Kyllä, internet on kuollut. Kuollut kuin kirjat, lentosimulaattorit ja paperille painetut pelilehdet.Kyllä, internet on kuollut. Kuollut kuin kirjat, lentosimulaattorit ja paperille painetut pelilehdet.
Se oli kivaa kun netti tuli. Jos onnistui pitämään William Gibsonin kirjoista ja osasi sanoa nauramatta "kyberavaruus" ja "virtuaalimaailma-avatar", oli uuden sähköisen eAjan @irut.
Ja mitä nyt? Visionäärien uusi Graalin malja on kännykkä, internet-vallankumous syö lapsiaan. Englannissa keikahti Barrysworld, muutamankin eDomen kokoinen nettipelipaikka. GameCenter tapettiin, WON typistyi, GameSpy osti Mplayerin. Usko unelmaan on sortumassa, netiltäkin vaaditaan tuloksia.
Heti nettivallankumouksen alussa onnen taivaalle nousi ruusunpunaisia pilvilinnoja, joissa asuvat netti-intellektuellit. Näiden peleihin keskittyvät versiot laimentavat netin muutenkin vähäistä asiasisältöä liturgialla, joka on vuodesta toiseen se sama: "Internet on korvannut paperilehdet, sillä netissähän arvostelut ovat paljon nopeammin. Uutisryhmistä voi lukea oikeiden pelaajien lahjomattomia mielipiteitä. Paperilehdet ovat pelifirmojen talutusnuorassa olevia lahjottuja lemmikkejä, jotka eivät edes tiedä mitään, todisteena jenkki-PC Gamerin kehuvat Ascendancy- ja Outpost-arvostelut (lehden ekoista numeroista, jolloin sitä tekivät vielä britit)."
Syy tähän rasittavaan väkytykseen taitaa olla se, että nettiletkuelli voi päteä uutisryhmissä mutta lehtiin hän ei pääse. Mutta paperilehdet eivät tiedä tulleensa syrjäytetyiksi vaan senkun keikkuvat täysissä voimissa. Piruparat.
Haave on aave
Netti on vapaa. Kaikilla on tasapäinen mahdollisuus tuoda julki näkemyksiään ja perustaa itse ilmaiseksi ihkaomia nettipelilehtiä tai spesiaalisaitteja. Ikävä kyllä. Nettivisionäärit unohtavat sen, että ruusunpenkkejä lukuun ottamatta puhdas bullshit ei kiinnosta ketään.
Kerran minäkin olin simmut selällään internetin ihmemaan edessä ja luin news-alueilta päivittäin varmaan kaikki viestit. Nykyään, silloin harvoin kun moderoimattomilla news-alueilla pyörähdän, skannaan vain nopsasti otsikot jonkun tietojyvän toivossa. Mielenkiintoisinkin viestiketju on viimeistään viidennessä viestissä (hei zarkasmia hei) mutatoitunut tyhjänpäiväiseksi irviöillä koristetuksi sonnaksi.
Uutisalueilla jokainen häiriintynyt kotifanaatikko, nössö ja nöyristelevä kaikkienkaveri, Half-Lifen avainkoodia vinkuva piraatti ja oikeasta elämästä vieraantunut teoreetikko saavat tasapuolisesti puheenvuoron. Onneksi moderoiduilla viestialueilla, yleensä pelin tai pelitalon ylläpitämillä, pysyy kohinan määrä siedettävissä rajoissa.
Kloonisodat
Herra paratkoon, en yritäkään väittää, että paperilehdet olisivat parempia kuin mitä nettisaitti pystyisi olemaan. Suurin osa puuntappajista on puhdasta roskaa, melkoinen osa vieläpä pelifirmojen talutushihnassa, mutta niiden olemassaoloa sentään säätelevät taloudelliset realiteetit, mikä tappaa surkeimmat yrittäjät.
Pelilehtien nettikorvikkeita eli yleispelisaitteja on ainakin 10 000. Mahdollisuudet ovat netissä rajattomat, niinpä vain 9 950 niistä on täsmälleen samaan kaavaan, jopa ideologisesti valettuja kopioita toisistaan ja paperilehdistä. Suurimmat erot ovat toteutuksen kankeus, raskaus ja plug-inien määrä. Jopa hyvillä sivuilla nettilöysä näkyy ylipitkinä vuodatuksina joissa metsä tukehtuu puihin, niin kuin sivun kuvauksiin asennusprosessista. Pahin kynnys on ruudun surkea luettavuus, jota nettisaittien design vielä korostaa. Ennen kuin keksitään sohvalla maaten lehden lailla luettava näyttö, paperilehdet pysyvät.
Yhtälöstä unohtuu sellainenkin vähäinen tekijä kuin raha. Netin kuherruskuukausi alkaa olla ohi, mutta edelleen netti on musta aukko, joka syö rahaa muttei tuota sitä. Nettilehti tai vastaava ei voi pyytää rahaa rekisteröinnistä, sillä nettimies on tottunut saamaan kaiken ilmaiseksi. Usein jopa yhteyttä myöten. Kun suositun sivuston liikenne kasvaa, sen ilmaisen ISP:n sormi kohoaa näyttämään ensin lompakkoa, sitten maantietä.
Kaupallisessa mielessä ammattimaista nettilehteä on pitemmän päälle mahdoton tehdä, koska se syö paaaaaljon enemmän kuin tienaa. Ainoa tapa on roikkua loisena isännän (paperilehden, ison firman a la Ziff-Davis, Helsinki Media, Sonera, Alma Media) kyljessä.
Kunnia oikeille asioille
Internet on kuin televisio: se tarjoaa valtavat määrät yhdentekevää hölynpölyä pienimmällä yhteisellä nimittäjällä. Chattailu, uutisryhmien "minä olen oikeassa" -kaaos ja yleispelisaittien löysä näkemys journalismista eivät ole minua varten. En edes viitsi mainita niitä fanipoikasaitteja, joissa uutiset kertovat pääasiassa kyseiseen saittiin lisätyistä kävijälaskureista ja vaihdetusta taustatekstuurista.
Luen kahta paperipelilehteä mielikseni. Toinen on PC Gamerin jenkkiversio, joka on vallan kelvollista luettavaa. Arvostelut ovat hyväksyttävää tasoa ja kolummit ovat sen pääviehätys. Toinen on sen vastakohta Edge, jonka toimittajat eivät peleistä ymmärrä yhtään mitään (eivätkä ilmeisesti ole kiinnostuneitakaan), mutta jonka pelibisnekseen liittyvät jutut ovat hyviä. Yleisnettisaiteista en ole löytänyt yhtään hyvää jossa vierailisin tekstien takia edes puolivakituisesti. Www.gamespy.com olkoon paras, koska siellä on välillä jopa artikkeleita.
Jos netti on pakko nostaa pelaajan kaverina jalustalle, miksei sitä nosteta niistä oikeista ansioista? Internet on oikeasti pelaajan paras tavara, sillä se mahdollistaa juttuja, joita en aikoinaan pystynyt edes kuvittelemaan. Uutiset, abandonware, etenkin kolikkopeli- mutta myös kotimikro- ja konsoliemulaattorit, monien pelien erikoismestat, koko modikulttuuri, maailmanlaajuinen moninpeli joko tosiajassa tai postipelinä, siinä internetin todelliset helmet.
