Hardware Hell

Olen Deathbringer. Jos seuraatte konehistoriaani, huomaatte, että aina kun vaihdan konetta, se merkitsee kuoleman suudelmaa sen edustamalle teknologialle. Päivittäessäni P200MMX:ään prosessorin valmistus lopetettiin kaksi viikkoa myöhemmin.

Kävi niin kivasti, että sain tukun ylimääräistä rahaa, joka olisi pian mennyt johonkin niinkin hyödyllisen typerään tarkoitukseen kuin asuntolainan lyhennykseen, jollen äkkiä olisi saanut sitä käytettyä johonkin vänkään.

Ja mikäpä on vängempää kuin uusi tietokone? Eikä mikä tahansa kone, vaan ylimitoitettu juppikone suoraan suorituspyramidin kärjestä, sisällä uusimmat lelut. Viis siitä, että 200MMX:ni olisi riittänyt vielä ainakin vuoden. Tavanomaisen räyhäämisen ja kaikkien haukkumisen asemasta taidankin kertoa, millaisen myllyn ostin ja miksi valitsin mitä valitsin.

Pistin budjetiksi 20 000 markkaa ja webbiselaimen viuhumaan. Kunnian toimittaa suurimman osan koneestani sai Arctecho, koska 3D-kortteja lukuunottamatta sen valikoimista löytyi kaikki muu juuri sellaisena kuin halusin.

Suurin ongelma koneen kokoamisessa on valita komponentit. E-mail-terrorin vuoksi jätän konsulttini nimen pois, nettikykyiset voivat hakea faktaa www.tomshardware.comista. Sitä selatessani tuli taas ikävä lehteä, joka näennäistiedon ja sun frendin leikkimisen asemasta sisältäisi ihan oikeaa, käyttökelpoista tietoa viis veisaten, menisikö se massoilta yli.

Väylän valtias

Emolevyssä on tärkeää, että sen väylänopeus on 100 Mhz, ettei sitten myöhemmin tarvitse kuin vaihtaa prosessoria, ei koko emoa. Emoksi valitsin Asus P2B:n, koska edellinenkin emo oli saman valmistajan eikä sen kanssa ollut mitään ongelmia. Sitäpaitsi Tom's Hardware rankkasi sen kärkeen. Paitsi jos tykkää ylikellotella.

Minä en tykkää, ja siksi ostin prosessoriksi Intelin 400 megahertsin Pentium II:n. 450 megahertsiin ei rohkeus riittänyt, ja 400:kin maksoi tarpeeksi liikaa. Asiantuntija olisi ostanut murto-osalla uuden välimuistillisen Celeronin ja ylikellotellut sitä, tai mahdollisesti jopa AMD:n K6-prosessorin 3Dnow!-lisillä.

Sen verran kuolonsuudelmani tehosi, että P400:n hinta tippui 18 prosenttia neljä päivää myöhemmin, mutta ainakaan sen valmistusta ei lopetettu.

Koteloksi halusin keksilaatikkojen asemasta Macasen korkean tornin. Tornit ovat paitsi näyttäviä myös mukavia availla, koska kaikki on näkyvissä ja tilaa riittää. Muiden kokemuksista viisastuneena otin rompuksi suihkukoneen moottorilta kuulostavien bulkkiromppujen asemasta 32-nopeuksisen Toshiban CD-ROMin ja kaksi kappaletta 6,5-gigaisia Seagate Medalist -kiintolevyjä. Seagate se oli edellinenkin kiintolevy.

Sitten otin vanhat periaatteeni "osta sen verran vanhaa tekniikkaa että lastentaudeista on päästy eroon" ja "koneen pitää olla yhteensopiva vanhojenkin pelien kanssa", ja heitin ne roskikseen. Tervetuloa, yhteensopivuusongelmat!

Terra Ingognita

Näyttökortiksi valitsin upouuden 8-megaisen Matroxin uuden Millenium G200 -kortin, josta jouduin tyytymään pikkaisen hitaampaan SE-malliin toimitusvaikeuksien takia. Vaikka G200:ssa on ihan OK 3D-kiihdytys, halusin parasta ja löin sen rinnalle 12-megaisen Voodoo 2 -kortin. Itse asiassa kaksi.

Voodoo 2:n asema ja tulevaisuus 3D-korttikilpailussa näyttää erinomaiselta ja aika hyvä yhteensopivuus edellisen taistelun voittajan kanssa on tietysti plussaa. 2D-kortti mukaan lukien maksoin siis 1024x768-resoluutiosta ja Glide-yhteensopivuudesta yli kolme tonnia, sen sijaan että olisin odottanut vaikka Voodoo Banshee- tai Riva TNT -pohjaisia 2D/3D-comboja.

Koska edellinen korttini oli Flash, kävin nytkin hakemassa Tertonilta kaksi Flash Voodoo 2 -korttia. Kortit ovat kuulemma suoria kopioita 3Dfx:n referenssikortista, mikä sopii minulle mainiosti, koska käytän aina 3Dfx:n referenssiajureita, en korttikohtaisia ajureita.

Kahdella Voodoo 2:lla saa SLI-tilassa resoluutioksi mukavat 1024x768 ja suorastaan naurettavan paljon tehoa. Ilman säätelyä Quake 2 pyörii 1024x768-tilassa kivat 62 fps ja Unreal 41 fps. Grafiikan notkeaa kisailua katselen vihdoinkin 17-tuumaisesta monitorista. Panasonicin lyhyt SL-70 mahtui mukavasti vanhan monitorin koloon.

Äänikorttiehdokkaina olivat neljää kaiutinta tukevat 3D-äänikortit Sound Blaster Live! ja Diamondin Monster Sound MX300. Onnellinen voittaja oli alle viikon ikäinen Creativen Sound Blaster Live!, siitä kun sattui tulemaan testikappale subwooferin ja neljän kaiuttimen kera. Ja se on jo olemassa.

Tosi visiönääri huomaa koneessa heti pahoja puutteita. ISDN-yhteyttä en ottanut, koska palvelutarjoajani ei sitä tue, kirjoittava CD-asema on ostoslistalla ja DVD:n aika ei ole vielä. Ensi vuonna voi jo ollakin.

Kun käyttöjärjestelmäksi pääsi vielä jo vankan maineen kerännyt Windows 98, kaikki katastrofin ja jatkuvien yhteensopivuusongelmien ainekset ovat koossa ja valmiina aiheuttamaan aika sopan.

Ajuri ajaa

Noudettuani ääni- ja 3D-kortteja lukuunottamatta valmiiksi kootun koneen (mikä eliminoi yhden mahdollisen ongelmanaiheuttajan: minut) edessä oli enää Susikasin, tuo Gatesin pirullisen koneentappajan, asennus. Ja se kesti päiväkausia, eikä mikään toiminut, ja on se Microsoft ja sen paskasoftat vaan sell...

Ei. Win98 asentui täysin ilman ongelmia ja kaikki toimi heti. Asensin kortit yksi kerrallaan (Flasheissa oli ainakin ennen aika suuri maanantaikappaleindeksi) ja kaikki toimi taas. Hain Pelit Onlinestä heti uusimmat ajurit ja kaikki toimi edelleenkin.

Yhdellä pikku poikkeuksella. Koneen nouseminen pystyyn kesti pahimmillaan 5 minuuttia, joskin sain sen tiputettua kahteen ja puoleen minuuttiin. Lisäksi jokin tuntematon tekijä jarruttaa C-kiintolevyä. Uuden koneen Dos-yhteensopivuus on myös menneisyyttä: summamutikassa kokeillusta esiysiviis-Dos-pelistä vain muutama toimi.

Kiintolevyongelmaa lukuunottamatta laitteisto on toiminut hyvin, tosin kolmen puhaltimen kotelosta lähtevä meteli vaati tottumista. Mutta voi voi kun kaikki, Falcon 4.0:t ja Half-Lifet mukaan lukien, pyörii nätisti ja kuulostaa kauniilta.

Mikä on tämänkertaisen palstan syväänviiltävä opetus? Hmmmm.... "Nopea kone ei tuo onnea, mutta ainakaan ei tarvitse itkeä, etteivät pelit jaksa pyöriä."

Lisää aiheesta

  • Palkintojen aika

    Vuoden lopulla pidetyssä Niko2008-gaalassa arvovaltainen raati valitsi kuluneen vuoden merkittävimpiä pelikulttuuritapahtumia. Äänestys sujui täydellisen yhteisymmärryksen merkeissä.

    Vuoden peli: The Witcher Enhanced Edition

    Jopa Ron Perlman äännestäisi Enhanced Editionia koko…
  • Arcademäen sankarit

    www.animal-crossing.com/cityfolk

    Animal Crossing on enemmän harrastus kuin peli, sillä säännöllisellä ja pitkäjänteisellä paneutumisella Eläinristeyksestä saa eniten irti.

    Elämäsimulaattori Animal Crossing on Nintendon omalaatuinen virtuaalinukkekodin, kalenterin, tamagotchin ja…
  • Pelifornication

    Toimittaja Nirvi on Gamestoliiton parisuhdeneuvoja, joka opettaa pelaajia ymmärtämään erilaisia pelejään ja pelialustojaan. "Jengi hei, älkää jähmätkö!" on hänen sanomansa maailmalle. Vapaa-ajallaan toimittaja Nirvi pelaa vain venäläisiä strategiapelejä, vain mustalla PC:llä,…