Talvi on tullut. Tai oikeastaan palannut.
Muinainen pahuus nousee pohjoisessa. Peikot ja örkit ovat tavallista levottomampia, epäkuolleet nousevat haudoistaan ja talvi on aiempaa armottomampi. Pohjoisen ihmiset on ajettu ahtaalle, karavaanit kulkevat hitaasti ja niitä ryöstellään, tavernoissa kiertävät huhut kuiskivat epämääräisten kulttien kaappaamista lapsista.
Jo kerran unohtuneet sankarit teroittavat miekkansa.
Portin varjosta laakson valoon
Roolipelien ystävät muistelevat Black Isle Studiosia ja etenkin sen Advanced Dungeons & Dragonsin sääntöihin pohjautuvia Infinity-roolipelejä suurella lämmöllä. Yksi studion unohdetuista helmistä on Icewind Dale (Pelit 9/2000, 90p), joka jäi aikoinaan Baldur’s Gaten varjoon. Ehkä siksi, että Icewind Dale on isoveljeään suoraviivaisempi ja taistelupainotteisempi.
Overhaul Games on jo julkaissut ehostetut versiot Baldur’s Gate -peleistä, mutta Icewind Dalen parannellun painoksen julkaisu on vielä merkittävämpi kulttuuriteko. Baldurit ovat saaneet vuosien saatossa osakseen runsaasti modaajien huomiota, Icewind Dale ei niinkään. Myös pikkuveli tarvitsee rakkautta.
Overhaul keskittyy ydinasioihin. Kun baldurit saivat uusia ryhmäläisiä ja tehtäviä, Icewind Dalessa on panostettu toimivuuteen ja sujuvuuteen. Suuria resoluutioita tuetaan, ympäristön esineet saa näkyviin napin painalluksella, alkuperäisestä pelistä poisleikatut tehtävät on viimeistelty ja lisätty mukaan. Heart of Winter ja Trials of the Luremaster -lisärit kuuluvat myös pakettiin.
Mikä hämmästyttävintä, en törmännyt reilun kolmenkymmenen tunnin pelaamisen aikana yhteenkään bugiin. No, jos jättikoppakuoriaisia ei lasketa.
Jäätuulen laakson tarinoita
Märkäkorvainen sankarikuusikko heitetään kohtalon oikusta keskelle tapahtumia, jotka käynnistyvät Easthavenin kyläpahasesta.
Kuuden hengen seikkailijaseurue luodaan tuttuun tapaan alusta pitäen itse. Eniten aikaa tuhraantuu hahmojen ominaisuuspisteiden arpomiseen, sillä noppia saa heitellä pitkään ja hartaasti, jos haluaa täydellisen hahmon. Ilmaisia vinkkejä: 90 on jo hyvä yhteispistemäärä, ja karismasta ei hyödy käytännössä kuin ryhmän johtaja. Jos hahmonluonti hirvittää tai laiskottaa, voi käyttää valmiiksi luotua ryhmää, joka on varsin tasapainoinen kokonaisuus.
Itse luodut sankarit ovat kaksiteräinen miekka. Toisaalta hahmonluonti antaa vapaat kädet kasata juuri sellaisen ryhmän kuin haluaa ja hahmoilleen voi kirjoittaa taustatarinan, toisaalta hahmoilla on niukasti persoonallisuutta. Optimisti näkee tämän mahdollisuutena emergenttiin tarinankerrontaan, pessimisti valittaa tylsistä hahmoista.
Oikeanlainen ryhmäkoostumus on tärkeää, sillä Icewind Dalessa taistellaan todella paljon. Oma seurueeni koostui kahdesta lähitaistelijasta, jousimiehestä, varkaasta, maagista ja papista. Varas ja parantaja ovat pakollisia, sillä luolastoissa ei pärjää ilman ansojen purkajaa ja haavojen parantajaa. AD&D:n sääntöjen tuntemuksesta on merkittävää hyötyä. Erikoishahmoluokat ovat lähes poikkeuksetta perushahmoja voimakkaampia, Enhanced Edition lisää peliin myös joukon uusia alahahmoluokkia, joita ei löytynyt alkuperäisestä Icewind Dalesta.
Alahahmoluokat erikoistuvat tiettyyn rooliin. Seurueeni syömähammas oli kahden käden miekkaa heiluttanut wizard slayer, joka keräsi taso tasolta enemmän vastustuskykyä taioille ja erikoistui maagien liiskaamiseen. Miinuspuolena wizard slayer ei pysty käyttämään muita taikaesineitä kuin haarniskaa ja miekkaa. Vihollislinjojen takana tuhoa kylvi ryhmäni assassiini, joka oli tehokas selkäänpuukottaja, mutta tavallista rosvoa huonompi tiirikoija, ansoittaja ja taskuvaras.
Ryömi luolastoissa
Märkäkorvaiset hahmot aloittavat seikkailunsa ensimmäisen kokemustason kukkakeppeinä, mutta kehittyvät tarinan aikana huimasti. Heart of Winter -lisäosan lopussa hahmot ovat tappiinsa viritettyjä tappokoneita, jotka kestävät kuritusta ja jakavat pahaa mieltä miekoilla, jousilla ja taioilla. Overhaul on lisännyt peliin joukon uusia loitsuja ja esineitä, josta hyötyvät etenkin maagit. Tason 9 taiat ovat hirvittävän voimakkaita.
Korkeampi vaikeusaste lisää hirviöiden tekemää vahinkoa ja lisää samassa suhteessa niistä saatavaa kokemusmäärää. Nostin alun jälkeen vaikeuden korkeimmalle mahdolliselle, insanelle, jonka jälkeen tasot paukkuivat vauhdilla. Tekoälyn jallittaminen on edelleen liian helppoa: monet huoneet pystyy tyhjentämään vihollisista yksi hirviö kerrallaan, kävelemällä yksittäisen vihollisen näkökenttään. Vastustajilla on myös taipumus juosta yksittäisen hahmon perässä, vaikka muut ryhmäläiset ampuisivat niitä selkään.
Ajoittaisesta tekoälyttömyydestä huolimatta kamppailut säilyvät mielenkiintoisina läpi pelin. Vihollisia on monenkokoisia ja -näköisiä, ja niiden päihittäminen vaatii erilaisia taktiikoita. Onneksi taistelut voi tauottaa koska tahansa käskyjen jakamista tai tilanteen arvioimista varten. Hitaasti liikkuvia, mutta voimalla iskeviä jättiläisiä ei pidä päästää iholle, tulipalloja heitteleviä velhoja vastaan ryhmä kannattaa levittää laajalle alueelle, maahan isketyt peikot pitää viimeistellä tulella tai hapolla.
Haavat paranevat taioilla, juomilla tai lepäämällä tavernassa. Tarvittaessa sankariseurue nukkuu vaikka luolaston kylmällä lattialla, mutta silloin möröt saattavat yllättää kesken nokosten. Taikaesineitä löytyy niukasti pelin alussa, mikä oli ongelmallista, kun kohtasin normaaliaseille immuuneja otuksia. Lopussa voimakkaita taikaesineitä jo puskeekin ovista ja ikkunoista. Örkinturma +3 ei tunnu enää miltään, kun löytää Lichin painajainen +5:n.
Eteneminen ei ole pelkkää taistelemista, aika ajoin harmaita aivosoluja vaivataan myös pienillä pulmilla. Monet ongelmat ratkeavat, kun löytää oikean esineen ja käyttää sitä oikeaan kohteeseen, jotkut pulmista ovat kuitenkin hankalampia. Etenkin Trials of the Luremaster -seikkailu pakottaa pähkäilemään.
Läpäisin Icewind Dalen viimeksi 14 vuotta sitten, enkä muistanut pelistä paljon uusintakierroksella. Aluksi ihastuin, sitten meinasin kyllästyä, sillä sujuvasta mättämisestä huolimatta seikkailun keskivaiheilla iski taisteluväsymys. Juuri kun jatkuvat taistelut ja luolastoissa ramppaaminen alkoivat käydä työstä, rytmitys parani ja vapaus lisääntyi. Tehtävät voi ratkaista usealla tavalla, kaikkia vastustajia ei ole pakko listiä ja etenemisreittejä on lukuisia. Välillä käydään hengähtämässä tai ostoksilla kylässä. Baldureihin verrattuna Icewind Dale on kuitenkin todella lineaarinen.
Ajan patinoima
Icewind Dale on vanhentunut arvokkaasti, sillä Infinity-pelimoottori on kestänyt hyvin aikaa. Käsinpiirretyt taustat miellyttävät silmiä, sää ja vuorokaudenajat vaihtelevat ja loitsuefektit ovat edelleen riittävän komeita. Ainoa harmitus taiteessa on se, että toisinaan korkeuserojen ja kulkureittien hahmottaminen on hankalaa. Hahmomallit voisivat olla yksityiskohtaisempia, mutta erilaiset panssarit ja varusteet antavat sankareille persoonallisuutta.
Tärkeä osa Icewind Dalen tunnelmaa on sen musiikki ja äänimaailma. Klassinen, mahtipontinen musiikki kiihdyttää pulssia kahakoissa ja rauhoittuu taustalle taistelun tauottua. Ulkona tuuli tuivertaa korvissa, sudet ulvovat ja sankareiden askeleet tömähtelevät lumessa. Dialogia ei ole paljon, mutta se vähä on kirjoitettu mainiosti, samoin harvat ääniroolit on hoidettu erinomaisesti.
Ilahduttavasti käyttöliittymää on paranneltu. Nuolia mahtuu aiempaa enemmän yhteen nippuun, juomat, korut ja loitsukääröt voi varastoida omaan laukkuunsa, arkut ja vastustajien tiputtaman saaliin saa näkyviin napin painalluksella, lisäksi tavaran saa kerättyä talteen aiempaa nopeammin pikaluuttinapilla.
Pääpelin läpäisyn jälkeen tai tason yhdeksän saavutettuaan seikkailua voi jatkaa Heart of Winterissä. Lisäri ei ole aivan samaa tasoa emopelin kanssa, mutta haastaa kokeneimmatkin ryhmät. Ja lopputaistelu on ehdottomasti odotuksen arvoinen.
Hyytävä tuuli puhaltaa vasten kasvojani, nälkäiset sudet ulvovat korvissani, kylmä teräs viilentää kättäni. Huulilleni nousee hymy. Pohjoisen mies on palannut kotiin.
Markus Lukkarinen
Icewind Dale - Enhanced Edition
Overhaul Games/Beamdog
Arvosteltu: PC, saatavilla: Mac, Linux, Android, tulossa: iPad
Suositus: Intel Core 2 Duo tai vastaava, 1 Gt muistia
Testattu: Intel Core i5-2500K 3,3 GHz, 8 Gt, Radeon HD 6870, Windows 7 Versio: Steam
Moninpeli: 2-6 verkossa
Ikäsuositus: 12
Lyhyesti: Klassikko paranee vanhetessaan. Icewind Dale tempaisee edelleen voimalla mukaansa.
88
