. Ai meklar on galaksin suurin rotu? Enpä äänestä sitä ensi vaaleissa, ettei mokoma voita. Vai aikoo Uusi Orion hyökätä ihmisten kimppuun, jolleivät nämä lopeta sotaa silikonoidien kanssa. Huokaus.
Diplomatia on heikkoa eikä jury ole vielä yksinmielinen tekoälyn pelaajalahjoista, mutta ei Master of Orion 3 yhtään hassumpi peli ole. Silti harmittaa: tähän asti taulukkopelin on voinut kuitata sanomalla, että kyllä tätä pelaa MOO kolmosta odotellessa. Nyt se sitten tuli ja horisontti on tyhjä.
Ongelmista on turha narista, jollei ole esittää ratkaisua. Minullapa on: jos peliin liittyy tappamista monimutkaisempaa kanssakäymistä, tämän osuuden suunnittelevat ja ohjelmoivat naiset. Naisilla ovat ihmissuhteet ihan toisella tärkeystasolla kuin miehillä, joista on hauskempi nävertää tähtitieteellisesti oikeita planeettoja oikeantyyppisten tähtien ympärille.
