Call of Dutyn konsoliväännös Call of Duty: Finest Hour kopioi esikuvansa menestyskonseptin, muttei yllättäen olekaan sama peli. Kaikki mahdollinen kenttiä myöten on tehty konsoleja silmällä pitäen uusiksi.

Yksi Call of Dutyn keskeisimpiä oivalluksia oli kuvata toista maailmansotaa muidenkin kuin amerikkalaisten näkökulmasta. Brittikommandojen täsmäiskut ja neuvostosotilaiden hurmahenkiset massavyörytykset antoivat pelille kiehtovaa lisäväriä. Seuraava looginen askel olisi ottaa mukaan saksalaiset, mutta ihan niin pitkälle Call of Dutyssa ei menty.

Vaihtuvat näkökulmat ovat mukana myös Finest Hourissa, vaikka sotanäyttämöt ovatkin vaihtuneet. Britit taistelevat Pohjois-Afrikassa samalla kun amerikkalaissankariksi on vaihtunut 761. panssaripataljoonan eli Mustien pantterien tummahipiäinen upseeri. Neuvostoliittolaisten osuus on muuttunut vähiten, sillä se soditaan alkuperäisen Call of Dutyn tapaan kaoottisessa Stalingradissa.

Miehet ja sotakentät vaihtuvat, mutta kunnian kutsu pysyy.

Piippalakkien puolella

"Kukaan ei taistele yksin" on Call of Dutyn kantavia teemoja. Päähenkilön rinnalla taistelee jatkuvasti vähintään joukkueellinen taistelutovereita - ja joskus enemmänkin. Vaikka tovereilla ei ole aloitekykyä nimeksikään, pelaajan esimerkkiä seuraamalla ne pistävät ihan kohtuullisesti kampoihin saksalaisille. Toisinaan tekoälymiehet venyvät suoranaisiin urotekoihin onnistuen vaikka tuhoamaan vaarallisia vihollistankkeja.

Taistelujen mittakaava vaihtelee laidasta laitaan. Esimerkiksi brittikommandoilla pelatessa liikutaan pienissä ryhmissä etulinjojen takana, jossa saksalaisten vastarinta on hajanaista. Todellista joukkokohtauksen tuntua on Stalingradissa, jossa pelaajan joukko-osasto määrätään rynnäköimään tappioista välittämättä päin saksalaisten konekivääripesäkkeitä. Armoton tulitus niittää puna-armeijaa kuin heinää, mutta takaisin ei ole kääntymistä. Perää pitävät neuvostokomissaarit ampuvat käpykaartilaiset armotta rintamakarkuruudesta.

Rivisotilaana taisteluun saadaan mukavaa vaihtelua panssariosuuksista, joissa elämä ja saksalaisten rivit pannaan risaisiksi neuvostoliittolaisen Sotkan tai amerikkalaisen Shermannin puikoissa. Tehtävässä, jossa venäläistankit porhaltavat ronskisti keskelle saksalaista lentotukikohtaa sorrutaan suoranaiseen Korkkari-meininkiin, kun pakoon yrittävät pommikoneet räjäytetään suoraan kiitoradalle.

Nykykonsolien rajalliset resurssit huomioon ottaen pelin tekniset ansiot ovat kiistattomat. Tekijöiden mukaan Stalingradin suurimmassa kohtauksessa ruudulle vyörytetään jopa parisataa tekoälyn ohjaamaa sotilasta. Kun päälle lisätään vielä tärykalvoja repivät tykistökeskitykset ja ylipyyhkivät Stuka-syöksypommittajat, liikutaan jo melkoisissa sotasfääreissä. Suurella mittakaavalla on hintansa: grafiikan yksityiskohtaisuudesta on paikoin jouduttu tinkimään.

Liian aitoja ääniä

Medal of Honorin tapaan Call of Duty korostaa omaa autenttisuuttaan. Sotilasaseet on mallinnettu viimeisen päälle tarkkaan aidoista esikuvista, niillä voi ampua jopa rautatähtäimiltä. Aseäänissä ei ole tyydytty vähempään kuin aitoon, ampumaradalla nauhoitettuun asiaan. Osumaäänissä on menty suoranaiseen inhorealismiin, sillä lihan lätinä on taltioitu ampumalla teurasruhoja.

Tinkimätön historiallisen tarkkuuden tavoittelu selittyy osaltaan sillä, etteivät Call of Duty: Finest Hourin tekijät Spark Unlimitedillä ole mitään eilisen teeren poikia. Sparkin leipiin on palkattu peräti 30 veteraanikehittäjää Medal of Honor -pelien tekijätiimeistä.

Minulle jäi hieman ristiriitaiset fiilikset Call of Duty: Finest Hourista. Peli on selvästi laatutyötä eikä tuotantoarvoista ole säästelty. Konsoleille varta vasten kehitetyt ja PC:n Call of Dutysta tyystin eroavat tehtävät ilahduttivat nekin. Toisaalta olen henkilökohtaisesti korvia myöten täynnä toisen maailmansodan räiskintäpelejä - niitä hyviäkin, kuten Call of Dutya. Samaa Pelastakaa sotamies Ryanin, Taistelutoverien ja muiden sotapätkien apinointia on nähty jo enemmän kuin tarpeeksi. Pelintekijät, keksikää jotain uutta, pliide!

Call of Duty: Finest Hour ilmestyy kaikille konsoleille 26. marraskuuta. Lontoossa testattavana olivat pelin PlayStation 2- ja Xbox-versiot, jotka eivät mitenkään merkittävästi eronneet toisistaan. Molempiin versioihin luvataan 16 pelaajan nettipeli. GameCubella ei ilmeisesti ole moninpeliä lainkaan.