Tervetuloa Musta asiat on näin ja se riittää -laatikkoon, perheen tyhmimmille suunnattuun keskusteluohjelmaan.
Olen Niko Torakka, ja vieraanani on tänään Anja Snellman sekä psykologi Teppo "Fatwa" Tuomio. Aiheenamme on pelottava uusi vaara, joka on villinnyt lapset: NetHack. NetHackin, sen enempää kuin muidenkaan väkivaltapelien, myyntipakkauksista ei löydy minkäänlaisia ikärajoituksia. Se on roolipeli, jonka nimi voisi suomeksi tarkoittaa "Saatanan lapset".
Olen itse tutustunut NetHakciin yhtä huolellisesti kuin South Park -kauhusarjaan. South Parkin aiheuttamat painajaiset eivät olleet mitään verrattuna NetHackiin. Huippurealistisen animaatiosarjan voi vielä mieltää, mutta nykyaikaiset tietokoneet voivat esittää peligrafiikkaa, jota ei erota todellisuudesta. (Näyttää pätkiä Doomista).
Mikä tämä NetHack on? Perheen pienimmille suunnatun Pelit-lehden tuoreimmassa numerossa kerrotaan, kuinka NetHackissa voi juoda viinaa, töhriä seiniä, varastaa kaupoista ja juosta poliisia karkuun, jopa tappaa niitä. Se on jo huolestuttavaa, mutta huolestuttavampaa on mitä Pelit-lehti jättää kertomatta.
NetHackissa kotieläimiin kohdistetaan saatananpalvonnasta tuttua kotieläinten rääkkäämistä. Lapin Kansan yleisönosastollahan ammattitaitoinen sosiaalidemokraattisihteeri kertoi, kuinka oikeissa roolipeleissä pelinjohtaja pakottaa usein pelaajat syömään jopa oman koiransa.
NetHackissa koirien, kissojen ja ponien syöminen, jopa uhraaminen paholaiselle, esitetään positiivisena, onnea tuovana tapahtumana. Eikä NetHackin pahuus pysähdy tähän: peli sallii ja palkitsee ihmisten uhrauksen! Vaikutuksille altis nuori pelaaja voi helposti tappaa avuttoman kauppiaan tai suojattoman papin, ja peli palkitsee hänet järkyttävällä ääriväkivaltaisella grafiikalla, jossa veri tulvehtii alttarilla. Pelissä alttarin häpäisy on muutenkin arkipäivää.
Kuten urheilu- ja autopeleissä, NetHackin päämäärä on väkivalta ja kaikkien muiden tappaminen. Edes naiset eivät ole turvassa. Pelin ainoat naiset, nymfit, esitetään aina seksiin valmiina koneina, mutta alistuminen miehiseen pakkovaltaan ja virtuaaliraiskaukseen ei riitä: NetHack-pelaajat kertovat, kuinka he aktin jälkeen ajavat nymfiä takaa tappaakseen tämän! Miksei NetHack anna mahdollisuutta asettua naisen asemaan? Tai pelata jotain muuta kuin taistelijaa, vaikka lääkäriä, tutkimusmatkailijaa tai turistia?
Vanhemmilta ei voi edellyttää, että he pystyisivät valvomaan mitä heidän lapsensa pelaavat. Ilman kokemusta tietokoneista ei osaa mieltää konetuliaseiden ääniä, huutavia, vertavuotavia ihmishahmoja ja lasten "tapa se Arska" -huutoja liittyväksi peliväkivaltaan. Vanhempien auktoriteetti myös kärsii, jos he tarpeeksi uhattuaan eivät pystykään sammuttamaan tietokonetta puutteellisesti merkityn virtanappulan takia. Vanhempien vastuu loppuu lapsen syntymään, onhan uuden veronmaksajan kasvattaminen yhteiskunnan asia: se siitä rahatkin lopulta saa.
Pelottavaa onkin NetHackin kaltaisten suosittujen pelien aiheuttama väkivallan räjähdysmäinen nousu. Kuvausryhmämme onnistui salakameralla kuvaamaan nörttiklubissa pätkän, joka selkeästi todistaa pelien ja aggression suhteen. Kaksi tuntia yhtä NetHack-sessiota pelannut kiltin näköinen nuorimies alkoi huutaa "ei saa lyödä silmää huvikseen", löi nyrkillä näppäimistöä ja oli pelottavan aggressiivinen. Anja Snellman, sinähän olet kertonut kolumnissasi Suomen Kuvalehdessä omakohtaisen vastaavan esimerkin videopelien herättämästä aggressiosta. Esimerkkisihän tunnetaan piireissä nimellä "anja-aggressio".
-Kyllä, lapseni pelasi keskittyneenä Nintendoa ja kun otin virrat pois, hänestä tuli huomattavan aggressiivinen.
-Kiitos, Anja. Huhuh. Todella pelottavaa. Kolmas Aste, toinen ammattitaidolla tehty ohjelma, on dokumentoinut kuinka vanhemmat joutuivat rikkomaan perheen juniorin Nintendon kirveellä, kun tämä ei halunnut lopettaa pelaamista. Teppo, johtuuko tällainen aggressio ja nuorisoväkivalta videopeleistä vaiko siitä, etteivät kädettömät vanhemmat osaa kasvattaa lapsiaan?
-Siitä, etteivät vanhemmat...
-Aivan, etteivät vanhemmat nouse barrikadeille videopelisaastaa vastaan, polta niitä roviolla ja sulje pelaajia uudelleenkoulutuslaitoksiin. Kiitos, Teppo.
Onko Pelit-lehti osa roolipelien maailmanlaajuista salaliittoa, sillä ammattitaitoisen taustaryhmäni tehdessä sitä pikkutarkkaa, huolellista työtä jota journalistinen etiikka vaatii, paljastui ettei Suomessa, Skandinaviassa eikä Euroopassa yksikään muu pelilehti edes tunne NetHackia?
NetHackistähän tekee erityisen vaarallisen se, että sitä jaetaan täysin ilmaiseksi, ilman ikärajatarkistuksia. Näin ollen alle kymmenvuotiaatkin, jopa ihan pienet lapset, voivat joutua sen pauloihin. Ovelasti NetHackin saa joka koneeseen, ja se pyörii ikivanhoillakin koneilla. Onko perimmäinen tarkoitus, että ilmaisen NetHack-maistiaisen jälkeen joutuu ostamaan päivittäin kalliita lisätasoja, koska NetHackin pelinjohtaja niin käskee? Saako Pelit osansa kansainvälisen Nethack-kaupan valtavista tuloista?
Tauon jälkeen käsittelemme aiheita "On ihan OK luulla, että Risto Autio on oikeasti Kotikadun Hannes ja alkoholisti" sekä "Asioita vääristelevä natsipropaganda on paha juttu, paitsi jos sen tekee itse".
Onko ydinvoima oikeasti vaarallista?
Sitä välillä luulee, että journalismin synkkää puolta edustavat peliä näkemättä tehdyt "maailman yksinoikeusarvostelut". Timo Harakan Musta laatikko taas oli terveellinen muistutus, mikä on oikeasti pelottavaa. Jos taustatyö jätetään viiteen minuuttiin, toimittajan ennakkoluulot vahvistetaan keskustelijoilla, jotka eivät hekään omaa asiasta omakohtaista käsitystä, ja lopputulos esitetään taivaan totena, niin onko ohjelmassa esiintyvä oikea ongelma enää pelien väkivalta? Pitääkö minun uskoa, että vain tietokonepelejä käsittelevissä osuuksissa meille syötetään puhtaita valheita?
Ai niin, osataan sitä meilläkin. Kolumnini Harakka-osuus pohjautuu puhtaasti kuulopuheisiin, koska unohdin katsoa ohjelman uusinnan. Runollinen oikeus on toteutunut.
