Uusia kuukausimaksuttomia nettiropeja ilmestyy jatkuvasti. Ne ovat kuin simpukoita: valtaosasta puuttuu mielekäs sisältö, mutta on joukossa helmiäkin.
Ilmaisia nettiropeja on jo satoja. Suurin osa on syntynyt Aasiassa, vaikka viime vuosina myös länsimaalaiset pelifirmat ovat huomanneet pelien suosion. Kiinteiden kuukausimaksujen asemasta tuottoa kerätään muulla tavalla, yleensä mikromaksuilla.
Ilmaismörpeissä on useaa eri pelimuotoa ja tyyliä. Ääripäissä ovat monipuoliset hardcore-pelit, jotka panostavat hahmon kehitykseen ja pelaajien väliseen taisteluun. Toisessa laidassa ovat kevyet sosiaaliset ropet, joiden ulkoasukin yleensä paljastaa, etteivät ne ole hirveän vakavasti otettavia. Tällaisia ovat esimerkiksi Free Realms ja Hello Kitty Online.
Lähes poikkeuksetta jokaisessa ilmaisessa mörpissä on oma sisäinen kauppa, josta voi ostaa hyödykkeitä oikealla rahalla. Monista peleistä voi nauttia täysillä ilman, että tarvitsee tuhlata euroakaan mikromaksuihin. Usein vastaan tulee kuitenkin pelejä, joissa kiusaus on liian suuri ja pienellä rahalla saavutettu etu on niin merkittävä, että Visa vinkuu yön pimeydessä.
Juuret syvällä Aasiassa
Koska ilmaiset mörpit ovat pitkälti kotoisin Aasiasta, vielä joitain vuosia sitten pelaaminen vaati luovia temppuja. Nykyään ilmaisilla mörpeillä on joko palvelin Euroopassa tai Amerikassa, tai sitten Aasiassa pyöritetään kansainvälistä palvelinta. Etäisyyden aiheuttama lagi ei ole ongelma.
Kulttuurieroista johtuen eurooppalaisen on usein vaikea ymmärtää, miksi jotkut asiat on tehty niin kuin ne on tehty. Aasialaisissa nettiropeissa esimerkiksi hahmoa ohjataan hiirellä klikaten, näppäimistöä ei juuri tueta ohjausvälineenä. Sen vielä pystyy järjellä ymmärtämään, mutta kameran zoomaaminen hiiren rullalla kuuluu niihin mystisiin juttuihin. Järki sanoo, että kun rullaa pyörittää eteenpäin, menee kamera lähemmäs hahmoa, ja päinvastoin, mutta Kaukoidän järki on sitä mieltä, että kamera kulkee pois päin, kun rullaa vierittää eteenpäin. Ohjausta voi hyvin harvoin muuttaa pelin asetuksista, joten kontrollien kanssa on vain opittava elämään.
Eniten mainetta aasialaiset mörpit keräävät PvP-painotteisuudestaan eli pelaajien välisestä taistelusta. Yksinpelattavaa PvE-sisältöä (paitsi tietokoneen ohjaamien hirviöiden lahtaamista) ei usein ole juuri lainkaan ja kokemustasot kerätään aivottomasti hirviöitä tappaen. Tuntikaupalla seisominen samassa kohtaa loputtomasti uudelleen syntyviä hirviöitä nitistämässä ei kuulosta parhaalta tavalta viettää vapaa-aikaa. Onneksi poikkeuksia löytyy ja tarjonta on niin runsasta, että vaihtoehtoja on lähes loputtomasti. Eikä kokeileminen maksa mitään.
www.ddo.com
Turbinen kehittämä Dungeons & Dragons Online oli pari vuotta sitten ilmestyessään alunperin kaupallinen nettirope kuukausimaksulla. Viime vuoden puolella peli muuttui Amerikassa ilmaiseksi, mutta jostain hämärästä syystä Euroopan palvelimet pyörittävät yhä kaupallista versiota ja vaativat kuukausimaksunsa. Toistaiseksi ei ole varmuutta siitä, muuttuuko peli jossain vaiheessa maksuttomaksi myös Euroopassa. Mutta mikään ei estä meitä pelaamasta jenkkipalvelimella.
DDO on muuttunut parissa vuodessa runsaasti. Alunperin peli keskittyi lähes täysin ryhmäpelaamiseen ja luolastoihin ei ollut yksin menemistä. Onneksi pelintekijät tajusivat melko nopeasti, että pakollinen ryhmässä hiihtäminen ei ole aina hauskaa ja muokkasivat peliä enemmän yksinpeluuta tukevaksi. Tällä hetkellä DDO tuntuu kuin miltä tahansa muulta nettiropelta, sankari voi seikkailla metsissä aivan yksin ja ratkaista tehtäviä omaan tahtiinsa. Jopa luolastot voi koluta yksin läpi, jos niin tahtoo, kiitos kätevän vaikeustasovalinnan.
Jo hahmonluontivaiheessa huomaa, mistä DDO kerää nykyään tulonsa: esimerkiksi osa hahmoluokista on saatavilla käyttöön vain mikromaksujen kautta. Graafisesti peli on hyvännäköinen ja maailman yksityiskohtiin ja tehtävien laatuun on panostettu. Tarinankerronta on hyvää ja ääninäyttelijät tekevät kiitettävää työtä.
Pelatessaan ei voi välttyä vahvalta deja vu -tunteelta. Pelin tyyli tuo mieleen useat toimintaropet, rahaa ja arvoesineitä kerätään esimerkiksi tynnyreitä ja arkkuja rikki hakkaamalla.
www.freerealms.com
Sonyn kehittämä Free Realms on mielenkiintoinen. Se on enemmänkin sosiaalinen nettirope kuin perinteinen grindausjuhla. Kokemustasoja kerätäkseen ei esimerkiksi välttämättä tarvitse taistella lainkaan. Koko virtuaalisen elämänsä voi viettää tappamatta yhtään mitään ja sen sijaan leikkiä vaikkapa kokkia, ralliautoilijaa tai eläinten kesyttäjää. Erilaisia ammatteja on todella runsaasti eikä pelin alussa tehty ammatin valinta sido sankaria loppuiäkseen samaan tehtävään, ammattia voi vaihtaa milloin vain.
Jos hirviöitä haluaa tappaa, onnistuu se tehtävään erikseen varatulla alueella, mutta ainaisen tappamisen sijasta kokemusta voi kerätä lukemattomilla minipeleillä tai harrastaa pelin sisäistä keräilykorttipeliä. Free Realmsin pelaaminen on ilmaista, mutta erikseen maksettava noin viiden dollarin kuukausimaksu avaa lisää sisältöä, kuten uusia ammatteja ja erikoisempia esineitä. Sarjakuvamainen visuaalinen toteutus sopii pelin tyyliin erinomaisesti. Maisemista tulee mieleen World of Warcraft, Walt of Disneyn piirtämänä.
atlantica.ndoorsgames.com
Vuoropohjainen mörppi ei ole mikään uusi idea, mutta Atlantica hämmentää tutusta kaavasta erinomaisen lopputuloksen. Pelin taisteluita voi verrata Final Fantasy X:n ryhmätaisteluihin, sillä tyyli on hyvin samanlainen.
Aloitustasoilla sankarilla voi palkata ryhmäänsä kaksi tekoälysoturia, mutta muutaman tason jälkeen määrä nousee kahdeksaan. Oman sankarin hahmoluokan voi valita yhdeksästä eri vaihtoehdosta, joista valtaosa noudattaa pitkälti perinteitä. Huvittavin hahmoluokka on muusikko, joka on kuin suoraan Guitar Heron fantasiaversiosta karannut. Käytännössä hahmoluokka vastaa perinteistä bardia.
Ryhmään palkattavat soturit noudattavat vain osittain samoja hahmoluokkia kuin pelaajan oma sankari, uusia vaihtoehtoja ovat muun muassa shamaani, munkki ja viikinki. Vaikka jokaisella on käytössä yhteensä yhdeksän hahmoa, onnistuu myös ihmisten välinen ryhmäpeli. Kolmen pelaajan tiimissä riittää apureiden kanssa vilinää. PvP:ssä riittää mielenkiintoisia tilanteita, kun pienet armeijat kohtaavat toisensa.
Taistelut ovat kuin suoraan japanilaisesta konsolipelistä ja ovat todella hienoa katsottavaa, kunhan muistaa kytkeä pidennetyt hyökkäysanimaatiot pois päältä. Vaikka toiminta on periaatteessa vuoropohjaista, on jokaiseen vuoroon käytettävissä vain rajattu aika, jonka sisällä on ehdittävä käskyttää kaikki yhdeksän hahmoa. Aikaraja täydellä ryhmällä on 30 sekuntia, joten käsien päällä ei ehdi istuskella. Tämä tekee taisteluista nopeatempoisia ja myös haastavia, sillä hyökkäykset pitää osata hahmottaa nopeasti.
Atlantican maailma pohjustaa taustatarinansa muinaisiin mytologioihin, Aasian ja Euroopan paikkoja on mallinnettu hyvinkin tarkasti ja pelin graafinen ulkoasu on näyttävä. Musiikki on mukavan rauhallista maailmaa matkatessa, mutta muuttuu taisteluissa nopeatempoiseksi, aivan kuten esikuvana käytetyissä japsiropeissa.
www.runesofmagic.com
Alle vuoden vanha Runes of Magic on ehtinyt kerätä paljon suosiota ja palkintoja ympäri maailmaa, eikä suotta. World of Warcraft -tyylinen fantasiarope maistuu erittäin hyvin, etenkin kun siitä ei tarvitse maksaa mitään. Pelin julkaisun jälkeen (Pelit 5/09, 80 p) on ehtinyt ilmestyä paljon pieniä sisältöpäivityksiä ja jopa niin sanottu lisälevy Chapter II: The Elven Prophecy (Pelit 12/09, 76 p).
Runes of Magic noudattaa perinteisiä fantasiakliseitä hyvin tarkkaan. Ihmisillä ja haltioilla pelattavia hahmoluokkia on tällä hetkellä yhteensä kahdeksan, aina papista ritariin saakka. Yksi pelin erikoisuuksista on mahdollisuus kahden luokan pelaamiseen samaan aikaan. Esimerkiksi pappi/maagi-yhdistelmä mahdollistaa molempien luokkien taitojen käyttämisen yhtä aikaa tietyin rajoituksin. Tämä antaa paljon vapauksia hahmonkehitykseen, ja alter egostaan voi luoda sen näköisen kuin itse haluaa.
Pelaaminen on ilmaista eikä vaadi oikean rahan käyttöä, mutta kiusaus on suuri. Oikealla rahalla voi hankkia elämää ja hahmon kehitystä helpottavia esineitä, kuten ratsuja. Toisin kuin monien muiden mikromaksuja tukevien pelien kohdalla, Runes of Magicin ostettava tavara on usein niin hauskaa tai siistiä, että oikean rahan käyttöä on vaikea välttää.
Runes of Magic on alunperin kotoisin Aasiasta, tarkemmin ottaen Taiwanista. Synnyinjuurista ei pääse kokonaan eroon ja mielekkään sisällön puute alkaa vaivata ylemmillä tasoilla. Etenkin tasokaton lähestyessä peli hyytyy pelkäksi grindaukseksi.
levelr.gamigo.com
Autopelimörppi kuulostaa oudolta, mutta Level R on menevä tulkinta aiheesta. Peli tunnetaan jenkeissä nimellä Project Torque. Level R muistuttaa toteutukseltaan 2000-luvun alun Need For Speediä.
Erilaisia pelimuotoja on useita, ja osa niistä on tylsää leijuvien pallojen keräämistä radalta. Tärkeimmät ja parhaat pelimuodot ovat simulaatio- ja arcade-kaahauksen perinteiset kilpailut toisia pelaajia vastaan. Sankari aloittaa hitaalla kauppakassilla, ja vasta yksin pelattavien tehtävien, ajohaasteiden ja harjoitustehtävien kautta päästään kilpailemaan oikeita pelaajia vastaan. Kilpailussa hyvin pärjääminen tuo lisää kokemusta ja rallipisteitä, joilla voidaan ostaa kaupasta auton suorituskykyä tai ulkonäköä parantavia osia.
Tasojen kertymisen myötä ostettavaksi aukeaa uusia entistä tehokkaampia autoja ja niiden virittely alkaa taas alusta. Koska kyseessä on mikromaksuilla toimiva autopeli, voi oikealla rahalla joko virittää vanhaa tai ostaa kokonaan uusi menopeli. Osa hienoimmista autoista on hankittavissa vain oikealla rahalla ja ne ovat joskus saatavilla vain rajoitetun ajan. Ilman rahaakin voi silti pelata, jos niin haluaa.
Sopivan arcade-henkinen kilpailu muita pelaajia vastaan toimii ja kilpailuissa menestyminen tuntuu aina hyvältä. Tietenkin aina löytyy aivottomia törppöjä, joiden mielestä on hauska vain törmäillä muihin pelaajiin eikä noudattaa rehtiä peliä. Onneksi moisiin idiootteihin törmää enemmän vain alhaisilla tasoilla.
www.joymax.com
Silkkitie on idealtaan yksi parhaista ilmaismörpeistä. Muinainen Kiinan ja Euroopan välinen kauppareitti on hieno ympäristö, ja graafinen toteutus on kohdallaan. Fantasian ja itämaisten taistelulajien sekoitus sekä oikeasti mielenkiintoinen PvP-toteutus kuulostavat yhdistelmältä, jonka luulisi toimivan hyvin. Ikävä kyllä monessa suhteessa upotaan syvälle riisipeltoon.
Mörppivuosissa vanha Silkkitie on saanut suurehkoja sisältöpäivityksiä tasaiseen tahtiin, esimerkiksi vuonna 2007 julkaistiin laajennus, joka lisäsi peliin Euroopan kaupunkeja ja mahdollisti eurooppalaisen hahmon luomisen alkuperäisen kiinalaisen sijasta. Tavallisten taisteluun keskittyvien hahmoluokkien lisäksi sankari voi valita ammatin tasolle 20 päästyään. Kauppias esimerkiksi kuljettaa tavaraa kaupungista toiseen ja tarvitsee henkivartijoita suojakseen. Tässä hypätään kätevästi PvP-puolelle, sillä pelaaja voi palkata turvakseen muita pelaajia ja toiset taasen yrittävät ryöstää vankkureita.
Silkkitie kärsii mielekkään PvE-sisällön puutteesta. Tasojen kerääminen on hidasta grindaamista, vaikka se ajoittain onkin pienissä erissä varsin hauskaa ja tyydyttävää aivotonta mättämistä. Tämän vielä pystyisi sulattamaan, mutta suurin ongelma on yllättävä: vaikka peliin on lisätty uusia palvelimia tiuhaan tahtiin, on sisäänkirjautuminen todellinen haaste. Usein sisään ei pääse lainkaan silloin kun itse haluaisi ja tunteja kestävät jonotukset ovat arkipäivää.
www.crimcraft.com
Jos autopelistä voi tehdä mörpin, miksei myös räiskinnästä? Crimecraft on Unreal-moottorilla tehty 3d-räiskintä, jossa pelaaja aloittaa rikollisen uransa väkivaltaisen Sunrise Cityn kaduilla. Sinänsä idea ei ole uniikki, sillä räiskintämörppejä tunkee markkinoille enemmänkin.
Varsinaiset tehtävät ovat määrätyn aikarajan pituisia omia instanssoituja kenttiä, joissa on mukana muita pelaajia. Vastustajat ovat joko tietokoneen ohjaamia tekoälyteroja tai hahmoja, jälkimmäisessä tapauksessa taistelut voivat käydä todella vauhdikkaiksi. Pelaajat voivat perustaa omia rikollisliigoja, joiden sisäinen arvojärjestys määrittää keikoista saatavat rahat ja varusteet. Käsityöammatteja ei ole unohdettu, sillä itse rakenneltuja aseita ja tarvikkeita voi huutokaupata muille pelaajille.
Crimecraftin pelaaminen on ilmaista, mutta ura rikollisena käy nopeasti käytännössä lähes mahdottomaksi, jos ei päivitä pelaajatiliään Standard- tai Premium-jäseneksi. Niiden kuukausimaksut ovat viisi ja kymmenen dollaria. Ilmaisen pelitilin rajoitukset tulevat vastaan lähes jokaisessa mahdollisessa asiassa, ja tekijöiden sivuilla ilmaista versiota kutsutaan trial-versioksi. Onnistunut tekninen toteutus ja aihepiirille uskollinen tunnelma kuitenkin toimivat, eikä vastaavia pelejä juuri ole.
www.gamersfirst.com
Korealainen nettirope, jossa on uusia ideoita! Onko se edes mahdollista? Sword of the New World sijoittuu 1700-luvun fantasia-Amerikkaan, jossa eurooppalaiset valloittajat mellastavat. Fantasiaa, uuden maailman tutkimista ja politiikkaa (PvP) yhdistävä mörppi luo todella vahvan barokkiajan tunnelman erittäin kauniilla grafiikalla ja aiheeseen sopivalla musiikilla. Kaupungeissa soi klassinen, metsälle lähdettäessä mukaan sotkeutuu varsin osuvaa trance-vivahteista jumputusta.
Hahmoluokat sekoittavat totta ja tarua. Perinteisiä valintoja ovat lähitaistelija, musketilla laukova takarivin sälli ja tarvittaessa papin virkaa hoitava tiedustelija. Todellisuudentaju horjuu taikurissa, joka heittelee ylitehokkaita tulipalloja kohti vihollisia. Pelin edetessä vastaan tulee tehtäviä, joista saa palkintona hahmoluokkakortin, esimerkiksi aloituskaupungin ensimmäinen kortti avaa panssariin sonnustautuvan vartijan pelattavaksi hahmoksi.
Hahmonkehitys on muutenkin pelin erikoisin ominaisuus, sillä omista hahmoistaan voi luoda kolmen hahmon ryhmiä. Kuulostaa hullulta, mutta idea toimii varsin hyvin. Itse ohjattavan päähahmon voi nopeasti vaihtaa ja toisella napilla valitaan koko ryhmä kulkemaan yhdessä. Päähahmon hyökätessä myös apurit käyvät työhön, kukin omalla tavallaan. Kolmen hahmon samanaikainen pelaaminen ja taistelun monipuolisuus tekevät hommasta varsin koukuttavaa.
Sword of the New World on mukavan tuntuinen tuulahdus perinteiseen haltiat ja örkit -fantasiaan, mutta kaikki ei ole pelkkää auringonpaistetta. Käyttöliittymä vaatii hieman totuttelua, näppäinoikoteitä ei voi vaihtaa ja epäloogisesti ne ovat kaikki laitettu mitä omituisempiin yhdistelmiin. Näppäimistöä ei voi käyttää hahmojen ohjaamiseen, vaan perinteinen aasialaisropeista tuttu hiirellä klikkailu tulee nopeasti tutuksi. Tehtävät noudattavat hyvin perinteisiä linjoja, mutta ainakaan alkupuolella peliä ne eivät degeneroitu tylsäksi grindaamiseksi. Metsässä vaanivat vastustajat tosin syntyvät uudelleen aivan liian nopeasti.
www.worldofkungfu.com
World of Kung Fu on nimensä mukaisesti juuri sitä itseään. Ilmaisia nettiropeja samasta aiheesta löytyy monta ja sopii vain toivoa, ettei kukaan eksy kokeilemaan esimerkiksi Acclaimin 9Dragonsia, joka on todennäköisesti maailman huonoin tekele tästä aihepiiristä.
World of Kung Fu puolestaan sijoittuu parhaimmistoon. Pelattavuus on yksinkertaista, mutta hyvin näyttävää mättöä ja pelin visuaalinen ulkoasu, yksityiskohtien tarkkuus, äänet ja musiikki ovat erinomaisia. Tekijät tuntevat selvästi Kiinan historian ja taistelulajien taustat, sillä aseiden, kykyjen ja lukemattomien muiden asioiden nimet ja historialliset viitteet tulevat hienosti esille maailmaa tutkiessa.
Tehtävät noudattavat perinteitä ja grindaamista löytyy ihan tarpeeksi, mutta ainakin tapettavat hirviöt ovat varsin mielikuvituksellisia ja usein jopa söpöjä. Useat tehtävät edellyttävät paljon juoksemista, jota helpottaa automaattinen reitinhaku. Sen avulla hahmo kävelee itse perille lyhintä mahdollista reittiä pitkin. Pientä valittamisen aihetta löytyy teknisestä toteutuksesta, sillä suurin käytettävissä oleva näyttötarkkuus on 1440x900 pistettä.
eso.perfectworld.com
Jos satumaisen kaunis maailma ja söpöt hahmot eivät ahdista, Ether Saga on hauska kokemus. Ainakin sillä saa hymyn huulille ja perheen nuoremmalle jälkikasvulle se voi olla jopa oikeasti hyvä peli. Kiinalaisen Perfect World -pelifirman tekele on kerännyt paljon suosiota, värikäs ja mielikuvituksellinen maailma on kieltämättä näkemisen arvoinen.
Ether Sagassa on kolme eri rotua, joista pelaaja voi valita mieleisensä. Toisin kuin mörpeissä yleensä, nämä kolme rotua elävät rauhassa keskenään ilman väkivaltaisia yhteenottoja. Pelaajien välinen taistelu ei sopisikaan lapsille suunnattuun peliin. Kaikilla kolmella rodulla on aivan omat päämääränsä ja pelaaja pääsee ratkomaan niihin liittyviä tehtäviä.
Millainen olisi söpöilypeli ilman vivahteita Pokémoneista? Ether Sagassa sankari saa heti alussa oman lemmikin, joka seuraa isäntäänsä joka paikkaan ja auttaa mukana taisteluissa. Kokemustasojen kasvaessa voi kesyttää uusia lemmikkejä ja kouluttaa niitä. Teknisesti peli on erittäin laadukkaasti tehty, visuaalinen ilme on hauskaa katseltavaa ja npc-hahmojen ääninäyttely on aiheeseen sopivaa. Söpöysteemaan liittyen käyttöliittymän elementit ovat hieman turhan suuria, etenkin chatti-ikkunan tekstin koko on turhan tilaa vievää.
jd.perfectworld.com
Loputtomaan grindaukseen perustuvat aasialaismörpit yleensä edellyttävät, että pelaaja itse hoitaa hirviöiden aivottoman lahtaamisen. Jade Dynastyssa pelaaja saa työkalut koko homman automatisointiin. Vai miltä kuulostaa peli, jossa hahmo itse automaattisesti tappaa hirviöitä metsässä ja juo parannusjuomia, kun terveys laskee liian alas? Pelaaja voi siis suoraan nappia painamalla asettaa hahmonsa bottitilaan ja vaikka katsoa töllöä, kun hahmo kerää kokemusta ja esineitä hirviöiltä.
Jade Dynasty on graafisesti hyvän näköinen ja ajoittain ympäristön luoma vaikutelma muinaisen Kiinan maaseudusta on hyvin vahva. Tunnelmallinen kiinalaistyylinen taustamusiikki sopii kauniisiin maisemiin erinomaisesti. Yleensä aasialaiset nettiropet ovat hyvin PvP-painotteisia, minkä takia tasojen keruu on vain välttämätön paha ennen tasokatossa odottavaa PvP-mättöä. Ehkä juuri bottiominaisuuden takia PvE-maailmoja on reilusti yli puolet ja näin hahmo saa rauhassa kerätä kokemusta ilman että muut pelaajat kiusaavat.
Jade Dynastyn pelaamisen ei suinkaan tarvitse olla jatkuvaa bottaamista. Palkitsevia tehtäviä löytyy reilusti ja niitä vääntäessä maailmaan tutustuminen on hauskaa ajanvietettä. Vaikka pelaaminen on ilmaista, ei oikean rahan käyttöä voi välttää, jos haluaa parhaat varusteet ja kulkuvälineet.
megaten.aeriagames.com
Erinomaisesta Shin Megami Tensei -konsoliropesarjasta tehty mörppi, jossa on demoneita, ydintuhon runtelema Tokio ja esikuvansa anime-tyyliä noudattava visuaalinen ilme. Voiko mikään mennä pieleen? No totta kai, mutta ensin ne hyvät puolet.
Sankari ei seikkaile yksin karussa maailmassa, sillä kesytettäviä demoneita on satoja. Mikään ei estä vetämässä aivan pokémoniksi ja keräämästä kaikkia. Kesytettyjä demoneita koulutetaan ja niiden kykyjä parannellaan, voi jopa yhdistellä eri demonien kykyjä ja luoda todella yksilöllisiä apureita. Hahmon demoni ei ole vain tyhmä mukana kulkeva lemmikki, joka vähän taistelee mukana, vaan demonia voi halutessaan itse ohjata. Kohtuullisella tekoälyllä varustettu demoni on kuin toinen pelaaja, joka on aina mukana ryhmässä.
Taistelua on kolmenlaista: lähitaistelua miekoilla ja muilla kättä pidemmillä, ampuma-aseet ja magian käyttö. Riippumatta siitä, valitseeko lähitaistelun vai ampuma-aseiden käytön, on magian opettelu silti välttämätöntä, sillä osa vastustajista on immuuneja fyysiselle vahingolle. Taistelut ovat nopeatempoisia ja vaativat välillä nopeita refleksejä ja tarkkaa seuraamista. Jotkut vastustajat eivät esimerkiksi ota vahinkoa yhtään ennen kuin määrättyjä erikoiskykyjä on käytetty juuri oikealla hetkellä. Oikeaan aikaan itsensä suojaaminen ja vastaiskun ajoittaminen tekee taistelusta mielenkiintoista ja haastavaa.
Muuten hyvin lupaavalta vaikuttava Megaten kaatuu teknisen toteutuksen tyhmyyksiin. Käyttöliittymä on kankea ja välillä tarvittujen ominaisuuksien löytäminen on liian hidasta kovassa kiireessä. Mutta suurin ongelma on, että peli ei tue laajakuvaa ja suurin käytettävissä oleva tarkkuus on naurettavan pieni 1280x1024.
en.florensia-online.com
Florensia on japanilaista alkuperää oleva animetyylinen, söpöpeleihin kuuluva mörppi. Lapsenmielisille suunnattuja ropeja löytyy todella paljon ja niiden erottaminen on vaikeaa. Florensian erikoisuutena sankari seikkailee maalla ja merellä, vieläpä ihan omalla laivalla, joka pitää ensin rakentaa itse. Tehtävien tekemisen ja maailman tutkimisen välissä voi myös rentoutua menemällä kalastamaan. Kalastaminen ei vaadi pelaajalta mitään toimenpiteitä, joten hahmon voi jättää yksin onkimaan ja tehdä jotain muuta sillä välin. Saaliiksi voi saada kalojen lisäksi kaikenlaista hyödyllistä, kuten parempia varustuksia tai muuta harvinaisempaa tavaraa.
Hahmoluokkia on yhteensä neljä ja ne edustavat perinteistä fantasialinjaa. Kokemustasoista tulevia taitopisteitä käytetään ostamaan uusia kykyjä ja parantamaan olemassa olevia. Tehtävät ovat hyvin perinteisiä ja edellyttävät hirviöiden runsaskätistä lahtaamista, grindattavaa siis riittää aivan tarpeeksi. Hauska ominaisuus on määrätyin ajoin aukeava torni, johon pelaajaryhmät voivat mennä kilpailemaan siitä, kuka pystyy puhdistamaan paikan nopeimmin hirviöistä. Voittajaryhmä palkitaan luonnollisesti hyvillä varusteilla.
Graafinen ulkoasu on Free Realmsin tavoin kauniin sarjakuvamainen. Musiikit ovat iloisia viisuja, joita jaksaa kyllästymättä kuunnella.
www.ran-world.com
Kukapa ei haluaisi pelata isoa katanaa heiluttavaa japanilaista koulutyttöä. RAN Online sijoittuu Tokion kouluympäristöön, jossa kolme eri oppilaitosta taistelee mystisiä demoneita ja hirviöitä vastaan. Pelin PvP-osuus sijoittuu eri koulujen välisiin yhteenottoihin. Hahmonluonti on ikävän suppea, erilaisia hiuksia tai kasvoja on vain muutama. Hahmojen vaatteet ja etenkin taisteluanimaatiot ovat pelin parasta antia, yksityiskohtaisia ja hyvän näköisiä.
Vaatetukseen on muutenkin selvästi panostettu, sillä totta kai japanilaiset koulutytöt ja -pojat haluavat näyttää hyviltä tapellessaan. Hahmon kehittyessä uusia univormuja tulee saataville koulusta ja kaupoista, ja erikoisempia releitä voi ostaa oikealla rahalla.
Aihepiiri on kiinnostava ja sopivan erilainen, mutta teknisellä puolella RAN sopisi hyvin koulutusmateriaaliksi siitä, kuinka mörppiä ei pidä tehdä. Kontrollit ovat kamalimmat mahdolliset. Hahmoa ohjataan vain hiiren klikkauksilla, mutta kamerakulmaa ei jostain käsittämättömästä syystä käännetä hiirellä vaan nuolinäppäimillä. Tästä seuraa lähes jatkuvasti tilanteita, joissa kamera osoittaa mihin sattuu ja hahmo juoksee väärään suuntaan. Kovassa taistelun tohinassa ei kunnolla näe, onko selän takaa tulossa lisää vastustajia.
Taisteleminen on hyvin yksinkertaista, jopa kerrassaan tylsää. Vasen hiirennappi aloittaa hyökkäämisen ja oikealla tulee erikoiskyky, jonka voi itse määritellä. Pikavalikkoriviin laitetut kyvyt pitää käyttää hiirellä, pikanäppäimiä ei ole vaikka tarvetta olisi, etenkin suurissa ja kiireisissä taisteluissa. Parannusjuomia ja esineitä varten sentään on pikanäppäimet.
Kirjoitus on luettavissa pelit.fi:ssä 3.3.2010.
David ”Elite” Brabenin Frontier Developments -tiimin LostWinds-tasoloikka oli WiiWare-palvelun ensitahtien ehdoton hitti, joten Winter of the Melodias -jatko-osa ei tule yllätyksenä. Melodioitten talvessa tuulenjumala Enrilin siivittämä pikkupoika Toku ratkoo ikuisen talven arvoitusta.
Nerokas kontrollisysteemi toimii loistavasti: Tokua ohjataan Nuntsalla ja Motejen osoittimet esittävät Enriliä. Toku itse ei osaa hyppiä, mutta Enrilillä huiskiminen heittää sankaria ylemmäs ja kauemmas. Voimakas tuuli vaikuttaa Tokun ohella esineisiin, vihollisiin, tuleen ja veteen. Mote-eleitä käytetään nokkelasti ja liioittelematta hyväksi erikoisliikkeissä. Ohjainta pystyssä kieputtamalla luotu trombi viskaa Tokun entistä korkeammalle ja osoittimella piirretty pyörre muokkaa lumisateesta suuren lumipallon.
Winter of the Melodiasin pääkikkana on kesän ja talven kierto, mikä vaikuttaa suoraan pulmien ratkaisuihin. Talvella sukeltaminen ei onnistu, eikä kesällä voi käyttää lumipalloja kytkinpainoina. LostWindsin maailma on siinä mielessä avoin, että joka paikkaan saa yrittää mennä, mutta alkutaipaleella rajallisilla kyvyillä ei pääse kaikkialle. Tokun arsenaaliin lisätty kartta auttaa suunnistuksessa, joten ykkösosan totaaliset harharetket ovat taakse jäänyttä elämää.
Kun omaperäiseen tasoloikkamekaniikkaan yhdistetään tekninen ja taiteellinen kunnianhimo ja sadunomainen tunnelma, pakko päästä loppuun -addiktio nousee huimiin sfääreihin. Kehitystiimi osoittaa rautaisen ammattitaitonsa loppujen lopuksi pienillä asioilla: pakkaslumi narskuu jalkojen alla ja Enrilin tuuli huiskii hienosti puita ja ruohonkorsia. LostWinds: Winter of the Melodias on WiiWaren ehdotonta huippua ja yksi Wii-vuoden parhaista peleistä.
