Juho Kuorikoski, sinivalkoinen pelikirjailija – Mies, joka pelasi 600 suomipeliä

Kahdeksan kuukautta se vei, mutta nyt urakka on tehty. Kaikki kotimaisen peliteollisuuden hengentuotteet on arvosteltu ja saatettu Sinivalkoisen pelikirjan kansien väliin. Urotyön teki Pelit-lehden sivuiltakin tuttu Juho Kuorikoski,  jota tästä eteenpäin kutsutaan median antamilla titteleillä asiantuntija ja kirjailija. Jopa ruotsalaiset haluavat haastatella Juhoa.

Pelit.fi:ssä oman faniklubinsa saanut Juho on tuottelias kolmikymppinen mies, joka tekee päivätöitä uutistoimittajana Pohjalaisessa, kirjoittaa Pelittiin valtavasti tekstiä ja on vielä muutaman kuukauden ikäisen vauvan isä. Sinivalkoisen pelikirjan kohdalla hän ei ihan tajunnut, millaiseen urakkaan ryhtyi. ”Nyt on vain syvä helpotus ja ihmetys siitä, että nyt on oikeesti aikaa johonkin muuhun”, Juho ihmetteli helmikuussa. ”Kirjan tekemisessä oli hirveä duuni – työmäärä yllätti täysin. Jos olisin tiennyt, olisi kyllä jäänyt tekemättä”, hän toteaa kahdeksan kuukauden rupeaman jälkeen.

Sinivalkoinen pelikirja sisältää suomalaisen peliteollisuuden vaiheet vuodesta 1984 viime vuoteen saakka. Mukana on yli 600 peliä ja noin 60 haastattelua. Parisataa peliä jäi vielä yli, niiden arvostelut julkaistaan verkossa. Kolmekymmentä vuotta suomipelien historiaa on teos, jota mikään iso kirjakustantaja ei nähnyt julkaisemisen arvoiseksi. Lopulta kustantajaksi ryhtyi pieni Fobos, ja joukkorahoituksella Juho sai kerättyä (miltei kiristettyä, jatkuvalla puffaamisella netin eri palveluissa) kirjalle 15 000 euroa eli noin ensimmäisen painoksen.

”Siinä vaiheessa kun pelasin emulaattorilla alkuaikojen kännykkäpelejä, pieniä Java-räpellyksiä, mietin, että olisi tämän voinut toisinkin tehdä, esimerkiksi pelata välillä pc-pelejä. Mutta kun olin suunnitelmat näin tehnyt, pelasin putkeen noin 80-90 prosenttia koskaan julkaistuista suomi-Java-peleistä.”

Suomalaisten vanhojen pelien löytäminen oli aikamoista myyräntyötä. ”Valtavasti apua oli vanhoista Pelikirjoista ja C=lehdistä, mutta ennen kaikkea Pelikonepeijoonien ylläpitämästä Videogames.fi-wikistä. Pelejä löytyi aina vaan lisää!” Uusimmat pelit löytyivät helposti Facebookin Play Finland -yhteisöstä.

Alkuaikojen pelintekijöitä Juho sai haastatteluun vielä muutaman. ”Uuno Turhapuro -pelin tekijä Pasi Hytönen kertoi hyvinkin tarkkaan pelinsä synnyt. Myös Samuli Syvähuokon tarina on hieno, vaikkakin vähän surullinen. Stavros Fasoulas ei haastatteluun suostunut ja Jukka Tapanimäki on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen.”

Nykyisistä pelijäteistä  Petri Järvilehto kertoili Remedyn peruutetuista peliprojekteista, joista ei isommin ole missään muualla huudeltu. Supercell-haastattelu järjestyi yhdellä puhelinsoitolla, mutta Rovio vaati kolmen kuukauden väsytystaistelun.

Mobiilinen selkäranka

Pc-pelejä Sinivalkoiseen pelikirjaan  kertyi parisataa, mutta ehdoton enemmistö suomipeleistä on mobiilipelejä. ”Nokialla on ollut iso rooli menestyksessä. Vaikka N-gage ei itse ollut mikään menestystarina, pelintekijät saivat Nokialla hyvää oppia ja suoltavat nyt pelejä.”  Pelien kehityskaari tulee hienosti esiin kirjan kuvien kautta.

Entäpä ne omat lempparit? ”Ehdoton ykkönen on Legend of Grimrock, se on ylittämätön. Myös Max Payne toimii edelleen.”

Pelien jakelussa isoin murroskohta oli digitaalisen jakelun yleistyminen. Sen perusteella Juho ennustaa, että indie-puoli kasvaa entisestään ja Suomi on pienten ja ketterien hallussa, kuten Badland ja Oceanhorn osoittivat. Mutta mikä on premiumin kohtalo? Se selvinnee seuraavassa Sinivalkoisessa pelikirjassa muutaman vuoden kuluttua.  Vai kestääkö kirjailijan kantti?

”Sen verran tietysti voisi sanoa, että kirja olisi kiva kääntää englanniksi ja panna itse digitaalisena myyntiin, mutta tämä vaatisi rahoitusta ja osaavan kääntäjän. Yritin heittää täkyä harvoille suomalaisille kirjallisuusagenteille, jotka käännösoikeuksia kauppaavat, mutta samat sieltä ladeltiin sama litania kuin kustantamoistakin: ei ole markkinoita. Jos joku kiinnostuu, saa ottaa yhteyttä.”

Lopuksi vielä kirjailijan kitkeränsuloiset terveiset:  ”Kyllähän tuo joukkorahoituksen lopputulos vetää väkisinkin suun virneeseen. Toivottavasti Sinivalkoinen pelikirja lyö kiilaa pelikirjallisuudelle ja muutkin kustantamot heräisivät, sillä suomennettavaa riittää ja kotimaisesta pelialastakin riittää vielä todella paljon kerrottavaa. Nykylinjaus on kyllä todella ihmeellinen, kun kirjoja tehdään kukkopilleistä, taidelasista, linnunpöntöistä ja ravihevosista, mutta pelit ahdetaan marginaaliin. Tämä kirja olisi ollut vielä pari vuotta sitten ihan käytännön mahdottomuus. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikille, jotka ovat antaneet vetoapua, jotta pystyin toteuttamaan Sinivalkoisen pelikirjan. Vaikka projekti oli paikoin todella raastava, se oli myös äärimmäisen palkitseva. Nyt unelmalistalla ei ole enää kuin avaruusmatka.”

 

Lisää aiheesta