Kootessani Pelipakkia yritin tutustua vasta-alkajien ja muuten vaan tietotekniikan alle luhistuneiden sielunelämään ja ongelmakenttiin käymällä läpi massoittain avunpyyntöjä niin paperi- kuin sähköisessäkin muodossa. Kokemus oli tavallaan valaiseva.
Olen karkeasti yliarvioinut normaalikäyttäjän tietotaidon. Uusavuttomuus, uuslukutaidottomuus, oppimishaluttomuus ja peukku persiissä seisominen taivaasta tippuvaa ratkaisua odottamassa on vain osan käyttäjistä ongelma.
Ongelmia kerrakseen
Suuri osa käyttäjiä yrittää pelata PC-peliä jekkehailla. Esimerkiksi tietokoneen ostaminen ala-ikäisille on oikeastaan kiusaamista. Tunnen kyllä sympatiaa lukiessani 8--10-vuotiaan koneenkäyttäjän ongelmista. Millä resursseilla sen ikäinen edes tappelee kone-ongelmien kanssa? Ja miksi pitäisi, kun legojen kanssa tappelu olisi koneenkäpistelyä kehittävämpää.
Tiedon ja taidon puute aiheuttaa urbaanien legendojen siivittämää taikauskoa. Koneen edessä "tämmöttinen tavallinen immeinen" ikäänkuin ylikuormittuu ja jähmettyy kuin kaniini autonvaloihin.
Pannaanpa pistäen esimerkki. MikroBitin lukijakirjeissä julkaistiin viime vuonna erittäin huolestuttava kirje. Siellä jossain keskellä ei mitään koneenkäyttäjäpariskunta kertoi ostaneensa Diablon, mutta ei uskaltanut asentaa sitä, koska se käyttää Direct-X:ää. Direct-X:hän aiheuttaa konflikteja, muun muassa Red Alertin kanssa.
Veti meinaan vakavaksi. Mystisten "konfliktien" pelko, pelin kanssa jota kirjoittajilla ei ilmeisesti ollut, pelottaa niin paljon ettei asennusta edes uskalleta kokeilla. Taikauskojen ja ennakkoluulojen syy on yleensä tiedonpuute. Jostain syystä tieto siitä, mitä Direct-X tekee ja miksi se tarvitaan, ei mene jakeluun.
Tällaiseen verrattuna puuttuva englanninkielentaito, täysin yliammuttu virushysteria sekä tietokoneen toimintaperiaatteiden ja alan keskeisen sanaston riittämätön hallinta ovat pieniä murheita.
Mutta tokihan koneet ja käyttöjärjestelmät ovat kehittyneet niin, että heppoisillakin eväillä kokee syvästi tyydyttävän tiedonkäsittelykokemuksen? Toki.
Isoveli tietää
Tietokonepelin ensimmäinen pomohirviö on itse Windows 95. Ei se ole se helppo, "kaikki osaa" -käyttis kuin piti, eikä siitä koskaan tulekaan sellaista. Ysivitosessa on vikansa, mutta pelikäyttiksenä se on huonoista vaihtoehdoista paras, kun vain pelaa Win95:n ehdoilla.
1. Osta vain tunnettuja, yleisiä oheislaitteita. Jos konepakettisi on kovin halpa, varo ettei hintaa ole tiputettu "yhteensopivilla" komponenteilla, joiden Direct-X-tuki on heikkoa tai jopa olematonta.
2. Anna Windowsin ja koneesi olla rauhassa. Vaikka tunnetkin olevasi superkäyttäjä, älä räplää, ylikellota ja virittele kaikkea. Anna Windowsin huolehtia swappitiedostosta. Älä korvaa Win95:n osia tehokkaammilla shareware-ohjelmilla ja kolmannen valmistajan WinSockeilla. Kun Win95 ehdottaa jotain, tottele, jollei sinulla ole parempaa tietoa.
3. Älä käytä piraattipaskaa. Jo järjenkin pitäisi sanoa, että keskeneräisten kehitysversioiden ja ElItE-d00dzien rippaamien warezien käyttö on leikkiä oman koneen hengellä.
4. Opettele tanssimaan päivitysrumbaa. Päivitä laiteajurisi. Pelkästään 3D-korttiongelmista 90 prosenttia johtuu käyttäjästä, joka on hyväuskoisesti asentanut kortin mukana tulleet, turhan usein liian vanhat ajurit. Osta muutaman satasen modeemi ja hanki Internet-yhteys.
Atk-tarvikkeita myyvällä kauppiaalla tuskin pitäisi olla vaikeuksia ylläpitää ajurikirjastoa myymilleen tuotteille. Eihän se vaadi kuin Internet-liittymän ja sen, että päivän hiljaisina hetkinä surffii sitä täydentämässä eikä ryystä kahvetta takahuoneessa. Ainakin minun lähikaupassani moinen onnistuu.
5. Potki hemmettiin naapurin "guru", jonka mielestä kovon forkkaus ja Winin uudelleenasennus joka kolmas päivä on ihan normaalia. Jos Windows 95:n joutuu uudelleen asentamaan vähän väliä, ehkäpä jossain muussa on vikaa?
Olen koko Win95-käyttäjyyteni aikana joutunut kerran (1) asentamaan Windowsin uudelleen, silloinkin vanhaa poistamatta. Syy: joku SW-ohjelma korvasi systeemitiedoston vanhalla versiolla. Registryni ei ole seonnut kertaakaan. Vain työkoneessani jouduin DELTREE WINDOWS -uudelleenasentamaan ysivitosen, koska sen koko oli paisunut lähes 300 megaan.
Kun kone ja käyttis pysyvät handussa, onkin aika kohdata vähän pienempi peto, itse pelit.
Peli ei ole reilua
Pelibisneksen logiikka sen kun sumenee. Jos unohdetaan hittipelien kloonaus kolmannen luokan kopioiksi ja kunnon ohjekirjojen korvaaminen "strategiaoppailla", huolestuttavinta on pelien syntyminen keskosina.
Pelifirmat julkaisevat nykyään aivan röyhkeästi betavaiheessa olevia pelejä, etenkin ennen massiivisia joulumarkkinoita. Bethesdan Battlespire, Activisionin Heavy Gear, idin Quake 2, Sierran Red Baron 2 ja Lords of Magic esimerkiksi olivat melko keskeneräisiä, joskin sentään enimmäkseen toimivat.
Vaikka päivityksiä saa helposti, "normaali" pelaaja ostaa pelin, ja vaikka hän olisikin esimerkiksi Pelit-lehden tilaaja ja lukisi säännöllisiä "päivittäkää, herran tähden!" -messujani, ei hän yleensä sitä tee.
Kun yhdistetään hädintuskin toimiva, vanhoilla ajureilla pyörivä kone puolivalmiisiin peleihin ja tietämättömiin/taitamattomiin käyttäjiin, niin onko ihme että apua anellaan enemmän kuin keskikokoisella katastrofialueella? Eikä Pelit-lehden resursseilla toimita auttavana puhelimena, varsinkin kun ongelman luonnettakin saa yleensä arvailla: "Missä vika kun ruutu on musta kun pelaan NHL:ää? Minulla on 3D-kortti."
Mitä vasta-alkajan sitten pitäisi tehdä? En tiedä, jotenkin vain oppia ja sopeutua. En usko, että PC:n tyyppisestä palapelikoneesta koskaan saadaan aikaiseksi Koko Kansan Helppoa Viihdekeskusta.
Miksi siis kiusata itseään tietokoneella? Vaihtoehtojakin on. Suurinta osaa tietokonepeleistä ei ole tarkoitettu lapsille. Alle 14--15-vuotiaille on pirusti järkevämpää ostaa pelikonsoli kuin tietokone. Ei teknisiä ongelmia ja pelitkin ovat PC:lläkin suosittua menevää toimintaa ja autolla ajelua.
Vaikka konsoli olisi kuinka oiva vaihtoehto, yhtä se ei tarjoa: Internetiä. Internetistä kieltämättä saa avun aika moneen asiaan, mutta tärkeintä on kaiken tiedon valtaväylän tarjoama piraattisofta, porno ja kiinnostava IRC-pulina "Maija-Leenan" (joka on monesti 12--13-vuotias pikkupoika) kanssa. Siksipä pitääkin jälkikasvulle ostaa kone: muutenhan se raukka tippuu tietoyhteiskunnasta.
