Pelaajien Pyöveli-palkinto ei suinkaan kuulu verisesti keskenään nahisteleville konsolimiehille. He ylläpitävät kunniakasta konesotien perinnettä.
Pelaajapyöveli kuuluu pienelle, mutta äänekkäälle osalle PC-pelaajia. Nämä uskonsoturit ovat kuin neanderilaisia, jotka pilkkaavat cro-magnoneita, eivät usko jääkauteen mutta whinettävät kylmyyttä. He elävät PeeCee Panin kanssa Mikä-Mikä-maassa, jossa aika ja julkaistujen pelien määrä on jämähtänyt 90-luvun puoleen väliin. Rahasta ei tarvitse välittää, sillä toki koodarit tekevät pelejä Helinän taikapölyn turvin, ja hyvä peli myy aina. Tärkeintä on taistella pahaa Kapteeni Konsolia vastaan.
Siltähän se näyttää, sillä melkein joka mittarilla vuosi 2002 oli varsin hyvä PC-pelivuosi. Niin kauan kun hyviä pelejä ilmestyy enemmän kuin ehtii pelata, PC-maailma on mallillaan.
Pelejä ilmestyi huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin, ja siitäkin määrästä yhä useampi oli halvalla tehtyjä rikkaruohopelejä (Kökkö Tycoon, Generic Car Racing). Normaalipelaaja ei välttämättä edes huomannut pelimäärän tiputusta, meille ja muille pelibisneksen loisille se hierotaan naamaan. Jos Pelit olisi ollut puhdas PC-lehti, sen sivumäärä olisi ollut säännöllisesti korkeintaan 64 ja silloinkin olisi pitänyt kaapia tynnyrin pohjaa.
Vaikka kaikki maailman lapset taputtavat käsiään ja huutavat "Minä uskon PC:hen, minä uskon!", uskokaa, ettei se mitään auta. Pelimaailman kortit on jaettu uusiksi, eikä PC-hailla enää pärjää konsolikolmosille.
Lievästi alaspäin
Odotetusti PC-pelaaminen ottaa vahinkoa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa konsolipelien myynti nousi parikymmentä prosenttia, PC-pelien myynti laski viitisen prosenttia. Yhdysvalloissa kehitys on samansuuntaista. Suomesta ei ole lukuja, mutta PC-pelien myynti on kuulemma selvästi laskenut. Rautalangasta väännettynä tilanne on se, että bisnesmielessä PC-pelaaminen on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Konsolifanaatikkojen suruksi PC-pelejä kannattaa edelleen tehdä. Konsolibisneksessä pelien tekemistä on rajoitettu: pitää saada (tai ostaa) kehitystyökalut, maksaa konsolin tekijälle lisenssimaksu, jotta saa ilon tehdä pelin, ja vielä maksaa pelin monistuksesta värkin käyttämälle levyvariaatiolle. Siinä syy, miksi konsolipelien hinnat ovat 70 euron tietämissä. PC-maailmassa peleissä ei ole vastaavia piilomaksuja, joten pelifirman kannattaa maustaa konsolipeleistä saatavaa tulosta PC-peleillä. Varsinkaan isolle pelifirmalle PC ei ole houkuttelevin pelialusta.
Pyitä ja maailmanloppuja
Vaikeinta PC-fundamentalistille on tajuta, miksi nimikkeiden määrä viime vuonna pieneni ja pienenee tänä vuonna entisestään. Se on puhdasta matematiikkaa. Niillä resursseilla, joilla vuonna 1994 tehtiin kymmenen peliä, tehdään nykyään yksi. Kun vuonna 1994 isoja pelifirmoja oli kymmeniä, nyt niitä on kymmenen ja pienempiä, kuten Empire ja JoWood, toiset kymmenen.
Eikä siinä kaikki: ne julkaisevat yhä vähemmän ja vähemmän pelejä. Miksi? Hintana yhä komeammasta teknologiasta ovat yhä kasvaneet resurssivaatimukset. Nykyään peliä tehdään ehdottomana miniminä noin vuosi, normaalisti vähintään kahdesta kolmeen vuoteen. Lopputulos maksaa miljoonia. Normaalilla nopalla voi simuloida jatkon. Kutonen, niin peli tekee voittoa. Vitonen, se tuottaa omansa takaisin. Ykkösestä neloseen se tuottaa enemmän tai vähemmän tappiota. Jos noppa jää kantilleen, pelistä tulee jättihitti.
Toista se oli ennen. Samalla rahalla sai kisaan kymmenen hevosta, nyt koko firman tulevaisuus pahimmillaan ratsastaa yhdellä. Pelinkehitystiimejä joutuu työttömäksi ja pelifirmat hoippuvat koko ajan kuilun partaalla. Isot sulauttavat itseensä niitä pieniä.
Huhujen mukaan Vivendi on myymässä pelipuoltaan. Sierra/Vivendi on iso, AA-luokan pelijulkaisija. Oletetaan, että Microsoft ostaa Vivendin, kuten huhut kertovat. Jos Microsoft oli julkaisemassa 20 peliä ja Vivendi 20 peliä, fuusion jälkeen Microsoft ei suinkaan julkaise 40 peliä, vaan 25#30 peliä.
Siis: yhä vähäisempi määrä pelifirmoja julkaisee yhä vähäisemmän määrän pelejä. Jopa peruskoulun matematiikalla kuvion pitäisi olla ymmärrettävissä.
Taistelu jämistä
Meille PC-pelaajille ne pienemmät firmat ovat tärkeitä. Kun suuret pelaavat varman päälle, vaihtelu tulee pikkuisilta. Mutta elitistinen PC-pelimaailma on liukumassa konsoleista tuttuun jeesuspeliloukkuun, jossa muutama peli hallitsee suurinta osa koko myynnistä.
Suurin ja lupaavin Strategy First keskittyi pelkkiin PC-peleihin, ja sillä menee nyt huonosti. Niin huonosti, että Jagged Alliance 3:n kehitys vihellettiin poikki. Strategy First toki julkaisi joitain oudosti valittuja pelejä, mutta silti se loi kaivattua diversiteettiä PC-markkinoille.
Yleisemmällä tasolla pienfirmojen ongelma on siinä, että niille jää valittavaksi lähinnä kloonikuonaa tai epäsuosittuja, epämyyviä genrejä. JoWood on hyvä esimerkki: sen peleistä ainakin kaksi kolmasosaa on kamaa, jota ei olisi tarvinnut julkaista lainkaan. Satunnaiset Arx Fatalikset ja vastaavat ovat kyllä hyviä, jopa erinomaisia pelejä. Jos niistä tehtäisiin puolta sivua pitempiä arvosteluita (vaikka se söisikin neljännen sivun Warcraft III:n hypejutusta) joku voisi ostaakin niitä.
Sissijulkaisijat a la Battlefront, HPS ja Matrix ovat kyllä sankareita, mutta pelejä tulee vain pari vuodessa ja vain harvoin kauppojen hyllylle asti. Shrapnel Gamesin kaltainen sissijulkaisija taas saisi kuolla pois. Arvostelukappaleruikutuksia kohtaa jäinen hiljaisuus. Moni maahantuoja on yrittänyt saada siltä edes Space Empire IV:sta myyntiin, turhaan. Tuollainen asenne on väärin jo pelin tekijää kohtaan: Malfadorille olisi varmaan maistunut muutaman sadan ylimääräisen kappaleen myynti. Sissijulkaisijat ovat kuitenkin nykyajan vastike sharewarelle, ja jos shareware-pelit riittäisivät pitämään pelialustaa hengissä, Amiga ei kuolisi koskaan.
Ikuinen elämä
PlayStation 2 on kuningas ja konsolit jyräävät. Mutta kutistunut PC on edelleen AAA-luokan pelialusta: tänä vuonna ilmestyy vähintään riittävät parikymmentä hyvää peliä mustat hevoset ja muut yllärit unohtaen. Ja yllärit todella unohtaen: yhdeksän PC-peliä kymmenestä on sitä samaa vanhaa, mutta paremmin tehtynä. Hyvin myyviä jatko-osia ja lisälevyjä tehdään, riskipelejä ei uskalla julkaista kukaan. PC lähestyy konsoleita.
Haaveet PC:n dramaattisesta ylösnousemuksesta kannattaa unohtaa. En keksi yhtäkään skenaariota, jossa PC nousisi takaisin loistoon. Doom III:n julkaisu nostaa pikemminkin Xboxin myyntiä. Samoin Half-Life 2, jonka yksinoikeutta Microsoft kuulemma ostelee. Tietysti Sims Onlinesta voi tulla vielä suositumpi kuin odotetaan, ja se voi riittää.
En yritä sanoa PC-talebanille, että osta konsoli. Yritän sanoa, että herätkää ja haistakaa kahvi: PC on nykyään yksi neljästä pelialustasta. Jotkut tekevät parhaansa pitääkseen sen hengissä ja mielenkiintoisena, jotkut riekkuvat heille katsomossa, vaikkeivät tunnu ymmärtävän edes pelin sääntöjä.
Totuus PC-pelaamisesta
Mitkä olivat ne pelit, jotka viime vuonna kantoivat rahaa kotiin ja pitivät PC-pelaamista hengissä? Tässä jenkkien lista viime vuoden myydyimmistä peleistä marraskuun loppuun asti. Eikä se muuallakaan hirveästi poikkea.
1. Sims Vacation Expansion (EA)
2. Warcraft III (Vivendi)
3. The Sims (EA)
4. Medal of Honor: Allied Assault (EA)
5. Sims Hot Date Expansion (EA)
6. Harry Potter & The Sorcerer's Stone (EA)
7. Roller Coaster Tycoon (Infogrames)
8. Sims Unleashed Expansion (EA)
9. Neverwinter Nights (Infogrames)
10. Zoo Tycoon (Microsoft)
Aika saavutus: 10 myydyimmän pelin joukossa on kolme peliä ja seitsemän ohjelmalelua. Kyllä kelpaa.
