Alkusyksystä konsoleiden nettikauppoihin paukahti huippupelien ruuhka, jollaista ei ole ennen nähty.
Xbox Live Arcade
Braid
- Xbox 360, tulossa PC
- Number None Inc./Microsoft
- Hinta: 1200 MP (noin 15 euroa)
- Moninpeli: Ei
Videopelien evoluutio ei rynni systemaattisesti eteenpäin. Joskus se ottaa askeleen taakse ja kaksi sivulle, tai kolmea deetä seuraa yllättäen kaksi. Tai kuten Braidin tapauksessa, kolmas dee on jotain ihan muuta.
Tyylikkään maalauksellinen Braid on päällisin puolin viehättävän vanhanaikainen tasoloikkaseikkailu, mutta kauniin kromin alla rattaat raksuttavat perinjuurin kieroihin suuntiin.
Braidin kirkkaana säkenöivä oivallus on aika, jota kelataan vapaasti eteen- ja taaksepäin. Kuolitko? Ei hätää, kelataan lennosta takaisin. Hetkinen, eikö tämä tee loikkimisesta turhan helppoa? Loikkimisesta kyllä, mutta ei kenttien läpäisystä.
Braidin kravattikaulainen pukumies kerää muistikuvista koostuvien palapelien paloja, jotka sijaitsevat enemmän tai vähemmän mutkikkaissa loukoissa. Useimmiten enemmän. Yhteen kohtaan jumittumista ei tarvitse pelätä, sillä kentästä ja alueesta toiseen liikkuminen on helppoa.
Alkumatkalla riittää pelkkä ajoituksen hiominen tapahtumia kelaamalla – hyppää vauhdikkaasti vipeltävien otusten niskasta korkeammalle ja sitä rataa. Kun soppaan sekoitetaan hirviöitä ja esineitä, joihin kelaus ei vaikuta, kutkuttavan pirullisiksi rakennetut tilanteet mutkistuvat merkittävästi.
Kenttien omat erikoisjipot heittävät ylimääräisiä kierrepalloja päin pläsiä. Vitoskentässä kelaaminen luo varjon, joka toistaa hetki sitten tehdyt liikkeet ja kutosessa näprätään säteittäin aikaa hidastavalla sormuksella. Nokkela Braid pistää synapsit kirkumaan armoa, sillä kaavoihin kangistuneella logiikalla ei näissä kekkereissä pitkälle potkita.
Pulmavoittoista toimintaa tuetaan elegantilla ihmissuhdetarinalla, joka nivotaan yhtälöön mukaan kenttäkohtaisilla, itse koottavilla palapeleillä. Normiaivot joutuvat tekemään aikamysteerien parissa sen verran rankkaa duunia, että kohtuullisen tyyris hintalappu on perusteltu. Braid on Xbox Live Arcaden terävintä kärkeä ja yksi vuoden Xbox 360 -tapauksista.
Petri Heikkinen
Omaperäinen tasoloikan ja aivot nyrjäyttävän pulmapelin yhdistelmä.
92 + Pelit suosittelee
Castle Crashers
- Xbox 360
- The Behemoth
- Hinta: 1200 MP (n. 15 euroa)
- Moninpeli: 2–4
Joskus peli on visuaalisesti niin hurmaava, ettei siitä voi olla pitämättä. Ihastuin heti Castle Crashers -joukkomätkinnän voimakkaan sarjakuvamaiseen ja ilmeikkääseen piirrosjälkeen. Humoristiset ja rempseät animaatiot hönkivät veikeään ja samalla hengenvedolla brutaaliin fantasiamaailmaan roppakaupalla eloa, menoa ja meininkiä. Castle Crashersin lennokkaasta taiteesta vastaava Dan Paladin kannattaa painaa mieleen.
Sopivasti yliampuva kostotarina naitetaan saumatta toiminnan tiimellykseen. Seurasin sisukkaiden pikkuritarien edesottamuksia naama kestovirneessä. Humoristiseen hurmuriin ihastuminen on helppoa, mutta rakastuminen vaatii enemmän.
Onneksi Castle Crashers ei ole sisältä blondi, vaikka yksinkertainen onkin. Roolipelimäinen hahmonkehitys kiteytyy joka tason yhteydessä jaettavien kykypisteiden ympärille. Pojoilla muokataan ritarista voimakas tankki, vikkelä loitsukone tai kevyesti johonkin suuntaan painotettu jokapaikanhöylä.
Kättä pidemmällä moukaroinnin ohella ritarit hyppivät, torjuvat kilvellä, ampuvat jouskarilla ja loitsivat. Erilaisten ritarien selkein ero on hyökkäysloitsu: oranssi ritari viskoo tulta, sininen jäätä, punainen salamoita ja sitä rataa. Riittävän monipuolinen liikevalikoima ja vapaa hahmonkehitys tuo mättöön mukavasti taktisia vaihtoehtoja.
Hyökkäyskuvioita sovitetaan vaihtelevaan kavalkadiin pikkuäijiä, kookkaita mörrejä ja kerrassaan hirmuisia hirviöitä. Järkälemäisistä kolosseista mahtuu ruudulle vain pää ja pari tassua. Tasaiseen tahtiin vaihtuvat vastustajat pitävät teoriassa monotonisen räimeen jatkuvasti tuoreena.
Castle Crashers on suunniteltu moninpeliksi ja sen huomaa. Tuttujen tai tuntemattomien rinnalla nujakoinnin iloinen kaoottisuus nousee toiseen, kolmanteen ja neljänteen potenssiin. Tahkosin mainiosti rullaavaa moninpeliä menestyksekkäästi vain samalta koneelta, sillä Castle Crashersin nettikoodissa on pahoja bugeja. Kaikki eivät pääse nettimatseihin parhaalla tahdollakaan.
Behemoth on luvannut korjata asian päivityksellä, joten ongelma ei liene killeriluokkaa.
Petri Heikkinen
Lennokkaan näköinen ja letkeää huumoria viljelevä sujuva joukkomätkintä.
88
Geometry Wars: Retro Evolved 2
- Xbox 360
- Bizarre Creations/Activision
- Hinta: 800 MP (n. 10 euroa)
- Moninpeli: 2–4 (vain samalla koneella)
Sateenkaaren väreissä räiskyvä Geometry Wars: Retro Evolved tekee yksinkertaisesta kaunista. Pieni alusruppana on suljettu suorakaiteen sisälle ja vihamieliset geometriset kuviot vyöryvät loputtomana kymenä päälle. Alusta ohjataan yhdellä tatilla ja aseita suunnataan toisella, kuvaruudun tyhjentävä älypommi laukaistaan liipaisimella. Ajattelua ei tarvita, ainoastaan suoraan selkäruodosta kumpuavaa reaktionopeutta.
Samoista aineksista koottu Geometry Wars: Retro Evolved 2 kuulostaa paperilla mahtavalta, sillä alkuperäinen Evolved-peruspeli saa siinä rinnalleen peräti viisi uutta pelimuotoa. Deadlinessa elämiä on rajattomasti, mutta aikaa vain kolme minuuttia. Yhden elämän King-moodissa aseet toimivat vain pikkuruisilla suojavyöhykkeillä, jotka haihtuvat tyhjyyteen sekunneissa.
Pacifismissa aseet eivät toimi lainkaan, mutta vihollisparvia voi harventaa lentämällä kentässä lilluvien energiaporttien läpi. Pujottelutaitoa niin ikään mittaavassa Waves-kentässä viholliset vyöryvät kimppuun koko kentän levyisinä aaltoina, onneksi aseet toimivat normaalisti. Erikoisin kaikista on kahteenkymmeneen kenttään pilkottu Sequence, jossa pelottavan lähelle ilmestyvien vihollisten järjestys on aina sama.
Bizarre Creationsia voi onnitella pelivariaatioiden kekseliäisyydestä, mutta silti vierastin aikarajoitetun Deadlinen ja yhden elämän varassa pelattavien Kingin, Pacifismin ja Wavesin pikapelimäistä luonnetta. Kun ulkomuistista pelattava Sequence-moodikin jätti minut kylmäksi, Geometry Wars: Retro Evolved 2:n suurinta antia olivat Evolved-moodin uudet viholliset ja entistä värikkäämpi viivagrafiikka. Eihän se estänyt pelituntien kertymistä, mutta loppujen lopuksi olisin yhtä hyvin voinut pelata alkuperäistä Geometry Warsia.
Vihollisilta poimittavat, pistekerrointa nopeasti kasvattavat geom-kristallit ovat sentään mainio lisä. Kristallit panevat itsesuojeluvaiston koetukselle, sillä keräilyvietilleen antautumalla kerroin kasvaa nopeasti huikean korkeaksi. Arvaahan sen, että ahneella on paskainen loppu, erityisesti yhden elämän pelissä. Hauskan kerroinmetsästyksen vastapainoksi Bizarre Creations on unohtanut lisäaseet yksinpelistä kokonaan, mikä korpesi suunnattomasti.
Moninpelinä Geometry Wars: Retro Evolved 2 on suurta hupia, joskin pahimman väritykityksen keskellä se koettelee pelaajien havaintokykyä. Yhteistyömoodi, jossa yksi pelaaja ohjaa alusta ja toinen suuntaa aseita on vänkä idea! Harmi vain, että moninpelaaminen onnistuu vain saman konsolin äärellä, ei Xbox Liven yli.
Tuomas Honkala
Kokoelma kivoja minipelejä, joista yksikään ei nouse alkuperäisen pelin yläpuolelle. Onneksi sekin on mukana.
87
Poker Smash
- Xbox 360
- Void Star Creations
- Hinta: 800 MP (n. 10 euroa)
- Moninpeli: 2–5
Tehtäköön se heti alkuun selväksi. En pidä pokerista, ostopokerista, seitsemän kortin avopokerista, intiaanipokerista, sököstä, lowballista, Texas hold’emista enkä etenkään nettipokerista. Onneksi Poker Smash ei ole pokeria, vaan erinomaisen koukuttava Tetris-klooni, jossa palikoiden sijaan ruutua raivataan tyhjäksi pelikorteista.
Pokerin säännöistä Poker Smashissa tarvitsee tuntea vain parhaat korttiyhdistelmät. Pelipöydän alareunasta kattoa kohti kasvavaa korttipinoa harvennetaan kolmosilla, suorilla, väreillä, täyskäsillä, nelosilla ja värisuorilla. Korttien siirtely on sujuvaa, mutta onnistuu vain sivusuunnassa. Toivotonta tilannetta voi helpottaa yksittäisen kortin pois pelaavalla pommilla, joita on reservissä enimmillään viisi kappaletta. Myös ajan hidastaminen onnistuu, mikä helpottaa pistekerrointa kasvattavien ketjureaktioiden muodostamista.
Poker Smashin pistelasku perustuu luonnollisesti käsien arvoon. Pelipöydän tyhjentäminen kolmosia nakuttamalla on helppoa, mutta pistelaskun kannalta lähes arvotonta. Värisuoran rakentaminen vaatii jo ihan eri tavalla keskittymistä, mutta se näkyy myös pistesaaliissa. Hauskana yksityiskohtana väreissä ei tarvitse tyytyä pelkästään tavanomaisiin viiden kortin käsiin, sillä pystysuunnassa väristä voi rakentaa jopa yhdeksän kortin superkäden. Niin korkeaksi kasvatettu korttitalo tosin huojuu jo game overin rajoilla.
Visuaalinen tylsyys on korttipelistä kaukana. Kortit haihtuvat pöydältä komeiden ilotulitusefektien kera ja pisteet ropisevat plakkariin kasinon pelimerkkeinä. Poker Smashissä lepää niin silmä kuin mieli. Kieltämättä pitkiksi venyvissä peli-istunnoissa on samaa meditatiivista tunnelmaa kuin Bejeweledissä.
Tuomas Honkala
Poker Smash on Xbox Live Arcaden puzzlepelien aatelia.
89 + Pelit suosittelee
Wii Shop Channel
Block Breaker Deluxe
- Wii
- Gameloft
- Hinta: 800 WP (n. 8 euroa)
- Moninpeli: 2
Nolan Bushnellin 1970-luvun alussa ideoima Pong on toiseksi vanhin kaupallinen videopeli, eikä saman miehen teemaa laajentanut Breakout-muurinmurtaja tule kovin kaukana perässä. Mäiski pallo mailalla palikkamuuriin -genre kiteytyi lopulta Taiton tyylikkääseen Arkanoidiin: iso liuta erilaisia kenttiä, vänkiä bonuksia ja useita palloja samaan aikaan. Lajityyppi koki 1990-luvulla renessanssin kotimikrojen ilmaispeleinä. Luulisi, ettei teemasta irtoa enää mitään uutta.
Mobiilipuolella syntynyt Block Breaker Deluxe tyytyy kohtaloonsa, se ei edes yritä löytää muinaiseen aiheeseen tuoretta näkökulmaa. Ja vaihteen vuoksi se passaa vallan mainiosti, sillä Block Breaker Deluxe piiskaa vanhat ainekset vetävään kuosiin. Discolla, räikeillä kasariväreillä ja -fiiliksillä ratsastava Gameloftin pallottelu eroaa massasta edukseen massiivisella bonusvyöryllä, hirmuisella pallorumballa ja erinomaisilla kontrolleilla. Wiimotella osoittelu sopii mailan ohjaukseen vähintään yhtä hyvin kuin hiiri.
Palikanrikkoja Deluxe ei ole muutamista kiperistä kentistä huolimatta kovin vaikea, sillä jatkomahdollisuuksissa ei pihistellä. Jos ja kun kymmenen elämän satsi loppuu, pisteet muutetaan elämiksi ja meno jatkuu samasta kentästä. Vaikeustason ruuvaaminen ylöspäin ei olisi pahitteeksi, sillä lähes rajattomien lisäelämien myötä Block Breaker Deluxe on liian helppo ja harmiton (vähän kuin koko 1980-luku). Viihdettä piisaa vain pariksi illaksi.
Petri Heikkinen
Helppo, värikäs ja vauhdikas Breakout-klooni.
77
Toki Tori
-
Wii
-
Two Tribes/Nintendo
-
Hinta: 900 MP (n. 9 euroa)
-
Moninpeli: 2
Hyvät pulmapelit tasapainoilevat toisiaan ruokkivan addiktion ja turhautumisen välimaastossa. Pettävän yksinkertainen Toki Tori osuu suoraan veitsenterälle: yritän vielä kerran, vaikka pitäisi mennä jo nukkumaan. Nyt se menee, aivan varmasti.
Toki Torin sankari on pulska keltainen tipu, joka vapauttaa häkkeihin teljettyjä munia. Tupla-T kantaa rajallista arsenaalia työkaluja, joilla pitää saavuttaa kaikki munat. Suoraan sivulta kuvattu toiminta tuo mieleen yhden sopulin Lemmingsin.
Mote-osoittelulla tepasteleva tuhti tirppa ei osaa lentää tai hypätä, joten sillat ja yhden blokin ohi siirtävät teleportit ovat jokaisen kentän perustyökaluja. Seinien siirtelyä, etanaimuria, lattiaan reiän sulattavaa haamuansaa ja kumppaneita tarvitaan tiettyyn teemaan sidotuilla kentillä. Sopivaan tahtiin kiperämmäksi muuttuviin tehtäviin uppoavat kaikki tarvikkeet, joten kenttien läpäisyyn on vain yksi oikea tapa. Kolmosmaailman viemäreissä sokkelot ovat jo suuria ja mutkikkaita - näppärä zoomi auttaa hahmottamaan hehtaarihallien reittejä. Toinen pelaaja auttaa piirtämällä vinkkejä ruudulle.
Selkeä piirrosgrafiikka ja suoraan etenemisreitteihin liittyvät pähkinät pitävät toiminnan turvallisen loogisena. Toki Tori on tyylipuhdas helppo ymmärtää, vaikea hallita -kategorian edustaja. Tätä padifobiaa poteva mummokin osaisi pelata. Taiteellisesti tavanomainen Toki Tori ei tuoksahda samaan tapaan tuoreelta kuin Braid, mutta ei se pahus vieköön päästä irtikään.
Petri Heikkinen
Viehättävä, helppotajuinen ja sopivasti vaikeutuva pulmapeli.
84
PlayStation Network
PixelJunk Eden
- PS3
- Q-Games/Sony
- Hinta: 7,95 euroa
- Moninpeli: 2–3
Tätä olen kaivannut pitkään: päivitys Sinclair Spectrum -kotimikron Bugaboohon. Bugaboon tavoite on yksinkertaisen addiktiivinen: loiki korkealle singahtavalla kirpulla syvästä luolasta ulos.
PixelJunk Edenissä pompitaan taivasalla, mutta muuten sivulta kuvattu meininki herättää samanlaisia viboja kuin Specun klassikko. Edenin outo kirpputonttu hyppii ilmavirran mukana elävän kasviston seassa yhä korkeammalle metsästäessään osuvasti nimettyjä spectra-siemeniä.
Edenin kirppu on luonnollisesti esi-isäänsä kehittyneempi: se tarrautuu alustaan vaikka ylösalaisin. Huimien leiskautusten ohella kirppu punoo joustavaa seittiä, joka kiinnittyy hyppypaikkaan. Mageen näköinen seittiflengailu auttaa kiperiin loukkoihin sijoitettujen spectrojen tavoittamisessa ja siitepölyn keräämisessä.
Siitepöly leijuu isoissa palleroissa, jotka pitää rikkoa kirpun tai seitin hipaisulla. Vapaa siitepöly imeytyy lähimpään ympyrällä merkattuun kasviytimeen. Kun ydin on täynnä siitepölyä, paikalle syntyy uusi flooran edustaja, joka kelpaa saman tien hyppyalustaksi.
Mutkikkaammissa puutarhoissa (lue: kentissä) etäisyydet kasvavat ja kookkaat kivet pakottavat parantamaan hyppyjen sihtiä. Kasvien läpäisy tai ohittaminen ei ole homma eikä mikään, mutta kivet on pakko kiertää. Jatkuvasti alaspäin valuva aikapalkki ja seittejä katkovat isot öhkömöntiäiset aiheuttavat lisää ongelmia. Aikaa rohmutaan sinne sun tänne sijoitetuista bonusklimpeistä ja sopiva pukkaus hajottaa pyöreät ötökät vaarattomiksi siitepölypalleroiksi.
Vaikka PixelJunk Eden kuulostaa jo ideana miellyttävän omaperäiseltä, audiovisuaalinen vyörytys on sen ehdottomasti huikein osa-alue. Eden on teknohörhön paratiisi, Rezin ja flOwn henkinen perillinen. Edenissä semiretrot tasaväripolygonit kohtaavat villit efektit ja taustalla pyörivän laadukkaan trancen ja ambient-vaikutteiset konebiitit. Ah ja ihastunut huokaus, tämä on yksi niistä hetkistä, jotka valavat uskoa nettijakelun mielekkyyteen.
Petri Heikkinen
Viileä teknotyylittely kohtaa erittäin omaperäisen tasoloikan.
91 + Pelit suosittelee
Elefunk
- PS3
- 8bit Games/Sony
- Hinta: 7,95 euroa
- Moninpeli: 2
Nettikaupat sopivat erinomaisesti PC:n free- ja sharewarepuolella esiintyneiden näennäisen yksinkertaisten lajityyppien konsolidebyytteihin. Olen törmännyt PC:llä satunnaisesti sillanrakennussimuihin, mutta konsoleilla en ole nähnyt niitä aiemmin.
Elefunkissa rakennetaan siltoja rotkoja ylittäville norsuille. Eläimet painavat melkoisesti, joten rakennelmien täytyy olla jämäköitä. Kaalia mukavasti kutittavat ongelmat juontavat juurensa rajallisista rakennustarvikkeista.
Rakennuspaikat on jaettu ruutuihin, joten rautaa, puuta ja vaijeria ei saa tunkea ihan miten ja minne tahansa. Yhteen ruutuun laitetaan periaatteessa vain yksi vakiomuotoinen rakennuspalikka, joka muistuttaa lähinnä neliötä, kolmiota tai suoraa palkkia. Elementtien reunat saavat mennä limittäin ja vaijerien risteilyä ei rajoiteta lainkaan, joten pähkäiltävää on riittävästi.
Jokaisen palikan nurkissa on kiinnityspisteitä, joiden kestävyyden realistinen fysiikka panee elefanttien lähtökäskyn jälkeen koetukselle. Rakentaessa täytyy huomioida norsujen massan ohella sillan oma paino. Virhearvion jälkeen linkit pettävät ja silta romahtaa aidon näköisesti. Onneksi virityksen viilaamista jatketaan lähtökäskyä edeltävästä tilanteesta.
Tarvikepulan takia viimeisten kenttien rakennelmia on kutkuttavasti pakko ohentaa siihen pisteeseen, että ne pysyvät pystyssä lähinnä pyhällä hengellä. Kun tietyt sillanrakennuksen periaatteet uppoavat selkäytimeen, jokaisen kentän läpäisy on vain kärsivällisestä kokeilusta kiinni.
Elefunk on mainiota rakenteluhupia, joka kaipaa lisää kiperiä kenttiä. Tahkosin satsin läpi muutamassa illassa, eivätkä ajan parantamiseen tähtäävät uusintayritykset enää inspiroineet. Siltafysiikkaa ansiokkaasti hyödyntävä huojuva torni -tyyppinen kaksinpeli tosin jaksoi huvittaa yllättävän pitkään. Ainakin siihen asti, kunnes tiesin suurin piirtein, miten kaikki viisi tornia kannattaa purkaa.
Lataustoiminto viittaa vahvasti siihen, että kenttävalikoiman laajentaminen on ainakin suunnitelmissa.
Petri Heikkinen
Kiinnostavaa ja ajatusta vaativaa sillanrakennusta.
83
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 3.11.2008.
