Suomalaisen Housemarquen Supreme Snowboardingia PC:lle pidetään yhtenä lumilautapelien merkkipaaluna. Marraskuussa firma junttaa maahan toisen virstanpylvään, kun pelin henkinen jatko-osa Transworld Snowboarding julkaistaan Xboxille.
Supreme Snowboarding ylsi kunnioitettavaan 400 000 kappaleen myyntiin. Silti julkaisija Infogrames ei aikoinaan halunnut panostaa peliin yhtä paljon rahaa ja aikaa kuin Housemarque, sillä Infogramesin näkemyksen mukaan lumilautapeli tehtiin väärälle konealustalle. PC:tä mieluisampi olisi ollut konsoli. Xbox pelialustana -tilanne on julkaisijankin kannalta toinen ja erään tiimiläisen sanoin: "Xboxin Transworld Snowboarding on peli, joka Supremen piti olla."
Transworld Snowboarding on osa Infogramesin Atari-brändillä julkaisemaa urheilupelisarjaa. Transworld-lehden lisenssin myötä laskijat, vaatteet ja laudat ovat aitoja. Kymmenkunnan laskijaan joukkoon on mahtunut kaksi suomalaista eli Jussi Oksanen ja Wille Yli-Luoma. Tällä kaudella miehet voi bongata Transworld Snowboardingin lisäksi ainakin Robot Foodin kehutussa Afterbang-videossa. Itse pelissäkin on lisämausteena useita laitevalmistajien videopätkiä, joissa pelihahmoiksi päässeet laskijat esittelevät taitojaan.
Pelivaihtoehtoina ovat kaikki lumilautailun kilpailulajit temppuihin keskittyvistä hypyistä ja half-pipesta vauhtilajeihin kuten boarder krossiin, jossa lasketaan kilpaa muita vastaan. Back country taas on freeride-tyylistä nautiskelua, jossa voi laskea vapaasti reitistä riippumatta. Ideana on etsiä rinteeseen ripotellut Transworld-kyltit, jotka on laskettava rikki.
Pääpelimuoto eli urahenkinen Transworld on pelimuodoista pitkäjänteisin. Se muodostuu yksittäisistä kisoista, joissa jokaisessa rinteessä on laskijoille uratavoitteiden lisäksi rinnekohtaiset tavoitteet. Tehtävät ovat tiettyjä temppuja, aikarajoja tai esimerkiksi lasku-uran sivuun kätketyn half-pipen löytämistä. Ideana on, ettei ensilaskulla edes ehdi kokeilla kaikkea vaan viimeisiä tavoitteita on yritettävä erikseen.
Transworld-kilpailuissa pärjääminen avaa laskijalle uuden paikan paristakymmenestä mahdollisesta. Jos yksittäinen kisa tai sen tehtävät osoittautuvat taidoille ylivoimaisesti, sen voi ohittaa ja siirtyä yrittämään seuraavaa rinnettä. Edistyminen palkitaan koko ajan avaamalla, joko uusia ratoja, videoita tai vaihtoehtoinen vaatekerta.
Peli ei tue vielä olemattomia Xbox Live! -nettiominaisuuksia, vaan moninpelata voi samalla ruudulla tai vuorotellen enintään neljä pelaajaa.
Vauhtia maustetaan realismilla
Snowboardingin tyylilaji on jossain SSX:n ja Ampedin välimaastossa, sillä temput eivät ole aivan yhtä ylilyötyjä kuin EA:n snoukkahurjastelussa eikä lähestymistapa ole yhtä kuivakka kuin Microsoftin Ampedissa. Realismi ei tosin rajoita liiaksi menoa, sillä arcadehenkistä hankikaahausta on runsaasti luvassa. Rinteet voivat viedä vaikka Alppitielle, jossa pitää väistellä vastaantulevia autoja. Lähes satametrinen droppikaan ei ole Transworldin rinteillä hengenvaarallinen.
Kilpailijoista tuttuja ideoita kuitenkin löytyy, sillä Transworldissa temppuja tekemällä saa boostimittariin lisävirtaa, jolla voi tarvittaessa lisätä laskijansa vauhtia entisestään. Hyvä laina, sillä nyt puhdasta syöksykisaakin voi värittää temppuilemalla, koska epäonnistuneen alastulon riskin korvaa mahdollinen lisävauhti. Ampedista taas on lainattu kameramiehet, jotka nappaavat pelaajasta kuvan tietyissä radan kohdissa ja laittavat sen Transworld-lumilautalehden kanteen. Tosin esittelyn aikana peli ei tunnistanut temppua tyrästä ja ensilaskun jälkeen lehden kannessa oli kuva kynttilähypyn tehneestä lautailijasta.
Tempujen kontrollit tuntuvat heti toimivilta, sillä systeemi on perinteisen looginen. Vasemmalla tatilla ohjataan laskijaa, oikealla grabeja, kun hypyt ja reilaus hoituvat napeista. Hypyissä on hyvin aikaa pyöriä, sillä laskijalla riittää ilmaa pienimmästäkin nyppylästä ponnistaessa. Hauskana ideana hahmo ei SSX:n tapaan reilaa automaattisesti vaan pelaajan on itse painettava reilaus-nappia sopivan tangon, puunrungon tai aidan kohdalla.
Temppusysteemi palkitsee muutenkin edistyneemmät pelaajat, sillä alastulon jälkeen liipaisimia painamalla voi ketjuttaa liikkeitä pitemmiksi komboiksi. Triggerin painamisen jälkeen on hetki aikaa ehtiä seuraavan reiliin tai snowkickiin uutta temppua tekemään, jolloin pisteet lasketaan yhteen. Näin voi tyrimättä yhdistää koko laskun yhdeksi liikkeeksi pistelaskussa.
Vielä keväällä joka toisessa hyppyrissä oli bonuksia antavia nuotioita, joista läpi laskemalla sai liekehtivällä laudalla pistebonuksia. Kesän aikana ideaa on jalostettu, sillä nyt bonuslieskat löytyvät vain pitkien reilien tai hyppyjen päästä, jolloin bonuksien saamiseksi on nähtävä vaivaakin. Nykymuodossaan idea tuntuu alkuperäistä kenttäsuunnittelua toimivammalta.
Paikallisväriä
Vaikka maat ja ratojen sijainnit ovat todellisuudesta, itse rinteet ovat puhdasta mielikuvitusta, sillä todellisuus ei ole peliin kyllin hauska. Eri maiden paikat kuulemma tunnistaa, koska tiimi on käynyt laskettelurinteillä kuvaamassa taloja, aitoja ja kylttejä, joista osa on siirtynyt lähes sellaisenaan peliin. Radoissa riittää sopivasti vaihtelua, esimerkiksi suomalainen tunturi on vain lyhyt half-pipe-pyrähdys, kun sitä vertaa alppirinteiden moniminuuttisiin laskuihin. Nykytrendin mukaisesti kaikissa rinteissä on vaihtoehtoreittejä, jopa tunturin kupeessa olevassa paipissa voi lähteä laskemaan saunan kulmalla laiduntavan porotokan sekaan.
Transworld Snowboarding on jo nyt yksi Xboxin näyttävimmistä peleistä. Laskijat liikkuvat elävän näköisesti, vaatteet ovat jopa fotorealistisia ja päivävalaistuksen mukaan muuttuvista varjoista näkee hyvin rinteen piirteet notkoineen, sillä lumi on muutakin kuin sinistä ja sokaisevan valkoista hohdetta. Ainoastaan muutamilla radoilla vastaan tulevat laatikkomaiset autot näyttävät kömpelöiltä, mutta niistä onkin tarkoitus vilahtaa ohi eikä pysähtyä etupuskuriin ihmettelemään.
Extreme-pelien tapaan musiikilla on tärkeä osuus Transworldin tunnelmassa. Jokaiselle radalle on valittu reilusta 70 biisistä pari teemakappaletta, jotka tekijöiden mielestä sopivat rinteen rytmiin ja fiilikseen. Kiinnostavin bändivalinta on kotoinen Apulanta, joka soi pelissä englanniksi. Housemarquella onkin tarkoitus nostaa peli kotimaisiin valtamedioihin juuri bändiyhteistyön siivellä. Jos housemarquelaisten musiikkimaku ei miellytä, voi vaihtoehtoisesti tallentaa Xboxin kiintolevylle oman CD-kokoelmansa helmet. Niitä tai valmiita kappaleita voi sitten soitella mielensä mukaan ja valita kullakin radalla soivat kappaleet.
Transworld Snowboardingin ei vielä keväällä nähtynä sytyttänyt, sillä peli tuntui vain Supremen Xbox-versiolta. Julkaisun lähestyessä ja Transworldin valmistuessa mieli tuntuu muuttuvan positiiviseksi odotukseksi, sillä pelkältä kikkailulta tuntunut liekehtivä lauta on istutettu peliin paremmin ja varsinkin temppujen ohjaus tuntuu toimivalta.
Housemarquen Transworld Snowboardingin julkaisu osuu marraskuun alkuun, mikä ainakin ennakkoon tuntuu ajoitukselliselta nappisuoritukselta. Xboxille ei ole hetkeen ilmestynyt yhtään huippuhittiä ja extreme-pelit elävät vielä aallonharjalla. Mahdollisista käännöksistä muille koneille tai jatko-osista ei ole ollut vielä julkisuudessa puhetta.
