JoJo’s Bizarre Adventure: All Star Battle – Peli kuin sarjakuva

Pois alta, täältä hyökkää Tom of Finland.

Jos tuntuu, että puheet japanilaisviihteen outoudesta ovat vain ennakkoluuloja, kannattaa kokeilla JoJo’s Bizarre Adventurea.

Jos kirjoittaisin japanilaiseen Famitsuun, minun ei tarvitsisi selittää, mikä ihme on JoJo’s Bizarre Adventure. Se on kuin kertoisi Hämähäkkimiehen perusasetelman, sillä JoJo’s Bizarre Adventure on Japanissa supersuosittu mangasarja. Sen pohjalta on tehty useita pelejä, joista viimeisin on All Star Battle -mätkintä.

Itse manga on nuorille poitsuille suunnattu toimintapläjäys, jossa hyvikset mätkivät pahiksia kuonoon. Sarjan erikoispiirre on, että jokainen osa tapahtuu eri paikassa eri aikana, mutta päähenkilön nimessä toistuu aina jojo. Parhaimmillaan idea lähestyy har du redan redan redan -kielivitsiä, sillä jojon keksiminen nimestä vaatii joskus kanjin lukutaitoa.

Tarina alkaa 1800-luvun lopun Englannissa, jossa maineikkaan Joestarin perheen vesa, Jonathan Joestar, kamppailee vampyyriksi muuttunutta adoptioveljeään vastaan. Seuraavaksi siirrytään 50 vuoden päähän New Yorkiin, jossa Jonathanin pojanpoika käy omaa sotaansa pahoja jätkiä vastaan, apunaan tietenkin kyborginatsi.

No niin jätkät, menkää tätä kuvaa varten mahollisimman dramaattiseen asentoon.

Juoni hukassa

All Star Battle sisältää tarinamoodin, turnauksia, yksittäisotteluja sekä kaikkia muita tappelupelille ominaisia pelimuotoja. Hahmovalikoima on aluksi todella karsittu, sillä auki on vain tusinan verran ottelijoita. Loput parikymmentä hankitaan pelaamalla tarinaa, joka mangan tapaan on jaettu kahdeksaan osaan. Jokainen osa sisältää viisi–kuusi taistelua, joita edeltävät lyhyet tekstimuotoiset juonikuvaukset. Tekijät luottavat, että lähdemateriaali on kaikille jo entuudestaan tuttu, mikä on aina paha virhe. Juoni jää täysin ontoksi, jos ei ole lukenut parikymmentätuhatta sivua sarjakuvaa.

Tarinatilan ottelut saavat vaihtelua pirullisista jäynistä, jotka voivat esimerkiksi puolittaa oman hahmon hyökkäysvoiman tai kasvattaa vastapuolen terveysmittaria. Ne lisäävät mukavasti vaikeutta muuten helppoihin matseihin. Pienet haastetehtävät ovat toinen hyvä lisäys, koska ne pakottavat käyttämään sellaisiakin liikkeitä, joihin ei normaalisti koske. Paras idea on läpipeluun jälkeen avautuvat Another Battle -taistelut. Samoihin otteluihin palataan uudelleen, mutta tällä kertaa pahiksen roolissa. Aluksi luulin tarinamoodia turhan lyhyeksi, mutta onhan siinä sittenkin tarpeeksi sisältöä, kun kaikki ylimääräiset tehtävät laskee.

Pitkäikäisin pelimuoto on kampanja, jossa hakataan toisten pelaajien avatareja. Siinä törmäsin haastaviin pomoihin, joiden päihittäminen vaati monta yritystä. Kampanja on pullollaan kaikenlaista avattavaa lisäsälää. Fanipojat ovat innoissaan, kun pääsevät keräämään suosikkihahmoilleen uusia asuja, ääniä ja värejä. Minäkin sain toteuttaa unelmani kireästä taistelusta kireissä pinkeissä trikoissa!

Ärsyttävästi kampanjamoodiin on ängetty mobiilipeleistä tuttu energiasysteemi, joka väkisin hidastaa etenemistä. Pelaaminen tyssää energian loppumiseen, jolloin ei muu auta kuin keittää kahvit ja odotella tylsistyneenä varastojen palautumista. Onneksi venailu on vain minuutteja tuntien sijaan, mutta on sekin liikaa.

Enhän minä edes hipaissut sinua.

Mätkinnän mestarit

Tappelupukari valitaan laajasta valikoimasta, täynnä muinaisten kamppailulajien taitajia, glamrokkareita, lyhytkasvuisia ja vähäpukeisia bodarimiehiä, joita kaikki haluavat nähdä. Hahmot jaetaan kahteen ryhmään: hamon-voiman käyttäjiin ja henkiolentojen kutsujiin. Hamon-heput lataavat rauhassa erikoiskykymittarinsa täyteen, keskittäen sen jälkeen kaiken energiansa yhteen suureen lopetusliikkeeseen. Henkimanaajien taistelutyyli taas perustuu manaajan ja hänen henkiolentonsa väliseen yhteistyöhön. He voivat liikkua ja hyökätä samanaikaisesti, mikä johtaa huikeisiin komboihin.

Kahden pääryhmän lisäksi on muun muassa verellä herkuttelevat vampyyrit ja hepparatsastajat, joista jälkimmäiset olivat itselleni täysin uusi genretuttavuus.  Ratsastajat saapuvat ja taistelevat hevosensa selästä, mutta ne saa kovalla iskulla alas. Se on ikävää varsinkin rammalle Johnny Joestarille, joka ilman oriaan joutuu konttaamaan maassa.

Vaikka hahmot ovat erilaisia, niillä kaikilla on samanlaiset perusliikkeet. On kolmenlaisia lyöntejä ja potkuja, heittoja, torjuntoja ja väistöliikkeitä. Yhdenmukaistamisesta on hyötyä uusille pelaajille, jotka eivät ole vielä ehtineet opetella jokaisen tappelijan liikelistaa ulkoa.

Yksinkertaisimmillaan kombot vaativat vain yhden napin rämpyttämistä. Minusta se on jo liiallista paapomista, koska rämpytystaktiikka on aivan liian tehokas yksinpelissä. Onnistuin yhden napin taktiikalla kaatamaan suurimman osan vastuksista ilman ongelmia. Kokeilin samaa netissä, mutta onneksi gurut nöyryyttivät minut pahasti blokkaamalla kaikki iskuni ja sen jälkeen tuhoamalla ukkoni mielettömillä sarjoilla. Tieteellisestä testistä opin, että ihminen on edelleen konetta viisaampi. Mieluusti olisin pelannut netissä enemmänkin, mutta ainakin toukokuussa lagia oli vielä liikaa.

Jokaisen taistelun kohokohta on maaginen hetki, kun tuhoisat erikoiskyvyt tulevat käyttövalmiiksi: yksikin hyvin osunut superi leikkaa terveyspalkista ison siivun. Liikkeissä käytetään mielikuvitusta, sillä yhdessäkin ukko lentää paikalle katujyrällä liiskaamaan kilpakumppaninsa. Oma suosikkini on klassinen ajanpysäytystemppu, jonka aikana on vapaa mättämään paikoilleen jähmettynyttä uhria monen sekunnin ajan.

Siinä vasta kunnon hevosnaama.

Jojo menee ylös alas

All Star Battle on ehtaa japanilaista tuotantoa, mikä näkyy tyylikkäässä ja värikkäässä cell-shading-grafiikassa. Juuri tällaiselta villin mangamätkinnän kuuluu näyttää, sillä peli tuntuu kuin sarjakuvaruudut olisi animoitu telkkarin ruudulle. Japanilaisuus on muutenkin vahvasti esillä, sillä tappelijat haistattelevat toisilleen nipponiksi.

Tappelupeligenre on viime vuosina kasvanut massiivisesti, kun Street Fighterin, Tekkenin ja Mortal Kombatin kaltaiset legendaariset sarjat ovat saaneet hyvin menestyneitä jatko-osia. Niiden rinnalle on saapunut myös monia uusia tulokkaita, joten kilpailua on paljon. All Star Battlen on vaikea erottua joukosta, koska se on vain sitä kuuluisaa keskitasoa, eikä koko lajityypin huippua. Jos tietää jojon olevan muutakin kuin pelkkä narulelu, All Star Battle on oiva valinta uudeksi hakkauspeliksi, joka taatusti on lähdemateriaalille uskollinen. Muuta ei fanituotteelta tarvitse odottaakaan. Juokse jojo kauppaan!

 

PS3

CyberConnect2/Namco Bandai Studios

Moninpeli: 2 pelaajaa netissä tai samalla koneella

Ikäraja: 12

78