Näin kammottavan unen eräänä yönä. Kirjasin sen äkkiä ylös, ties mitä se tarkoitti, mutta ainakin siinä ikään kuin käsiteltiin näköraadiossa tietokonepelien väkivaltaa. Unia on vaikea visualisoida, joten Rakas & Arvostettu Lukija, joudut itse kuvittelemaan jokaisen pisteen kohdalle viiden sekunnin pätkän Doomia.
Tutun natsipropagandaintron jälkeen huomasin seuraavani liikuttavaa tarinaa murheenmurtaman äidin kertoessa poikansa joutumisesta tietokonepelien uhriksi. Unen logiikkaan kuuluu, että kysymyksessä oli oikeasti Nintendo, ja myös, että paras tapa rauhoittaa lapsi oli uhata pilkkoa hänen pelikonsolinsa kirveellä tai läiskiä pelistä kiukustunutta lasta avokämmenellä. (Kauniissa ja Rohkeissa hysteerisiä ihmisiä lyödään, ja vaikutusalttiit aikuiset matkivat herkästi TV:ssä näkemiään roolimalleja.) Epäselväksi tosin jäi, oliko kysymys yksittäistapauksesta, vai kärsivätkö moisesta kymmenettuhannet avuttomat videopelien uhrit.
Onneksi uniruutuun pääsi ihailtavan epätodellisesti tyypillinen pelaaja, joka, kuten kaikki tietävät, on 11-kesäinen poika. Väkivalta-aspekti meinasi jäädä väliin, koska hän pelasikin Commander Keeniä, PC:n tasohyppelyiden kantaisää. Unireportterin rautainen ammattitaito tuli äkkiä avuksi: koska kaikissa peleissä on aina perimmäinen tarkoitus tuhota, löytyy se tästäkin. Ja kun toimittajasetä vähän avusti, saatiin selville, että Keenin perimmäinen tarkoitus on tuhota muukalaisten avaruusalus avaimia keräämällä. Siksi UFOt eivät viihdy löytötavaratoimistojen ympärillä.
Mutta sitten päästiin asiaan, kauhupeli-multimediapeli Phnutasmuggoriaan! Peliasiantuntijaksi pääsi unissani aiemminkin vieraillut iso tietokonealan liike. Viimeksi he saivat mainostettua vain Command & Conqueria, nyt pääsi ruutuun Batamoogorian lisäksi NHL 96. Myyjä yritti turhaan kertoa jääkiekkopelin (urheilua) olevan tämän hetken myydyin peli, sillä ruutuun tungettiin Doomia. Onneksi liikkeen mainiosti pelailuun sopiva 11 500 markan Pentium-paketti nelinnopeuksisella rompulla ja 17 tuuman monitorilla sai edes julkisuutta.
Sitten oli kuin enkelit olisivat virittäneet korkean veisuun (sanoituksena tosin: Colonization-pelissä olet siirtomaaherra, ou-ooo.) ja ruudussa ilmiselvästi selailtiin väkivallan johtavaa airutta, meidän lehteämme. Voi onnea! Näkisinkö ehkä jopa itseni kertomassa, kuinka edullinen vuositilaushintamme on ja että mukaan tulee käyttöoikeus Pelit-purkkiin? Valitettavasti unessa ei voi nähdä itseään ulkopuolelta, eikä nähtävästi työtovereitaankaan. Ainoa lehtemme edustaja oli lehti itse, me muut Suomen ainoan tietokonepelilehden edustajat olimme varmaan olleet kahveella ja tortulla, kun puhelin oli soinut ja soinut ja soinut... turhaan.
Ainoa joka unessani rikkoi sanomaa vastaan oli asiantuntijavieras. Hän ei tajunnut mitä haluttiin, vaan kehtasi antaa asiallisia, varsin totuudenmukaisia vastauksia, ja kaiken huipuksi väitti, että on vanhempien asia valvoa mitä natiaiset saavat tehdä ja jättää tekemättä. Lasten kasvatus on viranomaisten ja yhteiskunnan asia, jotka lisäksi vaativat, että mediat pysyvät valppaina lapsia vaanivien vaarojen varalta. Niin kuin housuttomien Aku Ankkojen.
Heräsin todella kauhistuneena, koska en minä suinkaan ollut nukkunut, vaan katsellut Kolmas Aste -nimistä dokumenttiohjelmaa. Siinä jälleen kerran käsiteltin tietokonepelejä sillä ainoalla tavalla, jonka ei-pelaavat toimittajat osaavat: nörttien pikkulasten natsipropagandistisena väkivaltaviihteenä, josta Doom on paras ja ainoa esimerkki.
Oliko Kolmas Aste esimerkki tavasta, jolla dokumenttiohjelmat Suomessa tehdään: huhupuheiden perusteella, asiaanperehtymättömien toimittajien omien mielikuvien pohjalta, tarkoitushakuisesti valittuun päämäärään tähdäten? Kysyin sitä asiantuntijalta, joka sanoi että tällaiset hihasta kiskotut dokumentit ovat tällä hetkellä suosittuja, ja niiden seuraamiseen sopii mainiosti "tällainen 25-tuumainen teräväkuvastereotelkkari, edullisesti vain meiltä."
Television esittämä kuva tietokonepelaajasta on yhtä nappiin osuva kuin vaarin hyllystä löytyneen 30-luvun tietosanakirjan kuva alkuperäisafrikkalaisesta: "Neekerit ovat yksinkertaista, iloista väkeä, joilla on hyvä rytmitaju."
"The Truth is out there." -- Fox Mulder
Koska tällä vuodatuksella ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta mihinkään (seuraava ohjelma esittää kuitenkin pelaajat saatananpalvojina), heitetäänpä fiktiivinen paranoidivaihde silmään ja syöksytään salaliittoteorioiden maailmaan.
Salaliittoteoria 1: Liian suuri osa nuorisosta notkuu pelaamassa, eikä katsokaan heille tarkoitettuja ohjelmia. Mollataan pelejä ja ajetaan lauma takaisin television ääreen.
Teoria 2: Hän antautui. Edes monta kallista ATK-kurssia ei auttanut: Doom ei suostunut pyörimään kotikoneessa, edes kuvaketta ei tullut työpöydälle, ja hän näki, kuinka esikoisen katseesta sammui usko iskän tietokonegurukykyihin. "Tästä vielä kärsit", hän sanoi puoliääneen pahailmanpelille, ja kääntyi lapsensa puoleen: "Ei isi annakaan sinun pelata tämmöistä väkivaltasaastaa."
Teoria 3: "Pelit luovat meistä kuvan, joka invaasion ensimmäisessä vaiheessa voi aiheuttaa turhaa vastarintatahtoa", sanoi X'butl, Siriuksen avaruuslaivaston 1. NoGorrrr'kh ja heitti kultatangon ohjelmajohtajan pöydälle. "Hoida homma."
