"Grave Robber hakkaa Eidosin pelin, koska siinä on värivalot, retrospektiivinen mipmappaus ja Möbiuksen renkaista tehdyt polygonit, joten Laura Kraftin anatomia on entistä hianompaa", sanoo Clone Factorin Max Headroom. Me täällä BC Belissä uskomme, että Grave Robberista tulee mahtijuttu, koska se on niin ältsin hieno ja hyvä, kuten maailmanyksinoikeusprevikkamme kertoo. Grave Robber tulee takuuvarmasti jouluksi.
Yhtäkkiä karmea totuus välähti kuin salama pimeydessä: kuka näitä previkoita lukee mielellään? En minä ainakaan. Toimituksessa tehty pikagallup paljasti, ettei oikeastaan kukaan meistä jaksa lukea previkoita, paitsi jos kyseessä on poikkeuksellisen mielenkiintoinen peli.
Olettaen, että vastaamme jotakuinkin oikeaa normaalipelaajaa, tulee johtopäätökseksi, että previkat ovat yleensä ottaen aika turhia. Viime vuonna Pelit julkaisi 14 käännösprevikkaa, joista ilmestymättä ovat edelleen Starship Troopers, Gabriel Knight III, Tiberian Sun, Force Commander, Total Annihilation: Kingdoms ja Wheel Of Time. Moniko näistä enää tulee tai jos tuleekin, edes muistuttaa previkan ruusuista kuvaa?
Jenkki-PC Gamerin previkat ovat sentään mielenkiintoisista peleistä, brittilehdet taas previkoivat kaiken mitä käsketään. Jatkossa puhun jenkkilehdistä, koska ne ovat oikeita pelilehtiä. Brittien "The Biz", siis peliala kokonaisuudessaan, on itsessään peli, jossa oikeat pelit ovat pelkkiä pelinappuloita.
Tyhjät tynnyrit
Mikä on previkoiden tarkoitus ja kenelle ne tehdään? Lehtien oman näkemyksen mukaan lukija pääsee kurkistamaan tulevia megapelejä ja saa niistä tärkeää infoa. Pelitalojen mielestä previkka on mainoksen vasen käsi ja ne jopa merkitään markkinointiaikatauluihin. Toinen saa juttuja, toinen julkisuutta. Hyvinhän se menee.
Mutta kun previkat ovat sellaista faktatonta hymistelyä, jossa kaikki aina näyttää kivalta, Lara Croftin poninhäntä ja pyöreät rinnat ovat merkittävä pelillinen uudistus ja "tottakai nettipeli on mukana tai julkaistaan ilmaisena päivityksenä." Niitä on myös rasittavaa lukea: brittiprevikat ovat teeskentelemätöntä nuoleskelua vaikka peli olisi mikä, eikä paremmasta faktasisällöstä huolimatta jenkkilehtien särmätön, luottavainen optimistikaan iske.
Sen lisäksi previkat saavat noin kolme kertaa enemmän sivuja kuin varsinainen arvostelu. Jopa Strategy Plus -lehdessä, jossa arvostelupituus on keskimäärin sivu yhdellä, kahdella kuvalla, ja jonka päätoimittaja aina valittaa, kuinka sivut eivät riitä, julkaistaan monen sivun previkoita.
Kiinnostavasti noin vuosi--puolitoista sitten netissä tapeltiin juuri previkoiden munattomuudesta. Lehtien (jenkki-, brittilehtiä ei netissä näy) osallistuminen jäi siihen, että kiistettiin kaikki "pelifirmojen maksettu nainen" -syytökset ja tarjottiin munattomuuden syyksi sitä, ettei keskeneräisiä pelejä saa kritisoida. Miksei? No kun ei saa.
Ei pelilehdillä taida olla valinnanvaraa. Megapelien previkoista on maksettava tietty julkisuushinta, sillä seinän takana on aina joku yhteistyökykyisempi, vähemmän kriittinen lehti.
Todennäköisesti previkka on pelifirmalle äärimmäisen tärkeä, koska jenkkilehdillä on hirveän pitkä painoaikataulu. Previkka, joka esittelee pelin kuvien kanssa positiiviseen sävyyn, tulee markkinoinnin kannalta oikeaan aikaan (tai vuoden etuajassa), arvostelu tulee jopa kuukausia myöhemmin. Yksi lysti se enää sitten on, vaikka peli haukutaankin, koska sen myyntikausi on kuitenkin ohi.
Exclusive Wars 1: The LucasArts Menace
Jos previkat ovat yksi niistä makupaloista, joilla lehdet saadaan heiluttamaan häntää, niin LucasArts paukautti juuri ruoskaa. Jenkki-PC Gamerissa oli ennakkosilmäys kumpaankin tulevaan Star Wars: First Episode -peliin. Mielenkiintoista oli LucasArtsin uusi asenne: kun yksinoikeus on myyty, yksikään lehti ei saa julkaista kuvia tai juttua ennen kuin yksinoikeus-ehti on ilmestynyt. Euroopassa britti-Gamer sai yksinoikeuden toiseen peliin ja Racer jäi edelleen myyntiin. Jos uusi tapa leviää, previkkariippuvaisten lehtien hännät siirtyvät turbovaihteelle.
Koska me saamme käyttää jenkki-Gamerin materiaalia, jolleivat he sitä erikseen kiellä (Roque Squadronin demoa ei olisi saanut pistää kansirompulle), olisimme voineet julkaista nuo jutut. Mutta kun merkittävä informaatio on tässä: toinen on myös Pleikkarille tuleva toimintaseikkailu elokuvan hahmoilla a la Redguard, ja toinen on rallipeli. Tokihan tämä kannattaa levittää kuudelle sivulle.
Varsinkin kun jenkki-Gamerin jutuista voi rivien välistä lukea, etteivät pelit tee hirveää vaikutusta, vaikka superlatiivipurkkia onkin ravisteltu. Racer-osuudessa ei juuri kommentoida peliä, mikä haiskahtaa taas yhdeltä tarpeettomalta arcadeajopeliltä. Seikkailupelin lopussa arvellaan, josko tämäntyyppinen pelingenrejen yhdistely vetoaa LucasArtsin pelien ystäviin, mikä on jo niin liki kritiikkiä kun olla voi.
Mitähän mahtaisi tapahtua, kun lehdessä lukisi vaikka "Racerin grafiikka on kyllä näyttävää, mutta puhkikaluttu ralliformaatti ja ainakin toistaiseksi melko painajaismainen ohjaussysteemi eivät lupaa hyvää" tai "Loistavista seikkailupeleistään tunnettu LucasArts on päättänyt tehdä köykäisen perus-PlayStation-toimintapelin, joka on lähempänä Lara Croftia kuin Grim Fandangoa. PC-pelaajaa sen simppeli haastettomuus tuskin viehättää." (Nämä ovat keksittyjä esimerkkejä, eivätkä arvioita oikeista peleistä. Takaisin Amerikkaan, lakimiehet.) Seuraavan osan (Killer Ewoks) -pelien MAAILMAN YKSINOIKEUS taitaisi mennä Computer Gaming Worldille.
Oih mikä ihanuus
Eniten minua harmittaa se, että kun lehdet ovat innostuneet kamppailemaan megaprevikoista, kaikki mielenkiintoiset lukujutut ovat hävinneet. On vain uutisia, previkoita, haastatteluja ja arvosteluita. Voi itku. Ironista kyllä, lukujuttuja halutessaan pitää kääntyä Britannian puoleen: multiformaattilehdissä Edge, Arcade ja Total Control on välillä yllättävänkin hyviä artikkeleita. Pitää vain ensin repiä arvostelusivut pois.
Ei minulla ole sinänsä mitään previkoita vastaan ja käännämme niitä jatkossakin, jos pelin mielenkiintoarvo tasapainottaa sen hypen. Ainahan voi toivoa, että previkoihin tulee selkärankaa, mutta epäilen että käy täsmälleen päinvastoin.