Kazunori Yamauchin tiimi tietää, mikä on hyvän autopelin resepti: otetaan valtava pinkka autoja ja ratoja, sekoitetaan ja maustetaan napakalla ajofysiikalla.
PSP:n Gran Turismo -kaahailua kehitettiin poikkeuksellisen pitkään ja hartaasti. Peli oli ilmestymässä jo PSP:n julkaisun tienoolla viisi vuotta sitten. Taskuinkarnaatio viipyi lähinnä miespulan takia, sillä PS3:n Gran Turismo 5 paljastui työlääksi projektiksi, joka imi kaikki resurssit. PSPgo-paineiden myötä operaatio Taskuturismo saatiin viimein päätökseen.
Gran Turismo -kevytsimulaattorin PSP-painos on taattua Polyphony Digital -laatua. Sulavan päivityksen alttarille on tosin uhrattu muutama auto, sillä radalla pärryyttää korkeintaan neljä kaaraa kerrallaan. Kapeilla rallikoukeroilla se ei liiemmin haittaa, mutta leveillä moottoriradoilla ja etenkin ovaaleilla olo on jo orpo.
Ratavalikoiman suhteen ei onneksi kitsastella, sillä lukuisia GT-klassikoita höystetään setillä oikeita moottoriratoja. Trial Mountainin, Grand Valley Speedwayn ja Autumn Ringin seurana ovat muun muassa 21 kilometriä pitkä Nürburgring Nordschleife, Le Mans -rata Circuit de la Sarthe ja videopelien vakiovierailija Kalifornian Laguna Seca. Gran Turismo -sarjan merkittävistä radoista puuttuvat ainoastaan PSone-aikakauden öiset kaupunkisokkelot.
Näppäriin ratoihin haetaan tuntumaa valtavalla 800 auton valikoimalla, joka kattaa kaikki isot euronimet, kuten Lamborghinin, Ferrarin ja Lotuksen. Ajomallinnus on niin hyvä kuin taskukonsolin namiskoilla voi olla. Autoissa tuntuu massa, renkaiden pito ja vetävien pyörien sijainti. Nelivetoinen Nissan Skyline nielee mutkat ihan eri tavalla kuin Jensen Interceptor -takatuuppari.
Ohituspulma
Hienovarainen ajotuntuma menee tietyssä mielessä hukkaan, sillä auto vastaan auto -kisoissa pärjää mainiosti törkeällä sikahäkkistelyllä. Kaarat kestävät mitä tahansa ja GT5 Prologuen tapaisia aikasakkoja ei käytetä, joten mikään ei motivoi ajamaan kiltisti. Kun tähän naitetaan passiivinen kiskoilla ajava tekoäly, porsastelemalla voittaminen ei ole vaikeaa.
Pehmeät konekuskit pakottavat etsimään aidompia ajajia moninpelistä. Vastuksen löytäminen osoittautui yllättävän kovaksi tehtäväksi, sillä Gran Turismo ei tue nettimoninpeliä. Kilpailijat kohdataan kasvokkain lähiverkossa, jos kohdataan, sillä PSP ei ole maailman yleisin taskukonsoli.
Yksinpelin tärkein muoto on kilpa-autokoulumainen ajohaastetila, jossa opetetaan ajamista jatkuvasti monimutkaisemmiksi muuttuvilla lyhyillä tehtävillä. Jarrutuksista siirrytään nopean mutka-ajon kautta kiperiin ohituksiin. Matkan varrella kokeillaan erilaisten autojen käyttäytymistä vaihtelevissa tilanteissa ja alustoilla, kuten soralla ja lumella.
Tehtävät ovat tarkkuutta vaativia ajopulmia, sillä niitä ei voi vetää läpi törttöilemällä. Ulosajot ja kolarit tietävät automaattista hylkäystä. Vaikka ajokeikkoja ei ole mitenkään loputtomasti, kireiden kultamitalirajojen tavoitteluun uppoaa taatusti viikkokaupalla aktiivista peliaikaa.
Kun mitalirumbaan lopulta kyllästyy, jäljelle jää maailmankatsomuksesta riippuen kaikki tai ei mitään: ostamillaan autoilla saa ajaa vapaasti kilpaa millä tahansa radalla, sillä kaikki baanat ovat heti auki. Kisat palkitaan krediiteillä, joilla ostetaan lisää autoja. Ainakin minulle toimii, sillä lyhytjänteiseen kisa silloin, toinen tällöin -ideologiaan taskukonsoli on tarkoitettu. Kalliiden superautojen keräilyyn uppoaa joka tapauksessa toinen ja kolmaskin tovi.
Gran Turismon perusasiat ovat kohdallaan ja autojen keräilyvietti puree entiseen malliin. Peli on ilmiselvistä puutteistaan huolimatta pitkän linjan GT-fania viihdyttävä paketti. Gran Turismo on taskukokoisenakin edelleen Gran Turismo, hyvässä ja pahassa.
79
