Etrian Odyssey on vanhan koulukunnan luolastoryömintäroolipeli, jossa ryhmä animetyttöjä etenee kolmen metrin loikkauksin tiiviissä muodostelmassa ja tappaa satunnaishirviöitä.
Viiden hengen seikkailijaporukan hahmoluokat vaihtelevat sotureista ruoskaa heiluttavien metsästäjien kautta takarivin lekureihin. Porukan tukikohtana toimii kaupunki, jossa käydään hankkimassa varusteita, lepäämässä ja hakemassa tehtäviä niitä tarjoavalta killalta tai kaupunkilaisilta.
Labyrintteja kolutessa eteen pöllähtää vihamielisiä paikallisia, joita vastaan taistellaan vuoropohjaisesti. Hahmoilla on laaja arsenaali erilaisia kykyjä ja taikoja, joten taisteluissa on varsin laaja taktinen ulottuvuus. Ei ole sama, millaisella ryhmällä milloinkin taistelee.
Erikoisuutena pelaaja joutuu itse kartoittamaan luolastoa kosketusnäytölle piirtämällä. Seinien ja luolaston erikoispaikkojen vetely kartalle on hauskaa ja tuo mieleen ajat, jolloin peleissäkin kynät olivat lyijyä ja kartat ruutupaperia.
Ikävä kyllä, laadukas toteutus ja hyväksi havaittu perinteinen peli-idea eivät kanna loppuun asti, sillä Etrian Odyssey etenee aivan liian hidastempoisesti ja sisältää liian paljon samojen paikkojen hinkkaamista kokemuksen karttuessa hahmoille hi-taas-ti. Luolastossa ei voi levätä lainkaan, joten aina muutaman taistelun jälkeen porukka joutuu rämpimään takaisin kaupunkiin.
Kirsikkana kakussa Etria on kohtuuttoman julma maa, jossa ei saa edes ilmaiseksi levähtää, sillä majatalo kiskoo yöpymisestä (eli hahmojen ottaman vahingon parantamisesta ja taikapisteiden palautumisesta) jatkuvasti kasvavaa hintaa. Inflaation seurauksena rahaa karttuu todella hitaasti erityisesti pelin alkupuolella, eikä parempien kamojen ostamisesta tahdo tulla mitään, puhumattakaan parannusjuomista ja muista seikkailua helpottavista esineistä.
Jos pelin vaikeustaso olisi armeliaampi, se sisältäisi vähemmän edestakaisin juoksentelua ja etenisi nopeammin, Etrian Odyssey olisi kerrassaan erinomainen peli. Nyt se jää lukuisista hyvistä puolistaan huolimatta tasolle ”ihan jees”.
78
