Tietokoneen näppäimistöä naputtaa monta erilaista ryhmää. On demoscenekoodareita, muusikoita, ohjelmointiharrastajia (TurboPascal, C++, VisualBasic, Assembler), Internet-surffaajia, niin sanottuja "koneenkropaajia", chatti- ja irkkuloosereita, purkinpitäjiä, ja monta, monta muuta ryhmää. Ja tietokonepelaajia.
Näitä kaikkia yhdistää vain ja ainoastaan se, että kaikki tarvitsevat tietokoneen. Niinpä näinä pimeinä aikoina kaikki niputetaan samaan geneeriseen ryhmään, jota nykyään kutsutaan "nörteiksi" ja "monitoriolmeiksi". Tietotekniikkarajoitteisten karsinoinnista en voisi vähempää välittää. Uuslukutaidon puute synnyttää halun ivata oppineempaa väkeä.
Sen sijaan monitoriolmien keskinäinen digitaalikikkelien heiluttelu ja nokkimajärjestyksen bubblesorttaus ällistyttää. Demoscenemies on sitä mieltä, että pelaajat "kehittyvät" koodaamaan phong-varjostettuja munkkirinkilöitä, hyötykäyttöfriikki kuvittelee olevansa parin pelin jälkeen instant-peliasiantuntija (koska pelit < hyötykäyttö) ja ennen kaikkea jokainen gatesspotter on sitä mieltä, että pelaaminen on turhempaa kuin suttuisten Pamela Andersonin JPG-kuvien selaus.
Minä olen "tietokonepelaaja". Koneeni on hankittu vain ja ainoastaan pelaamista varten. Minussa on ripaus koneenkropaajaa, mutta se rajoittuu hengissäpysymiseen ja toimivaan laitteistoon: minä en kuluta aikaa sen viimeisen fps:n metsästyksessä. Ja päällä on vielä kevyt kuorrutus ohjelmoijaa. Loput ovatkin ammatin sanelemia ratkaisuja.
Minä en tiedä tietoliikenteestä kuin perusasiat, vaikka olenkin Pelit-BBS:n toinen sysop. En ole hardwareguru, vaikka Pelit onkin tavallaan tietotekniikkalehti. En edes tiedä kaikkea kaikista peleistä, vaikka olenkin pelitoimittaja. Enkä ole insinörtti.
Insinörtti on mikroharrastaja, jonka suhtautuminen alaan on sanotaanko teknispainotteinen, eikä hän välttämättä näe metsää mittaustuloksilta. Tyypillinen insinörtti esimerkiksi lopettaa Babylon 5:n katselemisen, koska sen tietokone-efektit näyttävät tietokoneella tehdyiltä.
Testing testing
Ongelma on siinä, että insinörttiys on kaikkien ryhmien yhteinen rajapinta ja tietokoneharrastuksen teräksinen selkäranka. Niinpä pääasiallinen pelaaja on kuin Babylon 5: all alone in the night. Pääosa informaatiosta tarjotaan yleensä insinörttiformaatissa. Koska kaikki muut ovat mielestään hyötykäyttäjiä, jopa nettisurffarit, pelaaminen potkitaan pinon pohjalle.
Insinörtismin puhtain ilmentymä ovat laitetestit. Kunnon tietokonelehden arvo ilmeisesti mitataan sen tekemillä testeillä. Tottakai testejä tarvitaan, kunhan niille on jokin peruste, eikä laitteita testata vain testaamisen ilosta. Eikä venytetä kahden--neljän sivun asiaa kahdeksan sivun megatestiin.
Ongelma on siinä, että huolimatta pelaamisen suuresta merkityksestä koneenhankintaan, se joko ohitetaan tai sitten haahuillaan kaukana käytännöstä ja todellisuudesta. Esimerkiksi tyypillisessä Pentium-pakettitestissä saattaa hyvinkin lukea, että "muistina on 70 nanosekunnin Goodvibes-Korean valmistamat kaksinapaiset, kullatut 32-jalkaiset 4-megaiset SIMMit. Mukana tulee 15 tietokonepelin paketti, ja Microsoftin erinomainen The Complete Orchid Raiser's Guide, joka kertoo selkeästi, mikä on orkidea ja miten se kasvatetaan."
Näkemättä on se päivä, jolloin normaalikuluttajalle niinkin tärkeä asia kuin mukaan bundlattujen pelien laatu olisi arvioitu, ja sen olisi tehnyt ihka oikea pelaaja. Sellainen, jolla on muitakin pelejä kuin Myst, Doom ja Grand Prix 2.
Kerro minulle, kuvastin
Ihan käytännön esimerkkinä: joudun lähiaikoina vaihtamaan emolevyni (sekä prosessorin, mutta sen tiedän mikä sen on). Olisin tosi kiitollinen, jos löytäisin asiantuntijalehdestä jutun, jossa asiantuntija tekisi sen mitä asiantuntijalta odotan: valitsee minulle maallikolle asiantuntemuksensa pohjalla parhaan vaihtoehdon (tai -ehdot) ja perustelee selvällä suomen kielellä miksi. Ei turhia tekniikkalistoja, pompöösiä "jo muinaiset roomalaiset haaveilivat emolevystä" -journalismia, turhia piirakoita ja janoja, vaan keskeiset asiat selvällä suomella, ja kenties lyhyt selitys mitä kannattaa muistaa kun vaihtaa emolevyn. Tällaisen voisi vaikka pistää pikku laatikoksi varsinaisen testin yhteyteen.
Näin voisin vain kipaista kauppaan, heittää emolevyn paikalleen ja uudella superkoneellani keskittyä siihen mikä on tärkeintä: pelaamiseen.
Lehtensä järjestyksessä lukeneet huomaavat varmasti tietyn yhteyden kirjoittamaani 3D-korttiartikkeliin (joka siis ei ole testi). En pystynyt vastustamaan kiusausta: halusin testin asemasta kirjoittaa sellaisen hardware-jutun, jonka itse haluaisin lukea. Halusin, että se pohjautuu käytäntöön, enkä spekuloida sellaisilla piireillä, jotka ovat lähinnä kasa speksejä paperilla, kuten kuuluisa Pyramid.
Sen verran olen ehdollistettu alan standardeille, että minulla on huono omatunto kun ei ole itsetestattuja käppyröitä. 3D-kortit tietysti ovat siitä kiitollinen ala, että jokainen alaa puolellakin silmällä seurannut tietää mikä niissä on järjestys, eikä laboratoriomittauksia siksi tarvita.
Ja nyt menenkin siivoamaan postilaatikostani "Oletteko 3Dfx:n palkkalistoilla?", "Arvostele sinä Nirvi vaan pelejä, ja jätä kovo guruille" sekä "Miksei Pyramidista puhuttu mitään?" -viestejä. Jätän vain ne, joissa on jotain perustelujakin, niin eipä tule turhaa tungosta.
BONUS: Dungeon Keeper moninpelinä.
Kun kerran lupasin...Ensin kumpikin rakentaa kiivasti, sitten seuraa massiivinen yhteenotto, jonka seurauksena toinen on käytännössä hävinnyt. Peli päättyy vaihtelevanmittaisen hivutusvaiheen jälkeen.
