Vaaleanpunaisten pallojen näppäily kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan miehen päiväohjelmaan. Nyt tätä herkkua on tarjolla myös kosketuksella.
Vaaleanpunaisesta Kirbystä on moneksi. Wiille julkaistun nyöriseikkailun jälkeen sankari kutistuu taskukokoon ja DS täyttyy vaaleanpunaisista palleroista.
Seikkailujensa uuvuttama Kirby vetää rauhassa lonkkaa niityllä, kun pahamaineisen pääkallojengin johtaja Necrodeus manaa itsensä paikalle ja täräyttää pinkkiä plussapalloa jakokulmaloitsulla. Kirby hajoaa kymmeneksi kopioksi ja Necrodeus täräyttää ballssit wallsseille.
Jäljelle jää vain yksi Kirby ja horisonttiin piirtyvä tähti, joka paljastuu Kirbyn sydämeksi. Kaksikko lähtee Necrodeuksen perään tavoitteenaan koota irtokappaleista yksi kokonainen Kirby.
Joukossa on voimaa
Pahuutta ei tarvitse nujertaa pelkän alkuperäisversion voimin, sillä hedelmiä syömällä remmiin ilmestyy lisää pinkkejä varmuuskopioita. Paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa, joten massa helpottaa etenemistä. Loikkaretkelle saa mukaan kymmenen Kirbyn parven ja iloinen jakomieliorkesteri on tehokas armada vastarinnan likvidointiin.
Vaikka perusidea on kahden tason loikintaa, mukana jolkottava Kirby-lauma tuo mukanaan myös ripauksen Lemmingsiä. Katrasta käskytetään tökkimällä ruutua ja massa seuraa Kirbyn sydämen lisäksi kursorina toimivaa tähteä. Kirbyt komennetaan hyökkäykseen sivaltamalla ruutua ja viholliset hoidetaan pois päiväjärjestyksestä niittaamalla kynä ruutuun. Possen voi myös lennättää paikasta toiseen nappaamalla kiinni Kirbyistä ja piirtämällä reitin.
Kaikki toimii kosketusnäytön välityksellä ja pääpiirteissään matka taittuu kuin ajatus. Kontrollit toimivat terävästi ja tarvittavat temput suoritetaan yleensä ilman sekoilua. Kaitsemisen ongelmat nostavat päätään vasta sitten, kun remmiin liittyy lisää porukkaa.
Muutaman Kirbyn komentaminen käy kynän käänteessä, mutta lauman kasvaessa kuviot mutkistuvat. Toisinaan ruutua saa tökkiä moneen kertaan ennen kuin massa siirtyy sinne minne pitää. Osa palleroista kun tykkää harhailla pois valvovan silmä alta. Paikoin pelaaminen muistuttaa kakaralauman paimentamista.
Joukoilla on hyökkäysvoiman lisäksi toinenkin funktio, sillä hännystelijöiden määrä vaikuttaa suoraan avoimiin kenttiin. Kolmen jannun alimiehityksellä ei pääse eteenpäin, ellei joukkoihinsa etsi lisää tukijoita jo kertaalleen selätetyistä kentistä.
Tämä kismittää etenkin muutaman haastavan pomomatsin jälkeen. Toisinaan laumasta eksynyt Kirby jää ruudun ulkopuolella ottelevan vihun hampaisiin ja portti seuraavaan kenttään sulkeutuu. Kirbyjen grindaaminen vaikuttaa päälleliimatulta konstilta haastekertoimen kasvattamiseksi.
Kirbyn lankaseikkailun ennätysmatala vaikeustaso ei ole siirtynyt taskunauriille. Se on vain pelkästään positiivista, sillä pelissä on nyt sopivasti haastetta. Grindausta lukuun ottamatta vaikeustaso on rakennettu reilusti. Narumaan onnetonta kestoa on myös paikkailtu, sillä Mass Attackissa riittää tuntikausiksi tekemistä.
Punkeron uudet vaatteet
Jokainen Kirby-iteraatio on aina pyrkinyt keksimään pyörän uudelleen. Pinkin palleron taskuseikkailu tuntuu tuoreelta, kiitos oivaltavien pelimekanismien. Vaikka herkkusuu ei popsi muuta kuin lauman lisääntymisestä vastaavia hedelmiä, ruokahalun korvaavat apuvoimat toimivat hyvin kevyiden älypähkinöiden rakennuspalikoina.
Toisinaan Kirbyt on jaettava haarautuville poluille, tietyt esteet kaatuvat vain sopivan kokoisella laumalla ja joskus vastarinta saattaa hyökätä molemmista suunnista. Seikkailu on tasapainotettu hienosti hektisiin kamppailuihin ja rauhallisempiin suvantokohtiin.
Pieniä kontrollilapsuksia lukuun ottamatta Kirbyn massakausi on viihdyttävä retki skitsofrenian ytimeen. Pirteän söpö grafiikka ja hellyttävä tilupoppi antavat paketille viimeisen silauksen.
Pikku-Kirbyjen marssi edustaa vuoden parasta taskuloikintaa ja on todennäköisesti yksi viimeisistä DS:n laatujulkaisuista. Testamentti ei ole lainkaan hassumpi.
85
