Evoland (PC) – Kehitys ei kehity

Evoluutio onkin älytöntä suunnittelua.

Kiinnostaisiko aikamatka? Evoland lupailee lupsakkaa lomareissua japanilaisten roolipelien ja toimintaroolipelien historian läpi, aina lajityyppien alkuhämäristä alkaen.

Seikkailu alkaa mustavalkoiselta ruudulta, jolla sankari osaa liikkua vain yhteen suuntaan. Aarrearkusta löytyy ensimmäinen evoluutiopäivitys, joka vapauttaa liikkumisen toiseen suuntaan. Hetken päästä kuvassa on jo värejä ja pelihahmo on oppinut heiluttamaan miekkaa.

Arkku kerrallaan niin kuvitus, äänet kuin pelimekaniikka nousevat kehityksen tikkaita. Yhdestä laatikosta löytyy myös pelin juoni, joka on juuri sopivaa maailmanpelastushömppää.

Evoland ei peittele vaikutteitaan. Luolastoissa ratkotaan pulmia ja puukotetaan luurankoja The Legend of Zeldan malliin, maan päällä rähistään Final Fantasy -tyylisen rivitanssin askelin. Toimintaa säestetään jatkuvalla läpänheitolla.

Pelin huumorihaulikko räiskii joka puolelle ammuksinaan genren nimistö ja helpot kliseet. Sihti on huono, mutta tulinopeus niin kova, että osumia tulee pakostakin. Esimerkiksi evoluutiohetket naljailevat nykypeleille välillä oikein hauskasti. Niiden vastapainona on valitettavasti kilotolkulla halpaa nimiläppää: Sid-nimisellä miehellä on ilmalaiva. Hahhaa, joko naurattaa?

Vain pintaa

Hassuttelua piinaava pinnallisuus tuntuu myös pelillisissä elementeissä. Evoland parkkeeraa DeLoreaninsa tukevasti ysikytluvun alkuun ja leikkii olevansa perillä. Samalla se väittää antavansa kuvan kokonaisten lajityyppien kehityksestä, mutta pääsee viiden pennin zeldafantsusta yli vain hetken kestävän Diablo-klooneilun ajaksi.

Etenkin vuoropohjaiset japsiropetappelut alkavat tosissaan koetella kärsivällisyyttä. Niihin ei missään vaiheessa lisätä tippaakaan haastetta, ei taktisia valintoja. Otteleminen on aivotonta hyökkäyskomennon takomista satunnaisella parannusloitsulla höystettynä. Siinä ei ole mitään järkeä tai hauskaa.

Kaiken lisäksi loppua kohden satunnaistaisteluiden tahti kiristyy kovasta kauheaksi. Sankari ei saa edetä kolmea askelta, ennen kuin sama ampiaisen ja kahden sienen iskuryhmä käy taas päälle. Lopussa en enää ollut varma, liikkuuko Evolandin japsiropepuolisko jollain todella korkean ironian tasolla vai onko se ihan vain ankeaa köntsää. Veikkaan kyllä jälkimmäistä.

Zelda-setti toimii paremmin, mutta sekään ei ole kovin paljon. Hirviöt käyvät todella laiskasti kimppuun ja valtaosa pasleista on samaa unilääkeosastoa ropematsien kanssa. Paljon puhuttu evoluutio on siinäkin varattu lähinnä visuaalisen ilmeen uusiutumiseen. Ulkoasun kehitys on kieltämättä toteutettu hyvin, mutta yksinään se ei riitä.

What a shame

Arvostelu meni hieman vuodatuksen puolelle, mutta koettakaa ymmärtää. Evoland on turhauttavin pelaamani peli hetkeen. Sen idea on paperilla kerrassaan loistava, ja lähdepeleistä olisi riittänyt ammennettavaa vaikka kuinka. Alkuhetkien ajan kaikki vaikuttaa vielä hyvältä, mutta alamäen alkaessa paluuta ei ole. On vaikea pitää lasi puoliksi täynnä kun peli yrittää koko ajan kaataa sen matolle.

Tilanteen korjaaminen olisi helppoa, jo pelkän Final Fantasy -pöljäilyn lemppaaminen nostaisi Evolandin pinnoja kohisten. Vuoropohjaisen taistelun sielua kuristava turhuus saa muutamassa tunnissa läpäistävän pelin keston tuntumaan muutamalta vuodelta.

Oivaltavan retroretken sijaan tekijät ovat käyttäneet energiansa aidan alittamiseen oikein syvän kuopan avulla. Sääli, ettei Evolandille koskaan kehity lihaksia, joilla kavuta pois sieltä.

Mikko Lehtola

70