Leipzigin messujen arvo nousee samaan tahtiin kuin E3:n hiipuu. Elokuun lopun saksalaismessut ovat jo eurooppalaisten kannalta vuoden tärkein pelitapahtuma.
Leipzigin pelimessut ovat muuttuneet saksalaisten omista kemuista koko Euroopan yhteistapahtumaksi. Vaikka liki kaikki demoversiot perustuvat E3-materiaaliin, suomalaiset hyötyvät messujen eurooppalaisuudesta. Saksassa kun peliharrastamisen pääpaino nojaa PC-runkoon ja suosituimmat genret ovat rooli- ja räiskintäpelit, nettipeli on kummallekin genrelle vain plussaa. Perusasetelma ei eroa Suomesta yhtään. Paikalla olivat liki kaikki tärkeimmät pelijulkaisijat, ainoastaan Nintendo puuttui.
Sony oli säästänyt messuille muutaman uutisen. Lokakuussa ilmestyy PSP-käsikonsolista uusi paranneltu PSP 3000 -malli, jossa on aikaisempaa kirkkaampi ruutu ja mikki, joka sallii koneen käyttämisen Skype-nettipuhelimena. Uuden 80 gigan kiintolevyllä varustetun PS3:n rinnalle saadaan lokakuun lopussa 160 gigatavun kiintolevyllä terästetty kone noin 550 euron hintaan. Ensi vuoden alussa Eurooppaan saadaan musiikin latauspalvelu ja vuoden 2009 lopussa amerikkalaisten elokuvanettikauppaa vastaava palvelu myös euro-PS3:lle.
Yllättäen jopa Saksasta irtoaa eksotiikkaa, sillä vasta Leipzigissa tajusin, miten suuri mullistus Saksojen yhdistyminen todellisuudessa oli. Puolet porukasta oli lähtenyt länteen. Kaupunki oli täynnä hylättyjä tehtaita, tyhjiä asuinkortteleita ja ydinkeskustassa oli mennyt nurin entinen kommunistisen puolueen loistohotelli.
Asioiden hoitamista hidastava kielimuuri lisäsi osansa huviin. Aamusta iltaan messuille pelkkiä miesporukoita kuljettanut taksikuski joutui varmistamaan, tarkoittaako messujen etuliite GC todella Gay Conventionia.
www.dawnofwar2.com
Reaalistrategia Dawn of War 2:ssa Relic muuttaa genreä taktisempaan suuntaan. Dawn of Warin yksinpelikampanja muistuttaa liki roolipeliä, sillä kampanja hylkää kaavan, jossa rakennetaan ensin tukikohta, sitten armeijalauma, jyrätään vihollinen ja uusitaan temppu seuraavassa kartassa.
Kampanja perustuu erillisiin tehtäviin, jotka pelaaja saa tehdä haluamassaan järjestyksessä. Tappio tehtävässä tarkoittaa vain yhden taistelun häviämistä. Mukana on 30 mariinin joukkue, jonka miehet haavoittuvat, paranevat, kuolevat ja keräävät kokemusta. Taisteluiden myötä kehittyvät niin taidot, varusteet kuin ominaisuudetkin. Vain osassa tehtäviä rakennetaan tukikohtia, ja kiinnostavan kuuloisesti vanhoihin tukikohtiinsa joutuu palaamaan, jos örkit yrittävät vallata sektorin takaisin.
Relicin edellisestä pelistä eli Company of Heroesista on napattu suoraan maaston ja tykistön käyttö. Kiertoratapommituksella jauhaa kilon paloiksi minkä tahansa örkkirynnäkön ja taloon linnoittautunut avaruusjalkaväkiosasto kestää avomaastossa seisovaa ryhmää paremmin tulitusta. Talosta ei riitä turvaa ikuisesti, sillä koko maasto tuhoutuu pikkuhiljaa tulituksessa ja kasapanoksella kerrasta.
Yksinpelikampanja keskittyy avaruusmariineihin, mutta lisälevyissä pääosassa ovat muut armeijat. Moninpelissä käytettävänä ovat mariinit, örkit, eldarit ja tyranidit. Kampanjan voi pelata yhteistyössä kaverin kanssa, jolloin tavoitteet ovat yhteiset, mutta kummallakin on komennossaan omat joukkonsa.
Lyhyen demonsa jälkeen Relicin kavereilla oli ärsyttävä tapa vastata kaikkeen vastauksella "kerromme myöhemmin". Esimerkiksi moninpelistä ei kerrottu mitään eikä sitä, onko tukikohtarakentelun mekaniikkaa muutettu. Vain se suostuttiin paljastamaan, että Dawn of War 2 ei ole hylännyt tukikohtapisteisiin perustuvaa systeemiä. Kartalta vallataan resurssipisteitä, joiden turvin rakennetaan uutta.
dragonage.bioware.com
Harvaa asiaa kuulee toivottavan niin usein kuin Biowaren paluuta Baldur’s Gate -roolipelien maailmaan ja tyyliin. Dragon Age: Origins ei ole unelmien täyttymys, mutta jotain sinne päin ja tuurilla vähän toivottua enemmän. Dragon Agessa palataan tarinavetoiseen yksinpeliseikkailuun, seurataan hahmojen välistä juonikuljetusta ja keskustellaan minuuttitolkulla, jotta tiedetään kenet pitää seuraavaksi tappaa.
Originsin yksi omaleimaisimmista piirteistä on tutoriaalin ja hahmoluonnin risteytys eli Origins. Alkupelin parin tunnin seikkailussa muokataan päähenkilö. Ideana on, että suoraviivaisen ominaisuuksien valinnan sijasta pelaaja kokisi hahmonsa historian. Tarinan kehutaan vaikuttavan pääjuonen tapahtumiin ja pieniltäkin tuntuvat ratkaisut voivat kostautua myöhemmin. Esimerkiksi ryhmään liittyvien hahmojen toiveita kannattaa kuunnella. Jos joku sanoo olevansa kiireisellä keikalla, mies ei odota homman hoitamista paria kuukautta
.
Päähenkilön mukana kulkee neljän hengen ryhmä ja reaaliaikaiset taistelut sujuvat Baldur-tyyliin, joten tapahtumat voi pysäyttää käskynjaon ajaksi. Ryhmätaistelu ei jää näennäiseksi, vaan eri hahmojen taidot tukevat toisiaan. Lähitaistelijat pystyvät suojaamaan selustaan jääviä maageja ja jousimiehiä. Linnan käytävillä taistellessa maagi hidastaa vihollisen liikkumista taikomalla lattian täyteen liukasta öljyä, jonka kollega voi täräyttää tuleen tulipallollaan.
Tarinassa on runsaasti hyvin näyteltyjä ja animoituja keskusteluita. Ärsyttävästi päähenkilöllä ei ole lainkaan ääntä, vaan keskusteluvaihtoehdon valinnan jälkeen muut vastaavat heti pelaajalle. Biowaren mukaan pelaajan tekemiset vaikuttavat niin paljon keskusteluvaihtoehtoihin, että päähenkilön ääntä ei yksinkertaisesti saatu mukaan. Nyt fiilis on kuin seuraisi sivusta puhelinkeskustelua, josta kuulee vain puolet.
Messuilla demottu kohta sijoittui alkupeliin ja vaikuttaa siltä, että tarina lähtisi vauhdilla käyntiin. Ferelden nuori kuningas Cailan suunnittelee tuhoavansa ogre-invaasion väijytyksessä, ja pelaaja heitetään heti massiivisen taistelun sivuosaan. Ei liene vaikea arvata, kumpi on ennakkoaavistuksessaan oikeassa: helppoa voittoa hakeva nuori kuningas vai rajataisteluiden karaisema vaikeuksia ennustava kenraali.
Dragon Age ei perustu mihinkään valmiiseen fantasiamaailmaan tai roolipelisäännöstöön, vaan on täysin Biowaren luomus. Tarkoituksena on, että Origins olisi uuden sarjan alku, joka saisi ihmiset viimein unohtamaan Baldurit.
www.guitarhero.com
Guitar Hero -sarja siirtyy kitaroinnista kokonaisena bändinä mättämiseen, joten mukaan saadaan kitara, basso, rummut ja laulaja. Covereiden sijasta kaikki 85 biisiä ovat alkuperäisesityksiä, mukana on niin Foo Fightersia kuin Linkin Parkia.
Pelimuodot noudattavat Rock Bandista tuttua kaavaa. Kullekin soittimelle (vokalisti, kitaristi, basisti, rumpali) on oma uransa joko netissä tai yksinpelinä. Yksittäisten biisien soittamisen ohella voi vetäistä nopean keikan ja valita soittolistalleen enintään seitsemän biisiä.
World Tourin yllättävin ominaisuus on sävellystyökalu, jolla tehdään biisejä Word Touriin. Kyse ei ole mistään valmiiden riffien yhteenliimailusta, vaan pelaaja voi oikeasti valita halutun sävelkorkeuden ja näppäillä kitarasta melodian. Musiikki- tai motoriikkarajoitteisille on valmiita kuvioita. Valmiit kitara-, basso- ja rumpuosuudet yhdistetään biiseiksi, jotka julkaistaan nettipalvelu GH Tunesissa.
GH Tunesissa ihmiset voivat kuunnella ja imuroida biisejä itselleen pelattavaksi. Ainoa rajoitus on, että kappaleisiinsa ei voi nauhoittaa laulua. Spore-otusepisodin jälkeen rajoitus lienee ymmärrettävä, sillä lyriikoiden yleisin aihealue on helppo arvata. Editori on mukana myös Wii-versiossa, kuten mahdollisuus lähettää omia ja tallentaa muiden luomuksia.
World Tour -version myötä ilmestyvät uusi Guitar Hero -kitara, rummut ja mikki. Kitaran näkyvin muutos vanhaan malliin on kaulan kosketuspinta, jota pitkin soolo-osuuksissa liu’utetaan sormea eikä painellakaan frettinappeja. Kosketuslaudan eri kohdat vastaavat tiettyä frettinappia. Basistina saa vaikka näppäillä koko biisin kosketusruutua naputtamalla, mikä muuttaa koko rytmijammailun fiiliksen. Strum barissa on alkuperäistä kitaraa parempi tuntuma, sillä palkki ei enää vaikuta niin paljon valokatkaisimen napilta kuin alkuperäisessä versiossa.
World Tourin suurin vahvuus on rumpusetti, sillä silikonipinnasta kuuluu huomattavasti hiljaisempi ääni kuin Rock Bandin vastaavista. World Tourin setissä on lautaset, virvelirumpu, kaksi tom-tomia ja bassorumpu eli pelkkä jalkapedaali. Star Power käynnistyy lyömällä lautasia yhtä aikaa. Yllättävästi rummut reagoivat iskuvoimaan: mitä lujempaa mättää, sen kovemmin myös pelissä rummuttaa.
Mikki on soittimista ainoa johdollinen eikä siinä ole lainkaan nappeja, joten Star Power käynnistyy mikkiä kopauttamalla.
World Tourista ilmestyy useampikin eri setti: kaikkien soittimien kanssa megapakettina, pelkillä rummuilla ja pelkkänä pelinä ilman ohjaimia. World Tour toimii vanhojen Guitar Hero -skittojen ja jopa Rock Bandin soittimien kanssa. Rock Bandin rummuilla mättäessä World Tourin biisit muunnetaan viidestä raidasta neljään, sillä Rock Band -rummuissa on yksi tom-tom enemmän kuin World Tourissa, mutta ei lainkaan lautasia.
World Tourissa pääsee netissä soittamaan bänditaistelussa neljän hengen bändillä toista porukkaa vastaan. Pelaajien tienaamista keikkapalkkioista pidetään kirjaa, joten tilipussista näkee kuka on vaikkapa maailman paras World Tour -rumpali. Nähtäväksi jää, irtoaako koko netin tuntemalle virtuaalirokkarille yhtä helposti kuin oikealle.
www.playstation.com
Ranskalainen Quantic Dream ei luopunut Fahrenheit-seikkailun (Pelit 9/05, 90 pistettä) jälkeen elokuvamaisesta peli-ideastaan. PS3:n Heavy Rain on liki enemmän interaktiivinen elokuva kuin peli, sillä käytännössä kyse on vain yhteenliitetyistä, valmiiksi purkitetuista kohtauksista. Idean antaa nopeasti anteeksi, koska peli oli näyttävää ja tehokkaasti kirjoitettua leffaa.
Heavy Rain on tarinavetoinen peli, jossa pelaaja pusketaan sarjamurhaajajahtiin keskittyvän elokuva läpi. Kymmenminuuttinen demokenttä, jossa hyvännäköinen naistoimittaja tunkeutuu syylliseksi epäilemänsä miehen kämppään, veti vertoja Uhrilampaat-elokuvan piinaavimmille hetkille. Talosta löytyvät täytetyt ja preparoidut naiset näyttivät riittävän realistisilta saadakseen tapahtumat tuntumaan painostavilta.
Pelaajan ratkaisulla on vaikutuksensa tapahtumiin. Jos kohtaus päättyy hahmon kuolemaan, se ei päätä tarinaa, sillä 16-kohtaisessa seikkailussa kuolema on vain yhden kohtauksen huonoin mahdollinen loppu. Tarina ei pääty, siitä tulee vain hieman synkempi.
Ideaa näytettiin pelaamalla demokenttä hieman eri tavoilla läpi. Jos pudotti pullon kömpiessään sisään, murhaaja tajusi kotiin tullessaan talossa olevan vieraita. Jos ei onnistunut väistelemään ajojahdissa puukkoa, päätyi täytettynä kuuntelemaan, kuinka murhaajan päivä oli kulloinkin sujunut. Jos toimi ripeästi, pääsi ulos ennen kuin äijä edes tuli kotiin. Juoni haarautuu reaktiotestityylisissä avainkohdissa, jossa oikeaa nappia ajoissa painamalla välttää murheet, myöhästymällä kerää lisäharmia.
Fahrenheitin yksi heikkouksista oli ohjaus. Heavy Rainissakin yritetään vähän liikaa kikkailla PS3-padin liiketunnistuksella. Sen sijaan, että ikkuna vain avattaisiin, se pitää vemputtaa auki padia ravistamalla. Tapahtumat näytetään valmiina kuvakulmina ja leikkauksen rytmi vielä vaihtelee, joten suuntavaisto on vaarassa. Ongelma ratkaistaan kätevästi, sillä Heavy Rainissa käytetään autopeleistä tuttua ohjausta, jossa vasen liipaisin vie aina taaksepäin, oikea eteen. Ei haittaa, vaikka kamera olisi vasemmalla lattianrajassa.
Ohjaus on pikkumurhe, jos tarina toimii. Hyvin näytelty, käsikirjoitettu ja jopa leikattu Heavy Rain sai pidettyä tiukasti otteessaan demon ajan, vaikka vain istuin katsomossa.
www.sega.co.uk
Leipzigin messuilla ei juuri paljastettu uusia pelejä, mutta yksi yllättävimmistä oli Segan valopyssyräiskyttelyyn löyhästi pohjautuva zombiammuskelu The House of the Dead: Overkill.
The House of the Deadista ei ole Overkillissä tuttua kuin vuoristoratareittiä eteenpäin paahtava valopyssykaava. Kolikkopelien sijasta Overkill lainaa tyylinsä vanhoista B-luokan kauhuleffoista. Kaksi FBI-agenttia marssii melodramaattisen kertojaäänen säestämänä tutkimaan, mikä Bayou Cityssä on pielessä. Fiilistä tuetaan värisevillä välinäytöksillä, Hammondin syntikkasävelillä ja ylilyödyllä gorella.
Päälle hönkiviltä zombeilta ammutaan kilon paloja irti, kunnes ne lakkaavat liikkumasta ja suihkimasta verta metrin kaarissa. Nopeita hirviöitä ammutaan alavartaloon vauhdin hidastamiseksi. Maassa käsillään raahautuva zombi on helppo lopettaa Wiimotea heilauttamalla, jolloin haulikon perä nasahtaa otsaan.
Haulikon ohella käytössä ovat puoli- ja täysautomaattiset pistoolit, kiväärit ja kertakäyttöiset bonusaseet kuten polttopullot. Kenttien välissä asearsenaaliaan pääsee säätämään, joten co-op-kaksinpelissä taisteluparin aseistusta kannattaa pysähtyä sekunniksi miettimään. Esimerkiksi tehokkaan ja tarkan revolverin pariksi sopii agenttitoverille konepistooli tai haulikko ruuhkien raivaamiseen.
Overkillin tekee tuntemattoman kuuloinen Headstrong Games. Tiimi koostuu entisistä Kuju Entertainmentin duunareista, jotka ovat tehneet esimerkiksi Battalion Warsit. Lähtökohtana oli tehdä peli, jollaista ei ole Wiillä nähty ja jollaista ei saisi tiukan pelisensuurin rajoittamassa Saksassa myydä. Toivottavasti temppu onnistuu.
www.l4d.com
Jostain syystä laniporukkani tykkää räiskintäpeleistä ja vielä sellaisista, joissa ammutaan porukalla tekoälyvastustajia. Valven työstämä Left 4 Dead -zombiräiskintä täyttää vaatimuksen, mutta vaikuttaa bonuksena jopa mielenkiintoiselta. Tarinan tapaisessa zombiepidemian viimeiset neljä eloonjäänyttä ampuvat tiensä ulos kaupungista.
Lanipeleissä koukku on siinä, että zombejakin ohjaavat ihmiset. Laumoina liikkuvien epäkuolleiden sijasta pelataan pomozombia: jättiläistä, nopeaa metsästäjää, lihaksikasta karpaasia tai kielimiestä, joka nappaa uhrinsa jättimäisellä tarttumakielellään zombien raadeltavaksi. Ihmiszombeilla ei ole aseita, vaan käytössä vain hahmonsa erikoisominaisuudet ja turvana ympärillä vellovat tekoälyzombit.
Peliin mahtuu vain kahdeksan pelaajaa (neljä ihmistä, neljä zombia), mutta loputtomassa zombilaumassa liikkuu 50 tekoälyn ohjaamaa epäkuollutta kerrallaan. Kuolleen tilalle syntyy aina uusi zombi, joten kaupunkia ei voi ampua tyhjäksi, vaan on tiiminä yritettävä ulos. Yksinkin voi pelata, jolloin tekoäly hoitaa muiden ryhmäläisten ohjaamisen.
Tarina jakautuu neljään eri kampanjaan, jotka kertovat eri ryhmien reitistä ja selviytymisestä ulos katastrofialueelta. Karttoja on vain parikymmentä, mutta lisää luvataan päivitysten myötä. Mielenkiintoisena ideana tarinaa ei kerrota perinteiseen tyyliin välivideoissa, vaan tapahtumien syyt ja seuraukset paljastuvat vain muiden eloonjääneiden seinille raapustamia juttuja lukemalla.
Uudelleenpeluuarvoa luvataan silti olevan, sillä pelijohtajana toimiva tekoäly vaihtelee hirviöiden tulosuuntia, aseiden määrää ja ammuksia. Tilanteilla on tapana riistäytyä käsistä. Ammuskelun äänet houkuttelevat paikalle aina vain enemmän ja enemmän zombeja, jos pelaajat yrittävät linnoittautua yhteen kohtaan.
prince-of-persia.uk.ubi.com
Nykytrendin mukaisesti Ubisoft aloittaa Prince of Persia -sarjansa uudelleen alusta. Edellisen Prince of Persia -trilogian harvat heikkoudet, kuten puuduttavat taistelut ja koomisen angstinen päähenkilö, korjataan. Juoni keskittyy Ahriman, zarahustralaisten demonin, pysäyttämiseen. Noustessaan demoni tuhosi elämän puun, jonka elvyttäminen jää prinssin tehtäväksi. Prinssin apuna on Elika-maagi, jonka piti alunperinkin pitää demoni aisoissa, mutta tehtävä oli liian vaativa.
Prinssi tuntuu piristyneen pelkistä näyttävistä piirroselokuvamaisista grafiikoista. Massataistelut kameraongelmineen jäävät, sillä kaikki yhteenotot ovat käytännössä kaksintaisteluita. Vastassa on aina vain yksi väkivahva vihollinen kerrallaan, jolloin mättämisestä saadaan perushuiskimista intensiivisempää. Voimasuhteet heittelevät puolelta toiselle, kun prinssikin väistelee ja torjuu eikä vain potki porukkaa tieltään.
Taisteluiden sijasta pääpaino on tasoloikkapuzzleissa, joissa määränpää on aina tiedossa, mutta reittiä joutuu miettimään. Prinssi juoksee seiniä pitkin, loikkii tangolta toiselle, kiipeilee katossa ja liukuu taisteluhansikkaallaan alaspäin. Akrobaattinen meno muistuttaa rytmipeliä, jossa hypyn jälkeen tartutaan vikkelästi seinään tarttumahanskalla. Teoriassa pelaaja saa yrittää avoimessa maailmassa minne haluaa, mutta liikkumatilaa rajataan Elikan kehittyvien taitojen myötä.
Ajattelin piirroselokuvamaisen cel shadingin olevan jo vanha kikka, mutta ainakin Prince of Persiassa tyyli tuntuu edelleen toimivan. Hirviöt saavat hienon demonisen ulottuvuuden, kun ötökät muuttuvat lennosta pikimustiksi lonkeroryppäiksi, joiden ääriviivoja tuskin erottaa tummana kieppuvasta massasta. Persoonallinen grafiikka ja mukana raahattava Elika-tyttönen palauttavat ICO:n tunnelman positiivisella tavalla mieleen.
www.shatteredhorizon.com
Pelikoneiden suorituskykytesteistä tunnettu suomalainen Futuremark perusti vuoden alussa peliosaston, jonka esikoispeli paljastettiin messujen alla.
Shattered Horizonissa on omaleimainen koukku, sillä lähitulevaisuuteen sijoittuvassa nettiräiskinnässä taistellaan painottomassa avaruudessa. Kuu pirstaloituu kaivostoiminnan seurauksena maan ympärille asteroidikentäksi, joka estää maapallosta avaruuteen nousun ja turvallisen paluun ilmakehään. Avaruuteen vangiksi jääneet ihmiset aloittavat eloonjäämistaistelun hupenevista resursseista.
Ympäristön sallima vapaa liikkuminen tekee taistelusta perusräiskintää vaativampaa, sillä vihollinen saattaa lymytä missä suunnassa tahansa. Kivenmurikan taakse piiloutuminen suojaa tulitukselta, mutta samalla jättää vastustajalle tilaa lähestyä rakettireppu leimuten kivenmurikan takaa. Shattered Horizon muistuttaa Orson Scott Cardin Ender’s Game -kirjan kadettikoulutusta, jossa oppilaat ammuskelevat toisiaan painottomassa tilassa asteroidien keskellä.
Enimmillään 32 pelaajan kartoissa kaksi osapuolta taistelee tukikohtapisteiden hallinnasta. Koska tiimityöskentely ventovieraiden kanssa on tunnetusti hankalaa, pelaajia opastetaan näyttämällä hudissa seuraava kohde. Myös kohdelippuja lähestyvät omat ja viholliset näytetään, jotta tukijoukot osaavat mennä ajoissa paikalle. Kentät eivät edes ole pelkkää avointa avaruutta, vaan osa kohteista sijaitsee jättiläisasteroidin sisuksissa, jonne edetään kaivoskäytäviä pitkin.
Yksi pelin vaikuttavimmista jipoista on aidon näköiset fysiikat. Kaivosaluksen kannella olevat laatikot sinkoavat eri suuntiin, kunnes jäävät magneettiankkurillaan kiinni aluksen kattoon. Taistelukentän taustalla köllöttävä maapallo ja rikki repeytynyt kuu luovat taisteluille tumman maailmanlopun fiiliksen.
Koska taustatarinassa kaikki pelaajat ovat avaruuteen vangiksi jääneitä astronautteja, erillisiä hahmoluokkia ja valtavaa asevalikoimaa ei ole. Pelaajilla on aseistuksena vain rehelliset rynnäkkökiväärit ja suojana pelkät avaruuspuvut. Muutama osuma tappaa eikä asteroidien antamasta säteilysuojasta kannata lentää pois tai käristyy kuoliaaksi.
Suomalainen Shattered Horizon ilmestynee PC:lle joskus vuoden 2009 aikana. Pelille vasta haetaan julkaisijaa, joten tarkka julkaisupäivämäärä paljastuu myöhemmin.
www.war-europe.com
Warhammer Online tuntuu olevan vaihtoehto World of Warcraftille, mutta se keskittyy pelaajien väliseen sotaan. Kaadetuilta vastapuolen pelaajilta putoaa saalista, tappamisesta kokemusta ja tehtävätkin liittyvät muiden lahtaamiseen. Idea pursuaa suoraan Warhammer-maailmasta, jossa demoniset kaaoksen joukot taistelevat liki yhtä paatuneita hyvisten joukkoja vastaan. Itse asiassa juuri Warhammerista Warcraft lainasi taustatarinansa ja sarjakuvamaisen maailmansa.
Kaikki tehtävät liittyvät maailmaa repivään sotaan, jossa pyritään valtaamaan ja tuhoamaan vastapuolen pääkaupunki. Jos kaaoksen sota sujuu hyvin, kaikki örkit hyötyvät kansansa kukoistuksesta parempina varusteina ja halvempina hintoina. Jos pääkaupunki on vasta uutta nousua tekevä soraläjä, elämä sodan keskellä on kurjempaa.
Kaupunkiaan voi auttaa tekemällä tehtäviä. Ne keskittyvät pelaajan valinnan mukaan pelaaja vastaan pelaaja -yhteenotoista tekoälyvetoisten hirviöiden lahtaamiseen. Tosin betan perusteella tasapaino suosii pelaajien välisiin taisteluihin osallistuvia, sillä joukkomätöissä saa parempaa tavaraa kuin yksin tekoälyvihollisia vastaan tuhertaessa. Ratkaisu on hyvä, sillä se ohjaa ihmisiä pelaamaan toisiaan vastaan.
Koska idea perustuu kahden osapuolen väliseen sotaan, servereitä tasapainotetaan. Kummallekin puolelle otetaan vain saman verran pelaajia. Lisäksi jatkuvasti pataan ottavaa osapuolta autetaan esimerkiksi lisäämällä tehtävistä saatavia kokemuspisteitä, jolloin pelaajat nousevat nopeammin tasokattoon asti ja ovat taistelukentällä hieman enemmän hyödyksi.
Jos vertaa muihin nettiroolipeleihin, Warhammerissa on selvästi rajoitettu käsityötaitoja. Pelaajat eivät voi tehdä itselleen huippuaseita ja haarniskoita. Käsityötaidoilla syntyy vain kulutustavaraa kuten taikajuomia, ominaisuuksia parantavaa ruokaa ja varusteiden ominaisuuksia parantavia taikakaluja.
Warhammerin maailmalle tyypillistä huumoria ei ole unohdettu. Vihollisen aloitusalueille menemisestä rangaistaan muuttamalla pelaajahahmo nyrkillä tapettavaksi kanaksi, kunnes jantteri siirtyy taas omatasoistensa seuraan. Kekseliäät pelaajat loivat ominaisuudesta hitchcockmaisen painajaisen: porukka kerääntyy yhteen paikkaan ja hyökkää lintuparvena pahaa-aavistamattoman pelaajan niskaan. Tuurilla uhri saadaan nokittua hengiltä ennen kuin kaikki kanat on kynitty.
Warhammerin kaikille avoin betatesti aukeaa 7. syyskuuta, pari viikkoa ennen kuin pelin pitäisi ilmestyä.
