Jokapojan konversio-opas

"Onpas hieno ja kiinnostava Amiga/PC-peli", huokailee onneton PC:n/Amigan omistaja naapurikoneen vihreämpää peliruohoa. "Tuleekohan se lainkaan minun koneelle ja millaisena?"

Jokainen pystyy omassa kotonaan helposti ja yksinkertaisesti päättelemään, millainen versio toisen koneen pelistä omaan koneeseen pullahtaa. Seuraavat säännöt ovat yleissääntöjä, joista esiintyy poikkeuksia niin huonoon kuin hyväänkin suuntaan.

Henki pois haaveilta

Yleensä ottaen kannattaa haudata turhat haaveet, eikä lukea yhä uudelleen ja uudelleen Wing Commanderin PC-version ylistystä ja odottaa, että Amiga-versio on yhtä hyvä. Tai malttamattomasti odottaa pääsevänsä nauttimaan huimaa vauhtia joka suuntaan scrollaavasta mutta silti hidastumattomasta PC-Zoolista, kun Amigassakin se oli niiiiin hyvä.

Pohja on tämä: Amiga on hidas numeronmurskauksessa ja siinä ei yleensä ole kiintolevyä. PC:ssä ei ole apugrafiikkaprosessoreita, se on hidas bittigrafiikan käsittelyssä eikä PC:n äänikorteilla (poislukien Amigan hintainen Roland) pärjätä Amigan äänelle.

PC:stä Amigaan

Tyypillinen PC:n peli vie 2,5--10+ megatavua tilaa, on ohjelmoitu jollain korkean tason kielellä sen enempää koodia optimoimatta PC:n raakaan prosessointivoimaan luottaen. Ja levytilaa käytetään ilman huolta huomisesta.

Eli ensimmäisenä amigistin kannattaa kiinnittää huomiota pelityyppiin. Onko peli toteutettu vektorigrafiikalla tai bittikartta-vektorigrafiikalla a la Ultima Underworld? Silloin se todennäköisesti hyppii ja pomppii perus-Amigoissa. Kaikki, mikä vähänkin vivahtaa matematiikalta, on takuuvarma hidastin.

Kaikki viittaukset hidasteluun kannattaa noteerata huolella, sillä peli on testattu yleensä vähintään 386:lla, joka on varsin nopsa kone, ja mikä tahmaa siinä tahmaa varmasti Amigassakin.

Toinen huomionarvoinen asia löytyy kohdasta "kiintolevytila". Mitä kauemmaksi se etenee sanotaan 3--4 megatavusta, sen varmemmin Amiga-version korppukasasta saa rakennettua 1:1 Oopperantalon mallin. On myös todennäköisempää, että peli sijaitsee hujan hajan levykkeillä, kuin että olisi käytetty järkeä ja pistetty se jotenkin loogisesti. Korpunvaihtoranneke valittaa ja suurempi osa ajasta kuluu odotteluun ja levynvaihtoihin kuin pelaamiseen. Seikkailupelit kuuluvat etenkin tähän sarjaan.

Entäs onko kuviin uskominen? Onneksi PC:n 256-värisenä mainostetut pelit harvoin ovat 256-värisiä, todellinen värimäärä pyörii siinä ehkä sadassa. Digitoidut kuvat ovat asia erikseen.

Mikäli ohjelmatalo näkee vaivaa, grafiikka sovitetaan Amigaan. Lopputulos on hyvä, kuten Monkey Island II ja Eye of The Beholder II todistivat. Valitettavan usein grafiikka vain värejä tiputtamalla käännetään Amigaan, jolloin lopputulos saattaa olla aika kauhea. Tähänhän on syyllistynyt Sierra.

Äänet ovat ovat yleensä jonkinnäköisiä PC-väännöksiä ja saattavat kuulostaa hirveiltä.

Amigasta PC:hen

Tyypillisen Amigaa hyödyntävän pelin kääntäminen PC:lle on myös vaikeaa, kiitos Amigan kehittyneiden apuprosessoreiden.

Mikäli tekstistä löytyy jotain sen suuntaista kuin "käyttää Amigan ominaisuuksia erinomaisesti hyväkseen", voi PC-henkilö kääntää sen nykiväksi scrollaukseksi, liikkeen hyytymiseksi liikutettavien kappaleiden määrän kasvaessa ja käihien graafisten efektien puutteeksi.

Kuviin kannattaa uskoa: yleensä Amigan grafiikka siirretään sellaisenaan PC:lle. Joskus harvoin uskaltaa toivoa värien lisäämistä, mutta todella harvoin. Äänikuvaukset voi unohtaa saman tien: ne tehdään uusiksi ja yleensä mennään huonompaan suuntaan.

Mitkä sitten siirtyvät?

Jotkut pelityypit kuitenkin siirtyvät lähes identtisesti. Suurin osa roolipeleistä ja strategiapelistä ei muutu kovinkaan paljoa. Sellaisilla toimintapeleillä, jossa scrollaus ei ole hirveän keskeisessä asemassa, on myös suuret mahdollisuudet.

Karkeasti ottaen puolet peleistä siirtyy periaatteessa ihan hyvin koneelta koneelle.

Hukattuja mahdollisuuksia

Vaikka PC ja Amiga ovatkin maailman johtavat pelikoneet, on PC-peliohjelmointi, varsinkin Amigaan verrattuna, vielä lapsenkengissään. CGA/EGA-kirouksesta on sentään varsin hyvin päästy, mutta vaikka AdLib-äänikortti alkaa olla jo historiaa on sen vaikutus vielä liian suuri. SoundBlasterin mahdollisuutta käyttää samplattuja efektejä Amigan tyylisesti ei tue kuin aniharva peli.

Yksi syy on se, että kun Amiga on viisi vuotta pysynyt jokseenkin samana, on siitä opittu riuhtomaan tehoja. PC:t muuttuvat nopeammiksi melkein vuosittain, jolloin kovin suurta tarvetta ei esimerkiksi koodin optimointiin ole. Ihan lähimenneisyyden PC-AAH!OOH!-pelit näyttävät nyt aikansa eläneiltä, kun taas saman aikakauden Amiga-pelit voisi hyvin julkaista nykyäänkin.

Amiga taas kärsii PC-taudista eli siihen yritetään ahtaa pelejä, jotka sitten eivät oikein toimi ja antavat koneelle huonon maineen. Uusin suuntaus, eli konsolityyppisten, teknisesti hiottujen pelien tekeminen on paljon järkevämpää.

Summa summarum: koneet taaplaavat tavallaan, pelit eivät tule ajallaan.

Lisää aiheesta

  • Palkintojen aika

    Vuoden lopulla pidetyssä Niko2008-gaalassa arvovaltainen raati valitsi kuluneen vuoden merkittävimpiä pelikulttuuritapahtumia. Äänestys sujui täydellisen yhteisymmärryksen merkeissä.

    Vuoden peli: The Witcher Enhanced Edition

    Jopa Ron Perlman äännestäisi Enhanced Editionia koko…
  • Arcademäen sankarit

    www.animal-crossing.com/cityfolk

    Animal Crossing on enemmän harrastus kuin peli, sillä säännöllisellä ja pitkäjänteisellä paneutumisella Eläinristeyksestä saa eniten irti.

    Elämäsimulaattori Animal Crossing on Nintendon omalaatuinen virtuaalinukkekodin, kalenterin, tamagotchin ja…
  • Pelifornication

    Toimittaja Nirvi on Gamestoliiton parisuhdeneuvoja, joka opettaa pelaajia ymmärtämään erilaisia pelejään ja pelialustojaan. "Jengi hei, älkää jähmätkö!" on hänen sanomansa maailmalle. Vapaa-ajallaan toimittaja Nirvi pelaa vain venäläisiä strategiapelejä, vain mustalla PC:llä,…