FIFA 14 (Xbox 360) – Kuin kaksi marjaa

Vanha kunnon maalikikka taas käynnissä, sillä pakkini seisoo tekoälyhyökkääjän sisällä, mutta eihän se mihinkään vaikuta.

Päätin lähteä futispeliarvosteluuni kahden kärjen taktiikalla: FIFA ja PES, olkaa hyvät.

PESiä ja FIFAa vuorotahtiin pelatessa tulee samanlainen olo kuin Olympiastadionilla Suomi–Espanja-jalkapallomatsissa. EM-karsintapelissä suomalaisten ja espanjalaisten pallo liikkui aivan eri fysiikalla.

Espanjalaisilla kuula pysyi kuin nippusiteellä jalassa, suomalaisilla touhu näytti pahimmillaan Speden spelien kuminauhafutikselta. Pallo jäi välillä haltuun, välillä karkasi ja aina joskus pomppi onnekkaasti omille.

Spend, spend, spend

Minulle urheilupelit ovat yhtä aikaa pelaamista ja fanittamista. Haluan koota joukkueeseen suosikkini, potkia pihalle inhokit ja yllättyä joidenkin pelaajien kyvyistä. Aivan samoin kuin nettitelkkarista europelejä seuratessani.

Futispeleistä FIFA myy minulle fiiliksen, PES vain osittain. FIFAn aitojen pelaajien tietokanta on pöyristyttävä: 33 lisensoitua liigaa, 600 seuraa ja 16 000 pelaajaa. Kotoinen Veikkausliiga ei taaskaan ole listalla, mutta melkein kaikki muut kyllä. Tosin pääpaino on selvästi brittifutiksessa, sillä saarivaltion selostukset ovat selvästi muita maita yksityiskohtaisempia ja pelaajatietokanta ajankohtaisempi.

FIFAssa huippupelaajat tunnistaa ja joukkueet ja pelaajalistat ovat aitoja, mutta varsinkin selostus loistaa. Ennen Arsenal-peliä kommentaattorit pohtivat joukkueen tiukkaa siirtopolitiikkaa ja puhuvat fanien Spend, spend, spend -kampanjasta. Ääninäyttelykin toimii, sillä aidon kommentaattorin tapaan miehistä kuulee, että he puhuessaan etsivät paperia pöydältä tai hukkaamaansa taustajuttulinkkiä koneelta.

Selostajilla riittää höpötettävää, sillä pelitempo on todella nopea; Paljon vikkelämpi kuin todellisuudessa, sillä tekijät tarkoituksella hakevat näyttävyyttä ja sen myötä tunnelmaa. Pelaaminen on jatkuvaa pystysyöttöjen hakua laidoille ja keskelle. Keskikentällä ei ole edes aikaa rauhalliseen pelinrakenteluun. Hierominen ei edes kannata, sillä läpisyötöt ja keskitykset laidoilta toimivat aivan liian tehokkaasti. Kulmapotkuissa maalivahdit eivät katko edes syliin tulevia palloja, vaan päästävät hyökkääjät tyrkkimään ne sisään. Onneksi EA Sports lupasi korjata osan ongelmista ensimmäisen päivän pätsissä.

Peli pohjautuu täysin animaatioihin. Otteluissa voi tapahtua vain asioita, jotka on valmiiksi ohjelmoitu. Todellista pallofysiikkaa ei ole taustalla. Jos on, sitä ei pelaamalla huomaa. Samasta syystä tekoälyn maalit tuntuvat aina huijaukselta, koska ne syntyvät valmiiksi skriptattujen kuvioiden ja identtisten animaatioiden myötä. FIFA ei hetkeksikään anna unohtaa, että kyse on ”vain” pelistä, sillä pidemmän päälle tapahtumat alkavat toistua.

Pelimuodot ovat varsin tutut. Kaverin kanssa voi (taas) pelata kimpassa yksittäisiä kausia. Uramoodissa pääsee kehittämään kokonaista joukkuetta joko managerina tai pelaajana. Pelimuotojen pääpaino on siirtynyt yhä enemmän mikromaksumalliin perustuva Ultimate Teamiin, joka saa valtavasti kehitysaikaa. Systeemi on ollut viime vuosina EA-tuloksen yksi kirkkaimpia valopilkkuja, eikä liene sattumaa, että mikromaksumallia luomassa ollut Andrew Wilson nimitettiin koko EA:n toimitusjohtajaksi.

Ultimate Teamissa hankitaan pelaamalla tai oikealla rahalla ostetulla pelivaluutalla boosteripakkoja, joilla parannetaan omaa joukkuetta. Mitä enemmän pelaa, sen paremman joukkueen saa. Nettiyhteisölle luodaan turnauksia ja cuppeja grindaamisen piristeeksi.

FIFA 14 tyytyy viilaamaan vanhoja ominaisuuksia. Muutokset ovat niin marginaalisia, että ne pystyisi tekemään pelkkänä päivityksenä. Kaikesta huomaa, että tekijöiden pitää vääntää ensi keväänä vielä virallinen MM-kisapeli ja uusille konsoleille. Kokonaisuudesta jää selkeä välityön maku.

Uusi kone

EA Sportsin virittäessä Konami vaihtaa pelimoottorinsa kokonaan. Yllättävä ratkaisu, koska Pro Evolutionista ei saada tällä kaudella Xbox One- ja PS4-versioita lainkaan. Konamin näkemyksen mukaan tulevien konsoleiden laitekanta on riittävän suuri vasta ensi vuonna.

PESin pallofysiikat on tekijöiden mukaan uudistettu kokonaan, ja siltä se myös tuntuu. Animaatiot ja pallo liikkuvat selvästi irrallaan toisistaan, mutta hyvällä tavalla. Kun lähden Iniestalla spurttiin oikealta pakin ohi, onnistun siirrossa, mutta pallo ei olekaan liimattu jalkaan kuten FIFAssa. Lopputulos voi olla mitä tahansa täydellisestä onnistumisesta täydelliseen tuhertamiseen. Pallo elää eikä ole valmisanimaation orja.

Pelaaminen tuntuu uudesta moottorista huolimatta Pro Evolutionilta. PES-pelikentällä ei tule koskaan kiire, sillä tempo on erinomaisen hyvin kohdillaan. Huippupelaajat tuntuvat vikkelämmiltä kuin tavikset, mutta tapahtumat ovat koko ajan omissa käsissä. Syötöt saa varsin tarkasti pieneenkin tilaan ja pelisysteemi huomioi hienosti, jos vastaanottaja ei olekaan täysin vapaana tai hyvässä asennossa.

Pallo kimpoaa herkästi jalasta, mikä muuttuu tuurilla joko hyväksi siirroksi tai pallonmenetykseksi. Pitkissä kuljetuksissa myös otetaan hyvin huomioon askelväli, jolloin spurttiyritys saattaa päättyä siihen, että Arjen Robben otti yhden kosketuksen liikaa eikä enää ehtinytkään palloon, ennen kuin pakki tuikkasi jalkansa väliin.

Vastaavasti puolustuksessa satunnaiset pomput pystyy kääntämään nopeiksi vastahyökkäyksiksi, koska tekoäly pelaa samalla logiikalla kaikkia miehiä. Katkoa hakiessa saa oikeaan suuntaan liikkuvan tekoälyukon lennosta ohjaukseensa, kun FIFAssa joutuu vääntämään virtuaali-Hyypiän ensin pelin suuntaan.

Olen aina tykännyt Pro Evolutionissa siitä, että tekoälyjoukkueetkin pelaavat erilaisilla taktiikoilla ja pelifilosofialla. Tämän kauden Pro Evossa ei ole samaa tunnetta, sillä tekoälyjoukkueet tuntuvat turhan usein vetäytyvän suojelemaan tiukasti omaa maaliaan ja hakevat vastahyökkäyksiä pelkillä pystysyötöillä. Tekoäly ei pelaa huonosti mutta se pelaa yksitoikkoisesti.

Tekoälyn pelaaminen ei ole aina loogista. Puolustuslinja on ylhäällä, mutta prässiä ei ole lainkaan, joten Ribery karkaa pystysyötöllä taas läpiajoon.

Omituisten otusten kerho

Uudesta grafiikkamoottorista huolimatta pelaajat eivät näytä itseltään. Osin syy on puutteellisen lisenssin, osin kiireen. Pro Evolutionissa kirmaavat mielikuvitusjoukkueet ja lähinnä Mestarien liigajoukkueilla on oikeat pelaajatiedot. Myös PES 2014 piti saada kauppoihin Mestarien liigan alkuun, joten valtaosa huippupelaajistakin jäi geneerisiksi tavisnaamoiksi tai suorastaan pelottaviksi. Säikähdin Luis Suarezia enemmän kuin yhtäkään Silent Hill -otusta, mutta Konami on päivittää lärvit.

Pelimuodot ovat vanhat tutut. Mestarien liigakauden voi pelata haluamallaan joukkueella, mutta pääpelimuoto on edelleen Master League, jossa Konamin markkinointiosaston mukaan pääsee rakentamaan unelmiensa huippujoukkuetta kuin manageripelissä. Tosin unelma toteutuu vain, jos on haaveillut joukkueensa koostuvan nimenväännöksistä.

Pro Evossa on jopa ruudunpäivitysongelmia pelaamassani Xbox 360 -versiossa, jopa selkeitä bugeja. Pahimmat liittyvät kontaktitilanteisiin, joissa ukkelit osuvat toisiinsa, mutta se ei vaikuta miesten tai pallon liikkeeseen oikein. Hyökkääjä saattaa kolistella miehestään läpi, mikä on huippuärsyttävää varsinkin rangaistusalueen tuntumassa. Ilmeisesti tuomareillakin on vaikeuksia tunnistaa törmäyksiä, sillä pilli soi turhauttavan harvoin aivan selvissäkään korttipaikoissa. Vaikka tekoäly pelaa hyvin, maalivahtien pelaamisessa on toivomisen varaa, sillä lopputulos ei ole ikinä ennakoitavissa. Huippuvenytysten jälkeen puoliksi epäonnistunut potku saattaa lirahtaa maaliin, ihan sama kuka tolppien välissä päivystää.

PESin selostus on yhtä kehno kuin lisenssit. Keksittyjen pelaajien nimiä ei sanota, joten joillakin kokoonpanoilla kommentaattorit joko luettelevat koko ajan vain vastustajia tai ovat hiljaa, mikä ei ole omiaan luomaan tunnelmaa. FIFAnkin taustajuonnot toistavat pidemmän päälle itseään, mutta eivät sentään ensimmäisessä ottelussa kuten PESissä. PESin kommentaattorit hokivat joka halvatun matsin alkuun: ”Näiden joukkueiden kohtaamista odotetaan erityisellä jännityksellä”. Haluaisin edes kerran kuulla miksi?

Futiskaudella 2014 EA Sports jäi odottamaan uuden sukupolven koneita ja Konamilta aika ilmeisesti kului Pro Evolutionin uuden moottorin kanssa painiessa. Futispeleissä ei ole kaudella suuren suurta eroa. FIFA on taas vauhdikkaampi ja räiskyvämpi. PES on aikaisempaa komeampi, eikä ole menettänyt realistisemman futispelin fiilistään. Uudesta tyylistään huolimatta Pro Evolution on edelleen söpöllä tavalla kömpelö. Valikoissa näkyvä kursori tuntuu konsolimaailmassa oudolta.

Piste-ero tuli puhtaasti lisenssin mitalla. Kuten aina, FIFA näyttää mutta PES tuntuu paremmalta.

Tuukka Grönholm

82