Lisenssisotkuja, oikeusjuttuja ja rahastuksen makua: jalkapallon virallisilla arvokisapeleillä on pitkä ja värikäs historia.
Jalkapallon arvoturnaukset ovat kesäolympialaisten ohella maailman seuratuimpia urheilutapahtumia. Suurkisojen taustalla jauhaa tuottoisa oheismyyntikoneisto, johon kuuluvat myös viralliset kisapelit. Ensimmäisen jalkapallon arvokisoihin keskittyneen lisenssipelin julkaisemisesta on kulunut yli kaksikymmentä vuotta, mutta rahakas kaava ei ole muuttunut. Vetävä lisenssi takaa vetävät myyntiluvut, mutta harva MM- tai EM-kisapeli on päässyt kriitikoiden tai edes pelaajien sydämiin.
Harvojen herkkua
Jalkapallon tärkeimpien arvokisojen lisenssejä hallinnoi kaksi kansainvälistä liittoa, FIFA ja UEFA. FIFA omistaa oikeudet MM-turnaukseen, UEFA EM-karkeloihin. Vaikka vuosien saatossa on ilmestynyt toistakymmentä virallista kisapeliä, julkaisijoiden määrään riittävät yhden käden sormet. Arvokisapelien historiassa merkittävintä roolia näyttelee Electronic Arts, lisenssipelien jättiläinen. Se kaappasi ilman suurempia taisteluita itselleen oikeudet molempiin suurkisoihin.
Ensimmäiset viralliset jalkapallon MM- ja EM-kisapelit olivat muiden pelifirmojen käsialaa. Artic Softwaren kehittämä, U.S. Goldin vuonna 1986 julkaisema World Cup Carnival on ensimmäinen FIFA-lisenssin omistaja ja siten myös ensimmäinen virallinen futiksen arvokisapeli. Meksikon vuoden 1986 MM-kisojen kynnyksellä ilmestyneen pelin myyntilukemat rohkaisivat U.S. Goldia jatkamaan samalla linjalla, neljä vuotta myöhemmin oli vuorossa MM-lisenssillä terästetty World Cup Italia 90. U.S. Gold hallitsi 1980- ja 1990-lukujen taitteessa lisenssiurheilupelien valtiaana. Futis- ja olympiapeleihin nojaava englantilaisfirma tuli tiensä päähän 1990-luvun puolivälissä, ja World Cup USA 94 jäi U.S. Goldin viimeiseksi MM-kisapeliksi.
Lisenssipeli-imperiuminsa rakentamisessa hyvään vauhtiin päässyt EA ilmoitti syyskuun 9. päivänä vuonna 1996 hankkineensa oikeudet vuoden 1998 Ranskan MM-turnaukseen pohjautuvien kisapelien tekemiseen. Sopimus ei kattanut koko maailmaa, yksinoikeus ulottui kaikkiin muihin maihin paitsi Japaniin. Kauppasummaa ei julkistettu, mutta EA on uusinut MM-lisenssinsä kaikkia vuoden 1998 jälkeisiä kisoja varten.
EM-kisapelit laahasivat lisenssin suhteen kymmenen vuotta MM-kisavääntöjä jäljessä. Vielä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa EM-turnaus ei ollut lähimainkaan samanlainen suurtapahtuma kuin nykyään. EM-kisoihin keskittyvien virallisten pelien esiinmarssi kulkeekin käsi kädessä turnauksen arvonnousun kanssa. Vuonna 1996 EM-turnaukseen osallistui ensimmäisen kerran nykysysteemin mukaisesti 16 maata, samana vuonna nähtiin myös ensimmäinen virallinen EM-kisapeli. Gremlin Interactive kuuluu yhdessä U.S. Goldin ja EA:n kanssa harvalukuiseen futiksen arvokisapelejä julkaisseiden pelifirmojen joukkoon, mutta UEFA Euro 96 jäi englantilaisfirman ainokaiseksi: EA hankki oikeudet myös EM-kisalisenssiin vuodesta 2000 eteenpäin.
Laadusta tinkien
Pelifirmat ovat lisenssipelien alkuajoista lähtien paikanneet hataraa sisältöä vetävällä lisenssillä. Jalkapallon arvokisapelit ovat osuva esimerkki lisenssiurheilupelien ystäville kiusallisen tutuksi tulleesta julkaisukaavasta, jonka lopputuotteena on useimmiten tutuilla ominaisuuksilla ja uudella vuosiluvulla varustettu urheilupeli. Siemenet lisenssirahastukselle kylvettiin jo 1980-luvulla.
World Cup Carnival on sikälikin pioneeri, että se käynnisti lisenssillä ratsastavien keskinkertaisten futispelien tulvan. Sisäisten ongelmien vuoksi peliä ei saatu valmiiksi ennen Meksikon MM-kisoja, joten U.S. Gold hankki oikeudet World Cup Football -nimiseen vanhempaan peliin. Runkoon lisättiin tarvittava lisenssisälä ja lopputulosta markkinoitiin vallankumouksellisena uutena pelinä. MM-lisenssi kohensi kyllä myyntilukuja, mutta pelaajat ja arvostelijat pettyivät verisesti ensimmäiseen viralliseen MM-kisapeliin.
U.S. Gold jatkoi samoilla linjoilla myös seuraavien kahden MM-kisapelinsä kanssa. World Cup Italia 90 oli tosiasiassa kotitietokoneille tehty käännös Segan Mega Drivelle ja Master Systemille aiemmin julkaisemasta futispelistä. Keskinkertaiseksi arvostelumenestykseksi jäänyt World Cup USA 94 oli puolestaan paljosta velkaa tuon ajan futisviheriöitä hallinneelle Sensible Soccerille. Paljon vaivaa kisapelinsä eteen ei nähnyt myöskään Gremlin Interactive, joka rakensi UEFA Euro 96:n aiemmin julkaisemansa Actua Soccerin pohjalle. Projektin nolo lopputulos oli peli, jonka erottivat esikuvastaan vain EM-kuoret ja ottelutoteutusta riivanneet bugit.
Arvokisa-lisenssipelien tehtailu räjähti kunnolla käyntiin kun Electronic Arts hankki molemmat lisenssit itselleen. EA on perinteisesti hyödyntänyt lisenssinsä täysipainoisesti, mutta kisapelien julkaisutahti on jopa pelijätin asteikolla melkoisen kiivas. Heti kättelyssä, kesällä 1997, EA julkaisi FIFA 98: Road to World Cupin. Siinä pystyi kansallisten liigojen lisäksi ottamaan osaa myös oikeisiin MM-karsintoihin ja -kisoihin.
Usein rahastuksesta parjattu pelifirma löi omatkin ennätyksensä julkaisemalla edeltäjänsä kanssa samaa vuosilukua kantaneen World Cup 98:n vain puolisen vuotta myöhemmin. Varsinaisesta kisapelistä puuttuivat kansalliset sarjat, mukaan oli kelpuutettu vain MM-kilpailut. WC 98:n kunniaksi on sanottava, että se oli ensimmäinen pelkästään MM-kisoihin keskittynyt futisvääntö, joka keräsi pääosin kiittävät arviot.
EA:n kisapelit ovat perinteisesti olleet asianmukaisella lisenssillä kuorrutettuja puolivillaisia päivityksiä FIFA-sarjan uusimmasta versiosta, joskin pelien laatu on viime vuosina parantunut ilahduttavasti. Toisinaan pelijätti on nostattanut arvoturnausnälkää jättämällä FIFA:sta maajoukkueet kokonaan pois, esimerkkinä FIFA 2004. Kahden kisapelin vuositahtiin EA ei räväkän alun jälkeen ole yltänyt kuin kerran. Vuoden 2006 kisoja silmällä pitäen ilmestyi paitsi varsinainen kisapeli myös Xbox 360:lle konsolin lanseerauksen yhteydessä julkaistu FIFA 06: Road to World Cup.
Vaikka arvoturnaukset käydään kahden vuoden välein, FIFA tulee edelleen vähintään kahdesti vuodessa. Mestarien liigan oikeudet Eidosilta loppuvuodesta 2004 hankkinut EA on arvokisojen välivuosina tyrkännyt FIFA:n kausipäivityksen lisäksi markkinoille seurajalkapalloilun tärkeimpään turnaukseen keskittyvän FIFA-kloonin.
Lisenssi – autenttisuuden tae?
Nykyään on itsestään selvää, että lisensoidussa urheilupelissä ovat mukana oikeat urheilijat ja aidot tapahtumapaikat, mutta kultaisella 80-luvulla autenttista saattoi olla vain pelikotelon kantta koristanut maininta virallisesta arvokisapelistä. Futiksen arvokisapelien varhaishistoriassa lisenssien kattavuudessa mentiin eteenpäin pienin mutta varmoin askelin. Nykyiselle tasolle päästiin vasta Electronic Artsin vanavedessä.
World Cup Carnivalissa kaikki vuoden 1986 MM-kisajoukkueet olivat valittavissa vain Spectrum-versiossa, C64:n ja Amstradin käyttäjät joutuivat tyytymään kymmeneen ryhmään. Jokaista 24 kisamaata ei silti saanut MM-viheriöille edes Spectrumilla, sillä kaikissa kolmessa versiossa turnauskaavioon mahtui vain kahdeksan joukkuetta. U.S. Goldilla uskottiin lisenssin nostattamaan MM-tunnelmaan, jota pönkitettiin pelin mukana tulleilla ekstroilla, kuten virallisella ottelukaaviolla, rintamerkillä ja julisteella.
World Cup Italia 90 laittoi edeltäjäänsä paremmaksi marssittamalla MM-kentille kaikki kisoissa esiintyneet maat, jotka kamppailivat mestaruudesta oikean ottelukaavion mukaisesti. WCI 90 sai myös kunnian olla ensimmäinen futiksen arvokisapeli, jossa esiintyi kisojen aito logo ja maskotti. Mutta kokoonpanotiedot olivat useimpien joukkueiden osalta kaikkea muuta kuin autenttiset. Esimerkiksi Pelé teki paluun Brasilian maajoukkuepaitaan ja 60-luvun tähtihyökkääjä Bobby Charlton takoi maaleja Englannille. Myöskään World Cup USA 94:n kokoonpanot eivät perustuneet oikeisiin futareihin. Aidot pelaajalistat saatiin vasta ensimmäisessä EM-kisapelissä. UEFA Euro 96 oli tuulahdus tulevaisuudesta, sillä pelissä olivat mukana paitsi kaikkien 16 maan aidot maajoukkuepelaajat, myös autenttiset kisastadionit.
Ja sitten tapahtui Electronic Arts. EA:n alku arvokisapelien parissa oli vähintäänkin näyttävä: Vuoden 1998 MM-turnausta varten tehdyistä peleistä ei puuttunut aitoja joukkueita saati futareita, sillä kisoihin sai pyrkiä karsinnoista asti ja joukkueensa sai kasata kymmenien pelaajien joukosta. World Cup 98:ssa maajoukkueet esiintyivät ensimmäistä kertaa futispelien historiassa (maalivahteja lukuun ottamatta) virallisissa pelipaidoissa. Hyökkääjälegenda Gary Lineker piti tunnelmaa yllä spekuloimalla otteluiden välissä lohkojen tilanteita, ja pelin valikoissa pauhasi muun muassa Chumbawamban renkutus Tubthumping.
EA:n otettua ohjat käsiinsä kisapelien tunnelmapuolessa ei ole ollut juuri moitteen sijaa. Vuosien saatossa pelejä on koristeltu pienillä yksityiskohdilla, kuten tilastoilla, virallisilla soundtrackeilla ja arvoturnausfaktoilla. World Cup 98.stä lähtien kenttien reunoja ovat yleensä somistaneet kisojen virallisten sponsorien laitamainokset.
2000-luvun kuluessa EA on kohdannut arvokisapelien lisensoimisessa myös useita ongelmia ja takaiskuja. Saksalaisveskari Oliver Kahn haastoi pelijätin oikeuteen, kun hänen nimeään ja olemustaan hyödynnettiin ilman lupaa FIFA World Cup 2002:ssa. EA oli hankkinut oikeudet joukkueiden ja pelaajien nimien käyttöön sekä kansainväliseltä pelaajayhdistykseltä FIFPro:lta että Saksan Bundesliigalta. Kahn ei kuitenkaan kuulunut kumpaankaan järjestöön. Oikeus päätti asian maalivahdin hyväksi, eikä kokenutta maalivahtia ole sen koommin nähty omalla nimellään yhdessäkään futispelissä.
Harmaita hiuksia EA:n lisenssivastaaville aiheutti myös Hollannin maajoukkue, jonka riveissä on 2000-luvun kisapeleissä nähty niin mielikuvitusfutareita kuin aitoja starojakin. Ongelman ydin on oikeuksien monimutkaisuudessa, sillä pelkkä MM- tai EM-lisenssi ei vielä takaa oikeuksia myös kisoihin osallistuvien maajoukkueiden käyttämiseen. Maiden lajiliitot omistavat yleensä oikeudet omiin maajoukkueisiinsa. Hollannin jalkapalloliitto (KNVB) ei sallinut EA:n hyödyntää maajoukkuettaan UEFA Euro 2004:ssä, mutta hollantilaistähdet tekivät paluun viheriöille FIFA World Cup Germany 2006:ssa. Vuonna 2007 KNVB myi maajoukkueensa oikeudet Konamille, joten aitoja hollantilaispelaajia ei nähdä UEFA Euro 2008:ssa. Tuoreimman EM-kisapelin joukkueista nimiväännösmiehistöillä pelaa lisäksi toistakymmentä maata, joista suurin osa kuuluu karsintalohkojen heittopusseihin.
- World Cup Carnival (U.S. Gold, 1986)
- World Cup Italia 90 (U.S. Gold, 1990)
- World Cup USA 94 (U.S. Gold, 1994)
- UEFA Euro 96 (Gremlin Interactive, 1996)
- FIFA 98: Road to World Cup (Electronic Arts, 1997)
- World Cup 98 (Electronic Arts, 1998)
- UEFA Euro 2000 (Electronic Arts, 2000)
- 2002 FIFA World Cup (Electronic Arts, 2002)
- UEFA Euro 2004 (Electronic Arts, 2004)
- FIFA 06 Road to World Cup (Electronic Arts, 2005)
- FIFA World Cup Germany 2006 (Electronic Arts, 2006)
- UEFA Euro 2008 (Electronic Arts, 2008)
Futismaajoukkueemme ei ole vielä koskaan selviytynyt jalkapallon arvokisoihin, mutta virtuaalimaailmassa on jo vuosia voinut leikkiä Suomenkin kuuluvan palloilun kulttuurimaihin. Alkutaipale oli tosin yhtä karu kuin todellisuuskin, sillä ensimmäisissä virallisissa arvokisapeleissä olivat mukana ainoastaan kisoihin oikeasti osallistuneet maat.
Electronic Arts päästi Suomen ensimmäisen kerran virallisille arvokisaviheriöille. FIFA 98: Road to World Cupissa olivat mukana kaikki FIFA:n silloiset jäsenmaat, mutta MM-kisapaikka täytyi lunastaa karsintojen kautta. Syystä tai toisesta EA kelpuutti varsinaiseen kisapeliinsä (World Cup 98) oikeiden MM-joukkueiden seuraksi ainoastaan kahdeksan ylimääräistä maata, joten Suomi jätettiin jälleen tylysti rannalle. Asia korjaantui pari vuotta myöhemmin, sillä UEFA Euro 2000:ssa pääsi jälleen ohjastamaan myös sinivalkoisia.
2000-luvulla Suomen on voinut viedä arvoturnauksiin kaikissa EA:n kisapeleissä. UEFA Euro 2008:ssa voi jopa kokeilla maajoukkuekapteenin vastuullista roolia.
Suurinta osaa futiksen arvokisapeleistä ei ole laadulla pilattu, mutta joukkoon mahtuu myös muutama helmi. Mitalikolmikko on laitettu järjestykseen huomioimalla paitsi pelien arvo niiden ilmestymisajankohtana niin myös nykyinen viehätysvoima.
I UEFA Euro 2008
Erinomaista arvokisapeliä saatiin odotella yli kaksikymmentä vuotta. UEFA Euro 2008 on paitsi kirkkaasti paras virallisista jalkapallon kisapeleistä myös erittäin pätevä futisvääntö. Tämän vuoden EM-kisapeli on yhdessä sen edeltäjän FIFA 08:n kanssa selvä osoitus siitä, että EA on pitkän tauon jälkeen panostamassa jälleen futispeliensä laatuun.
UEFA Euro 2008 kestää vertailun muihinkin kuin arvokisapeleihin, sillä kyseessä on edeltäjiään selvästi pitkäikäisempi kokonaisuus. Viihtyvyydestä pitävät huolen lukuisat pelimuodot, joista innovatiivisimmassa kilvoitellaan kaverien kanssa joukkueen kapteenin vakanssista vain yhtä äijää ohjaten. Kiitoksen ansaitsee myös EM-huumaa nostattava atmosfääri, joka rakentuu lukuisten pienten yksityiskohtien kuten aitoja kannustuslauluja hoilaavien fanien varaan.
UEFA Euro 2008 loistaa myös viheriöllä. Nautittava syöttöpeli ja FIFA 08:aa sujuvampi ohjattavuus sekä realistisempi puolustuspeli täydentävät pelinautinnon. Suurimpia puutteita ovat yksipuolisesti pelaava tekoäly ja harjoitusosion puuttuminen.
UEFA Euro 2008:n suurin ongelma on EA:n tiivis julkaisutahti. EM-kisat voi pelata myös FIFA 08:lla, joskin joukkueet täytyy itse sijoitella turnauskaavioon eikä karsintoihin pääse käsiksi. Joka tapauksessa tuorein EM-kisapeli asettaa suuret odotukset FIFA 09:n harteille.
II World Cup 98
Rahastuksen maku oli käydä ylivoimaisen kitkeräksi EA:n julkaistua keväällä 1998 reilun puolen vuoden sisään jo toisen kisapelinsä. Pelkkiin MM-kisoihin keskittyneestä World Cup 98:sta puuttui kaiken kukkuraksi sen edeltäjässä ollut mahdollisuus pelata myös MM-karsinnat. Puhtaana MM-kisapelinä se oli kuitenkin huomattavasti Road to World Cupia vetävämpi kokonaisuus.
Ennenkokemattoman autenttinen MM-tunnelma oli World Cup 98:n parasta antia. Joukkueet ja pelaajat olivat aitoja, ottelut pelattiin esikuviensa mukaisilla stadioneilla ja Gary Linekerin tarinointi matsien välillä nostatti pelifiiliksen kattoon. Kultien huuhtomisen jälkeen sai vielä pelata uusiksi kahdeksan historiallista MM-finaalia.
Pelillisesti WC 98 ei vienyt FIFA-sarjaa järin suurin harppauksin eteenpäin. Tekoälyä oli paranneltu ja taktiikkapuolelle lisätty muutamia uusia optioita. Esimerkiksi koneen ohjaamien pelikaverien liikkumista pystyi säätelemään taktiikkapöydällä. Suurimmat ongelmat olivat maalivahtipelissä, sillä veskarit imuroivat suurimman osan vedoista selustaansa. Pikkuriesana joukkueiden voimasuhteita ei otettu matseja simuloitaessa huomioon, joten suurmaat ylsivät harvoin mitaliotteluihin.
World Cup 98 oli kisapeleille ominaisesti lyhytikäistä hupia, mutta retroiluarvoltaan se on makoisampi elämys kuin pronssille jätetty FIFA World Cup Germany 2006.
III FIFA World Cup Germany 2006
Vuoden 2006 MM-kisapelissä oli nähtävissä ensimmäiset merkit FIFA-sarjan uudesta tulemisesta. Vuosituhannen vaihteesta lähtien kilpailijansa jaloissa kärvistellyt pelisarja osoitti MM-kisavuonna elpymisen merkkejä, vaikkei FIFA World Cup Germany 2006 yltänytkään vielä Pro Evolution Soccerin tasolle.
Pelissä oli peräti 127 maajoukkuetta ja MM-kisat karsintoineen. Tunnelma ei tosin kohonnut aivan yhtä riehakkaaksi kuin EA:n aiemmissa kisapeleissä. Riemua sai repiä lähinnä nettipelistä ja erilaisista lisäominaisuuksista, jotka avautuivat tehtäviä suorittamalla. Etenkin Cantonan kaltaisten vanhojen starojen juoksuttamisessa pelikentille oli oma viehätyksensä.
FIFA World Cup Germany 2006 paransi selvästi paljon parjattua pelimoottoria. Ainaisen keskitysten latomisen sijaan syöttöpeliä piti monipuolistaa, mihin peli tarjosi riittävät työkalut. Passien jakeleminen tyhjään tilaan onnistui aiempaa vaivattomammin ja hyökkääjät hakivat aktiivisesti vapaita syöttöpaikkoja. Myös vetotuntumaa oli kehitetty realistisemmaksi, pelaajat laukoivat sitä paremmin mitä vapaammasta paikasta pääsivät potkaisemaan.
FIFA World Cup Germany 2006 oli viihdyttävä MM-peli, joka ei tosin jaksanut viehättää seuraavaa syksyä pitemmälle. Siksi tuntuikin erikoiselta, että jutun kirjoittamishetkellä huhtikuun lopulla Livestä löytyi MM-huumasta edelleen nauttivia pelikavereita.
