FarmVillen pimeä puoli

Sosiaalisissa verkoissa pelataan maailman kovinta peliä.

Jos olet pelannut Facebookissa mitään, olet todennäköisesti pelannut Zyngan peliä. San Franciscossa vuonna 2007 perustettu Zynga on ampaissut muutamassa vuodessa sosiaalisen pelaamisen jättiläiseksi, jonka hömppäpeleillä on 70 miljoonaa päivittäistä pelaajaa. Firmalla on Facebook-taviksista niin täydellinen niskalukko, että sillä on seitsemän nimikettä pelatuimpien naamakirjapelien top-kympissä. Suosituin peli kaikista on yli sadan miljoonan ihmisen kokeilema FarmVille.

Toisin kuin perinteiset tietokone- ja konsolipelit, FarmVille sutaistiin kasaan todella nopeasti. Sen ensimmäinen versio valmistui vaivaisessa viidessä viikossa, minkä jälkeen pelin sisältöä on päivitetty lennosta. Facebookin ykköspeliä ei kehitetä suurella sydämellä, vaan kylmästi pelaajadataa analysoimalla. Kuten FarmVille-tiimiin pestattu strategiapeliveteraani Mark Skaggs toteaa: ”Hauskuutta ei voi mitata, mutta pelaajien käytöstä voi.”

Värillä on väliä

Skaggsin ja kumppaneiden soveltama käyttäytymisanalyysi perustuu yksinkertaiseen olettamukseen – asiat, joita pelaajat toistavat, ovat asioita, joista pelaajat nauttivat. Kun pelaajat tykkäsivät viljellä nopeasti kypsyviä mansikoita, Farmvilleen lisättiin vielä tuottoisampia supermansikoita. Ne olivat välitön hitti, mutta eivät pysyvä ominaisuus, sillä supermansikat suistivat pelitasapainon pahasti raiteiltaan.

Pelintekijät ovat tutkineet FarmVillen miljoonien pelaajien tuottamaa tilastodataa niin tarkasti, että sen pohjalta on tehty jopa värianalyysia linkkiteksteille. Värit vaihtuivat, mutta otsikko pysyi samana: ”Pidätkö maatilasi eläimistä? Kokeile PetVilleä nyt!” Sinistä linkkiä klikattiin useammin kuin punaista ja vihreää linkkiä vielä useammin kuin sinistä. Kaikkein eniten hittejä saatiin kuitenkin hempeän pinkillä linkillä. Jos siis haluat huomiota, kirjoita se vaaleanpunaisella!

FarmVillen sisältö ei ole sentään kokonaan pelaajien mielihalujen ohjaamaa, sillä yksi pelin keskeisimpiä mekanismeja perustuu keppiin ja sen uhkaan. Keppiä edustaa pelin keskeisin mekanismi, liian pitkään kypsyneiden viljelyskasvien kuihtuminen. Säännöllisistä FarmVille-tuokioista laistamalla hehkeä maatila ajautuu tuota pikaa rappiolle. Koska Facebook-kaverit näkevät mitä maatilalla tapahtuu, miljoonat pelaajat näpertelevät FarmVillea päivittäin pelkästään julkisen häpeän pelossa. Facebookissa on pohjimmiltaan kyse julkisivun kiillottamisesta ja tiptop-kuntoon trimmattu FarmVille-maatila on osa kokonaisuutta.

Koko maailmaa vastaan

Zyngan ja sen kehittämän FarmVillen satumaisella menestyksellä on kääntöpuolensa. Yhtä lyhyessä ajassa kuin peliyhtiö on menestynyt, se on myös kerännyt vankan joukon vihamiehiä. Zyngan maine on rapautunut paitsi epämääräisten petosfirmojen kanssa solmituista mainoskuvioista myös säännöllisistä plagiointisyytöksistä.

Zyngan peleissä mainostavien petosfirmojen toiminta perustuu harhauttamiseen. Pelaajille luvataan ilmaista hyvää, joka luottokorttilaskussa paljastuukin kaikkea muuta kuin ilmaiseksi. TechCrunchin viime syksynä julkaiseman artikkelin mukaan Zynga saa jopa kolmanneksen tuloistaan peleissä mainostavilta petosfirmoilta. Touhu on ollut sen verran räikeää, että Zyngaa ja Facebookia uhataan Kaliforniassa joukkokanteella.

Plagiointisyytösten osalta Zynga voi sentään vedota pelialan vakiintuneisiin käytäntöihin. Suositut pelit ovat aina saaneet imitoijia, toiset pelintekijät vain toteuttavat imitaationsa hienovaraisemmin kuin toiset. Kohtuullisuuden periaate kuitenkin ylittyi, kun Zynga valtasi Facebookin Mob Wars -peliltä markkinat hiilikopiomaisella Mafia Warsillaan. Mob Warsin luojalta David Maestrilta vedettiin matto jalkojen alta sen verran railakkaasti, että Zynga taipui myöhemmin maksamaan tiettävästi miljoonaluokan vahingonkorvaukset plagiaattipelistään. Se voi kuulostaa poskettomalta, mutta Mafia Warsin syrjäyttämä Mob Wars ei ollutkaan mikä tahansa Facebook-peli, vaan miljoona dollaria kuukaudessa tahkonnut rahasampo.

Kun oppirahat oli maksettu, Zynga arvatenkin paransi tapansa? No ei ihan, sillä kesäkuussa 2009 lanseerattu FarmVille on lähes identtinen kopio muutamaa kuukautta vanhemmasta Farm Townista. Farm Townin tekijät eivät kuitenkaan kehdanneet vedota tekijänoikeuksiinsa, sillä Farm Townin idea on varastettu yhtä häikäilemättömästi kiinalaisesta Happy Farm -pelistä. Käräjöinti voisi koitua kummallekin osapuolelle kalliiksi, jos kiinalaiset päättäisivät ilmestyä osingolle. Mitä siitä, että Kiina on jo väärällään Happy Farm -klooneja.

Vihamiehissä riittää, eikä vähäisin niistä ole Facebook itse. Facebookin ja sen johtavan pelinkehittäjän välit ovat niin kireät, että Zyngan toimitusjohtaja Mark Pinkus uhkaa viedä pelinsä ja liiketoimintansa muualle. Välejä kiristää mikäs muu kuin raha. Facebook havittelee yksinoikeutta naamakirjansa maksuliikenteeseen ja 30 prosentin komissiota kaikkien Facebook-pelien tuloista. Se on Zyngan näkökulmasta yksinkertaisesti liikaa, joten Facebookista vetäytyminen saattaa hyvinkin olla lähellä. Tällöin FarmVillen pelaaminen jatkuisi FarmVille.comissa.

    Peli     Kehittäjä     Kuukausittaisia pelaajia

  • 1.    FarmVille    Zynga    78,4 miljoonaa
  • 2.    Birthday Cards    RockYou    34,3 miljoonaa
  • 3.    Texas Hold’em Poker    Zynga    29,1 miljoonaa
  • 4.    Café World    Zynga    27,7 miljoonaa
  • 5.    Treasure Isle    Zynga    25,2 miljoonaa
  • 6.    Mafia Wars    Zynga    23,9 miljoonaa
  • 7.    PetVille    Zynga    20,9 miljoonaa
  • 8.    Happy Aquarium    CrowdStar     19,5 miljoonaa
  • 9.    FishVille    Zynga    18,5 miljoonaa
  • 10.    Pet Society    Playfish    18,0 miljoonaa

Lähde: Inside Social Games

Ihme, ettei Tähtiportti-sarjan toiminnantäyteinen scifimaailma ole kääntynyt kunnolla peliksi. Sisälläni heräsi goa’uldinkipinä, kun pitkään Stargate Worlds -mörppiä työstänyt Cheyenne Mountain Entertainment julkaisi pari kuukautta sitten Stargate Resistancen. Unreal 3 -moottorilla väsätty tiimipohjainen moninpeliräiskyttely vaikutti kokeilemisen arvoiselta eikä 15 euron hintalappukaan vienyt opiskelijataloutta vararikkoon.

Homman pointtina on ihmisten ja järjestelmäherrojen välinen taistelu. Kummallakin ryhmittymällä on kolme erilaista hahmoluokkaa, jotka ovat peruskauraa kymmenistä muista nettiräiskinnöistä.

Ihmisyyttä edustavat rynnäkkökiväärillä varustettu solttu, tarkkuuskivääriin luottava kommando ja parantaja-tiedenainen. Järjestelmäherrat puolestaan yrittävät alistaa ihmiset sauva-aseella ruikkivan jaffan, vihollisensa läheltä käristävän goa’uldin ja selustaan iskevän näkymättömän ashrakin voimin. Hahmoluokkien välinen tasapaino on saatu mukavasti kohdalleen, sillä mikään hahmo ei ole ylitse muiden.

Kenttien ja pelimuotojen määrällä ei juhlita, sillä kumpiakin on vain kourallinen. Vastustajia kurmotetaan joko temppelissä, jäämaailmassa tai Maan kamaralla. Yleensä tavoitteena on yksinkertaisesti nitistää vastustajat yksin tai tiimissä. Vaihtoehtoisena pelimuotona on lipunryöstö, joka on pelissä ristitty Capture the Techiksi.

Resistancen perusmekaniikka ja räiskintä toimivat kelvollisesti, mutta kaikesta paistaa läpi viimeistelemättömyys. Jo alkuvalikot tuntuvat sekavilta, eikä yleisilme parane itse pelissäkään. Rupuiset hahmografiikat, aseiden hernepyssymäiset äänet ja valjut ympäristöt jättävät kylmäksi. Pelistä ei myöskään löydy ystävälistoja tai tukea modeille.

Resistanceen on luvattu tulevaisuudessa lisää sisältöä, mutta saapa nähdä. Alkuinnostuksen jälkeen pelaajamäärät ovat kääntyneet selvään laskuun. Pelaajien kaikkoaminen mielenkiintoisempiin maailmoihin ei yllätä, sillä Resistance ei hyödynnä Tähtiportti-lisenssiä millään tavalla. SG-joukkojen ja järjestelmäherrojen tilalla voisivat olla mistä tahansa scifipelistä repäistyt ryhmittymät. Sarjasta tutut teemat tai ympäristöt, hahmoista puhumattakaan, toisivat rutkasti lisää tunnelmaa, mutta kun ei niin ei.

Nyt pelaamisesta ei nauti edes vannoutunein Tähtiportti-fani. Stargate Resistance on yksinkertaisesti äärettömän keskinkertainen. Räiskintää eivät pelastaisi edes Richard Dean Andersonin kuivakan loisteliaat one-linerit.

Lisää aiheesta