www.pandoratomorrow.com
Ubi Soft
Ikäsuositus: Ei tiedossa
Pimeyden ruhtinaan paluu
Ubi Soft Montrealin huippuhiiviskely Tom Clancy's Splinter Cell saa ensi keväänä jatkoa. Pandora Tomorrow'n suurin yllätys on sen moninpeli.
Tom Clancy's Splinter Cell oli viime joulun kovimpia yllättäjiä Xboxilla. Agenttihiiviskely oli enemmän kuin pelkkää valoilla ja varjoilla brassailua. Epätavallisen ketterästi joka paikkaan kiipeilevä päähenkilö ja kiinnostavat vakoiluhärvelit tekivät Splinter Cellista mieleenpainuvan pelikokemuksen.
Splinter Cell oli huima arvostelumenestys ja se myi kaikkine käännöksineen liki viisi miljoonaa kappaletta. Niinpä Kansallisen turvallisuusneuvoston NSA:n agentilla Sam Fisherillä riittää hommia jatkossakin. Seuraava luku Fisherin tarinassa on ensi vuoden maaliskuussa ilmestyvä Tom Clancy's Splinter Cell: Pandora Tomorrow.
Tehtävä Indonesiassa
Vaikka alkuperäisessä Splinter Cellissa tehtiin monia asioita oikein, Pandora Tomorrow'n tuottaja Julian Gerighty myönsi Pariisin lehdistötilaisuudessa, että jatko-osaan riittää parannettavaa. Päällimmäiseksi murheeksi Gerighty mainitsi ykkös-Cellin vaikeustason, joka osoittautui monille liian korkeaksi. Vaikeutta lisäsi se, ettei Fisherin tavoitteita ilmaistu aina kovin selkeästi.
Pyyhkeitä Gerighty jakoi pelin tarinalle, joka eteni toimintapelille tarpeettoman kimurantisti ja oli muutenkin täynnä vaikeatajuista geopolitiikan vatvontaa. Tom Clancy -fanit olivat juonen parissa kuin kotonaan, mutta taviksilta se meni yli hilseen. Pandora Tomorrow on käsikirjoitettu suoraviivaisemmaksi ja henkilöhahmovetoisemmasta näkökulmasta, vaikkei se kokonaan Tom Clancy -romaanien teknotrilleriperimää hylkääkään.
Pelattavuuden osalta tekijät keskittyvät hiomaan ykkösosan vahvuuksia. Eräänlaisena suunnanmuutoksena toimintaa on siirretty yhä enemmän sisätiloista ulkoilmaan. Koska pääpahana on indonesialainen sissipäällikkö, Fisher joutuu totuttelemaan muun muassa viidakossa hiipimiseen. Ulkoilmatehtäviä varten Fisher on saanut uuden maastokuvioidun vakoojapuvun.
Gerightyn esittelemässä tehtävässä Fisher lähestyi aamun sarastaessa sissien viidakkoleiriä. Korkean heinikon keskellä vaanivat vaarat, sillä leirin ulkokehä on täynnä ansalankoja. Langalle astuminen tietäisi kivuliasta kuolemaa. Pelaaja joutuu etenemään lankojen lomitse puhtaasti tuntoaistimuksensa varassa: kun peliohjain alkaa värähdellä, on viisainta pysähtyä niille sijoilleen.
Fisherin valmistautuessa eliminoimaan leiriä partioivia vartijoita paljastui toinen Pandora Tomorrow'n uutuus: pistoolin lasertähtäin. Kun ensimmäisessä pelissä Fisher ei voinut koskaan luottaa 100-prosenttisesti pistoolinsa osumatarkkuuteen, lasertähtäin tekee aseesta tarkan kuin kirurgin veitsestä. Lasertähtäintä on käytettävä harkitusti, sillä viholliset eivät katso hyvällä pimeyttä leikkaavaa punasädettä.
Muillekin varusteille on keksitty uusia toimintoja ja käyttötarkoituksia, esimerkiksi ovien ali sujautettavaa optista kaapelia voi käyttää Pandora Tomorrow'ssa lisäksi myös katto- ja lattialuukkuihin. Kaapelinäkymää ei rajoiteta enää pelkkään pimeänäkömoodiin, vaan vaihtoehtona on myös lämpökamerakuva.
Myös Fisherin oma liikevalikoima on kasvanut. Fisherin tavaramerkkiliike spagaatihyppy on saanut rinnalleen vielä kapeammassa tilassa tehtävän puolispagaatihypyn, josta agenttimme pystyy ponnahtamaan uusiin korkeuksiin. Toinen uutuus on salamannopea SWAT-pyörähdys, jonka avulla Fisher voi kierähtää oviaukkojen ohitse lähes huomaamattomasti.
Älä tapa
Ensimmäisessä Splinter Cellissa oli helppo sortua silmittömään räiskimiseen. Pandora Tomorrow tietää dramaattista muutosta ihmisille, joiden liipaisinsormi kutisee.
Jokainen viholliskosketus ja sitä seuraava hälytys kasvattaa vastustajan taisteluvalmiutta. Kun Fisher havaitaan ensimmäisen kerran, vartijat terästäytyvät ja alkavat tarkkailla päättäväisemmin ympäristöään. Toisesta havainnosta vartijat pukevat päälleen luotiliivit ja kolmannesta kevlar-kypärät. Mitä suuremman numeron Fisher tekee itsestään, sitä raskaammalla voimalla vihollinen vastaa.
Vastapainona paremmin varustautuneille vihollisille liian usein toistuvat hälytykset eivät johda enää tehtävän epäonnistumiseen. Vaikka hiiviskely ja vastustajien näkymätön eliminointi on usein järkevin etenemistapa, pelaajalta ei kielletä suoraa rynnäkköä.
Rynnäkköä saattaa sen sijaan rajoittaa siviilien läsnäolo. Tehtävässä, jossa terroristit ovat kaapanneet ranskalaisen pikajunan, Fisherin on pakko pysyä näkymättömissä. Hermoherkät junaterroristit eivät nimittäin epäröi ottaa matkustajia ihmiskilvikseen. Panttivangin surmaavaa harhalaukausta ei Fisherille sentään sallita.
Varjopeliä verkossa
Pandora Tomorrow'n moninpeli on oma, yksinpelistä erillinen kokonaisuutensa. Moninpelissä ei ole Sam Fisheriä, vaan hänen paikkansa ottavat Kansallisen turvallisuusneuvoston Shadownet-agentit, jotka on koulutettu operoimaan kaksimiehisinä tutkapareina.
Shadownet luottaa ehdottomaan näkymättömyyteen, agenttien odotetaan suoriutuvan tehtävistään välttäen kaikkea viholliskosketusta. Shadownet on karsinut varusteensa minimiin, eivätkä he kanna mukanaan tappavaa aseistusta (agenttien pistooli ampuu vain tainnuttavia sähköshokkinuolia). Suoran yhteenoton sijaan agentit luottavat nopeuteen ja akrobaattimaiseen ketteryyteen.
Pelaajien välisenä yhteistyönä suoritettavissa Shadownet-tehtävissä olisi jo riittävästi pohjaa kunnolliselle moninpelille, mutta Pandora Tomorrow menee askelta pidemmälle. Moninpelin todellinen koukku on se, että Shadownet-agenttien viholliset - kenttiä partioivat palkkasotilaat - ovat myös ihmispelaajia! Agenttien lämpönäkö vastaan sotilaiden taskulamput? Tainnutusnuolet vastaan rynnäkkökiväärit? Asetelma on mitä kutkuttavin.
Osapuolten vastakkainasettelua korostetaan toisistaan eroavilla pelinäkymillä. Siinä missä agenttien pelaaminen muistuttaa Splinter Cellin yksinpeliä selän takana pyörivää kameraa myöten, sotilailla kuvakulma on siirretty 3D-räiskintätyyliin aseen piipun taakse. Ero tilannetajussa on huimaava: agentti pääsee petollisen helposti hiipimään pahaa arvaamattoman sotilaan taakse ja kaappaamaan hänet kuristusotteeseen. Kuristusotteessa palkkiksen asema on tukala, agentti pääsee jopa salakuuntelemaan uhrinsa kautta vihollisjoukkueen radioliikennettä.
Palkkasotilaat eivät joudu harhailemaan öisissä kentissä pelkästään fikkariensa varassa, sillä heillä on samankaltaisia katseluoptiikoita kuin agenteillakin. Agenttien lämpö- ja pimeänäön sijaan palkkikset kuikuilevat pimeässä liiketunnistimien ja sähkökenttäsensorien avulla.
Näkökentän verenpunaisella kohinalla peittävä liiketunnistin yksilöi sekunnin-parin viiveellä kaikenlaisen liikkeen lähiympäristössään. Paikoillaan kököttävää tai lyhyin pyrähdyksin etenevää agenttia tunnistin ei huomaa. Ympäristöä sinisenä massana hahmottava sähkökenttäsensori paljastaa lähiympäristössä toimivat sähkölähteet. Tällaisia ovat muun muassa omia optiikoitaan päälle kytkettynä pitävät agentit.
Pandora Tomorrow'n moninpeli yllättää pienimuotoisuudellaan: se on suunniteltu vain neljälle pelaajalle. Vaihtoehtoina ovat siis kaksi vastaan kaksi- ja yksi vastaan kolme -joukkueet. Pienellä pelaajamäärällä pyritään osaltaan takaamaan, ettei moninpeli mene vain kohteena olevien tietokoneiden, pommien ynnä muiden vartioinniksi. Kun kentässä on viisi tietokonehuonetta, joista agenttien tarvitsee hakkeroida vain kolme, palkkasotilaiden on pakko partioida aluettaan aktiivisesti.
Tekijätiimin parituntisen esityksen perusteella Tom Clancy's Splinter Cell: Pandora Tomorrow vaikutti erittäin vahvalta kokonaisuudelta. Omaperäinen moninpeli tuo agenttihiiviskelyyn kaivattua pitkäkestoisuutta, kun yksinpeli on kahlattu läpi.
Tällä kertaa yksinoikeussopimukset eivät sotke julkaisuaikatauluja, joten peli saadaan maaliskuussa samanaikaisesti kaikille alustoille.
