Harmittavatko nyky-Final Fantasyiden androgyynit meikkipellet ja ylistailatut metroseksuaalit? Heroes of Light palaa sarjan juurille, maailmaa pelastavan isopäisen sankaripoppoon seuraan.
Jos sankareiden seurue koostuu teini-ikäisestä pojasta, ylimielisestä maagista, kömpelöstä naissoturista ja ärsyttävän inisevästä prinsessasta, ei kyse voi olla kuin perijapanilaisesta roolipelaamisesta. Vaikka juonen palaset ovat normikamaa fantasiamaailmoista ja haluttomista sankareista, on mukaan saatu vähän Kalevalaakin, sillä tarinassa esiintyy Louhi.
Peli etenee klassista kaavaa kaupunkien ja luolastojen välillä. Matkaa häiritsevät tyhjästä puhkeavat satunnaistaistelut, joita on aivan liikaa. Taistelusysteemi on turhan yksinkertaistettu, sillä pelaaja ei pysty edes valitsemaan hyökkäysten ja taikojensa kohdetta. Parannukset sentään osuvat eniten kaipaaville, mutta jos vastassa on useammalle eri elementille heikkoja vihollisia, ei ole toivoakaan tehokkaasta hirviön teurastuksesta.
Vanhan koulukunnan ropelluksessa tarinan kuljetus on vähissä ja haastava luolastojen tutkiminen pääosassa. Valitettavasti luolastosuunnittelu on harvinaisen mielikuvituksetonta ja sekavaa. Vaikka yleensä nautin haasteesta, nyt tekosyyt vaikeutuksille ovat onnettomat. Hahmot muun muassa hylkäävät toisiaan jatkuvaan tahtiin satunnaisista syistä ja lähtevät yksittäin reissaamaan toiselle puolelle maailmaa.
The 4 Heroes of Light näyttää DS-mittapuulla nätiltä, sillä satukirjamainen yleisilme yksinkertaisine tekstuureineen ja kirkkaine väreineen toimii. Valitettavasti äänet ovat lähes infernaaliset, täynnä yksinkertaisia äänitehosteita ja monotonista pimputusmusiikkia.
Pelimaailman texas hold ’emissa on parempi olla aika perhanan hyvä käsi, jos yrittää haastaa Dragon Quest IX:n DS:n vanhan koulukunnan ropellusten kuninkuudesta, mutta Matrix Softwaren rahkeet eivät riitä edes uskottavaan bluffiin. Vanhoista Final Fantasyista tuttu hahmojen vapaasti vaihdettava ammattisysteemi ei pelasta valon sankareita unohdukselta.
70
