www.games-workshop.com
Avaruudessa muukalaiset kuulevat huutosi.
00.03.52
Runko läpäisty ja sillanpääasema perustettu. Verienkelien ryhmä Lorenzo jatkaa sokkeloiseen käytäväverkostoon. Ensimmäistä kontaktia ei tarvitse odottaa pitkään: kaukana veli Deinon edessä jotain nopeaa ja ketterää singahtaa ruosteiseen tunneliin. Avaruusmariinia kohti syöksyvällä pedolla on kookas, violetti pää, neljä pitkiin kynsiin päättyvää voimakasta kättä ja tummansininen kitiinipanssari. Kontakti: geenivaras.
Avaruudessa tapahtuu outoja. Alukset eivät aina palaa oikean muotoisina, oikeaan aikaan tai oikealla miehityksellä. Varpista pullahtaa muutaman vuosisadan välein kadonneista aluksista kasautunut valtava möykky, space hulk, joka on täynnä vihamielisiä ja brutaaleja olentoja: gene stealers -petoja. Muukalaisia vastaan taistelevat Blood Angels -jaoston järeisiin robottipanssareihin sonnustautuneet avaruusmariinit. Sotilasristeilijät eivät tuhoa romujättiläisiä kertalaakista, sillä ne ovat tekniikan ja tiedon aarrearkkuja.
Alunperin 1989 julkaistu Space Hulk on Warhammer 40000 -universumiin sijoittuva, taktisia scifitaisteluita kuvaava lautapeli. Viime vuonna ilmestynyt kolmas versio rukkaa kevyesti sääntöjä ja parantaa komponenttien laatua. Veteraaneille tuntuvimpia sääntömuutoksia lienevät lähitaistelun guard-toiminto ja normimörriä voimakkaampi broodlord.
Alushirviö rakennetaan ruutuihin jaetuista, palapelimäisistä käytävänpätkistä ja huoneista. Pelisysteemi on perinteisen vuoropohjainen: ensin mariinit köpöttelevät ruutu kerrallaan, sitten geenivarkaat. Kaikki toiminnot, kuten käveleminen ja ampuminen, kuluttavat hahmokohtaisia toimintapisteitä. Sotureita kuvataan punaisilla ja tummansinisillä muoviminiatyyreillä, joita fanaattisimmat harrastajat maalaavat tarkasti oikean värisiksi. Ihmisten näkökentän ulkopuolella liikkuvat mörrit kuvataan 1–3 muukalaisen tutkamerkeillä.
Osapuolien välillä vallitsee täydellinen epätasapaino: geenivarkaat ovat nopeita liikkumaan ja tehokkaita lähitaistelijoita, avaruusmariinit hitaita ja tappavia pitkillä etäisyyksillä. Mariineita on neljästä kymmeneen, geenivarkaita useimmiten loputtomasti. Kaiken huipuksi geenivarkaiden reagointinopeutta korostetaan mariinivuoron painostavalla aikarajalla.
Tulivoimaa
00.05.37
Deino nykäisee liipaisimesta ja storm bolterin jytke täyttää tunnelin. Epäinhimillisen vikkelästi singahteleva peto väistää luotikuuron ja ammukset räjähtelevät metallia vasten. Geenivarkaan takana käytävään virtaa lisää violettia kuolemaa. Toinen sarja osuu ja veriset palaset leviävät seinille. Deino siirtyy sivuun ja veli Zaelin liekinheitin täyttää käytävän palavalla promethiumilla. Olennot kouristelevat hirvittävän kuumuuden keskellä, kun puhdistava tuli sulattaa tiensä lihan ja luun läpi. Raportti: uhka minimaalinen.
Toisin kuin geenivarkaat, kaikki mariinit eivät ole samanlaisia. Rivimiehen varustukseen kuuluu konetuliase ja voimanyrkki. Kahdella raskaan aseistuksen spesialistilla ase korvataan minitykillä tai liekinheittimellä. Lähitaisteluekspertit kantavat muun muassa kilpeä, energiamiekkaa tai salamakynsiä, mutta lähitaistelijoilla ei ole ampuma-aseita lainkaan.
Osuma määritetään tavallisella nopalla. Storm bolterille heitetään kaksi noppaa, minitykille kolme ja liekinheittimellä on aluevaikutus. Peruspyssyillä geenivarkaan kuolemaan riittää yksi kutonen. Jos seuraava toiminto on edelleen tulitus, osuma tulee jo vitosella. Ampuminen pyritään hoitamaan pääasiassa geenivarkaiden vuorolla overwatch-tilassa, jonka aktivointi maksaa kaksi toimintapistettä. Overwatchissa mariini ampuu automaattisesti kaikkea etusektorissa liikkuvaa ilman toimintapistemenetyksiä.
Lähitaistelussa etu vaihtuu geenivarkaille. Muukalaiselle heitetään kolme noppaa ja perusmariinille vain yksi. Yhden nopan korkein tulos voittaa ja häviäjä kuolee. Mariinien kersantit saavat kokemuksestaan +1-bonuksen tulokseen ja sotavasara tuo toisen plussan. Voimamiekka pakottaa hyökkääjän heittämään yhden nopan uudestaan ja kilpi torjuu yhden nopan kokonaan. Lähitaistelun overwatchia vastaavassa guard-tilassa oman nopan saa heittää uudestaan.
Nopparumban myötä Space Hulkia voisi luulla tuuripeliksi, mutta taktiikalla on ratkaiseva merkitys. Ilman tuuria voittaminen on vaikeaa, mutta ilman taktiikkaa se on mahdotonta. Noppien tuoma epävarmuus kuuluu peliin, sillä Space Hulk olisi tylsempi satavarmana shakkina.
Loputon virta
00.07.29
Veli Leonin minitykki ulvoo ja käytävä hänen edessään täyttyy verestä, ruumiinkappaleista, kuolleista ja kuolevista geenivarkaista. Hyöky ei hellittä vaan iskuri lyö tyhjää, ja pedot saavuttavat avaruusmariinin hetkessä. Leonin voimanyrkki murskaa ensimmäisen geenivarkaan pään, mutta toinen huitaisu on liian hidas ja seuraavan pedon kynnet pureutuvat vaivatta panssarin läpi pehmeään lihaan.
Geenivarkaiden taktiikka perustuu ylivoiman hyödyntämiseen, sillä useimmissa tehtävissä muukalaiset saavat kahden tutkamerkin verran täydennyksiä joka vuoro. Selustaan kiertäminen ja tuliaseiden kantomatkan ja näkökentän ulkopuolella norkoilu ovat geenivarkaiden peruskuvioita. Taitavaa komentajaa vastaan kiertäminen ei välttämättä onnistu, jolloin petojen on pakko heittäytyä suoraan tulta päin. Storm bolter jumittuu, jos noppien tulos on sama, joten laumavoimalla pattitilanteen purkaminen onnistuu ennen pitkää.
12 erilaisessa tehtävässä geenivarkaiden ja etenkin mariinien määrä, tiimin koostumus, kartat ja tavoitteet vaihtelevat. Mene pisteeseen A, tuhoa huone B tai saata robotti C paikkaan D. Toiminta ei lopu ihan heti, sillä jokaisesta tehtävästä irtoaa kevyesti muutama matsi kummallakin puolella. Mariinit ovat tehtävissä useimmiten ahtaalla, sillä isoilla tiimeillä miettimisaika on tiukalla. Tehtävät liittyvät toisiinsa ja ne kertovat pelaamisen lomassa tarinan Verienkelien kostoiskusta space hulkiin.
Komponentteja on paljon ja sen huomaa kookkaasta ja painavasta laatikosta. Kootut miniatyyrit eivät edes mahdu kunnolla isojen karttapalojen, merkkien ja sekalaisen pikkusälän täyttämään laatikkoon. Tyylikkäät karttapalat ja merkit ovat paksua, erittäin tukevaa ja kiiltävästi pinnoitettua pahvia. Kosteus käyristää kookkaita huonelaattoja, joten peliä ei kannata säilyttää ihan missä tahansa vintillä.
Space Hulk -kasariklassikon päivitys on elinvoimainen, nopeatempoinen ja jännittävä kaksinpeli. Tyyriin hinnan vastineeksi saa runsaasti roinaa ja pelattavaa. Hurjat tilavaatimukset ovat ainoa päänvaivaa aiheuttava ongelma, sillä useimmat tehtävät eivät mahdu keskivertopöydille.
Ihme, ettei Tähtiportti-sarjan toiminnantäyteinen scifimaailma ole kääntynyt kunnolla peliksi. Sisälläni heräsi goa’uldinkipinä, kun pitkään Stargate Worlds -mörppiä työstänyt Cheyenne Mountain Entertainment julkaisi pari kuukautta sitten Stargate Resistancen. Unreal 3 -moottorilla väsätty tiimipohjainen moninpeliräiskyttely vaikutti kokeilemisen arvoiselta eikä 15 euron hintalappukaan vienyt opiskelijataloutta vararikkoon.
Homman pointtina on ihmisten ja järjestelmäherrojen välinen taistelu. Kummallakin ryhmittymällä on kolme erilaista hahmoluokkaa, jotka ovat peruskauraa kymmenistä muista nettiräiskinnöistä.
Ihmisyyttä edustavat rynnäkkökiväärillä varustettu solttu, tarkkuuskivääriin luottava kommando ja parantaja-tiedenainen. Järjestelmäherrat puolestaan yrittävät alistaa ihmiset sauva-aseella ruikkivan jaffan, vihollisensa läheltä käristävän goa’uldin ja selustaan iskevän näkymättömän ashrakin voimin. Hahmoluokkien välinen tasapaino on saatu mukavasti kohdalleen, sillä mikään hahmo ei ole ylitse muiden.
Kenttien ja pelimuotojen määrällä ei juhlita, sillä kumpiakin on vain kourallinen. Vastustajia kurmotetaan joko temppelissä, jäämaailmassa tai Maan kamaralla. Yleensä tavoitteena on yksinkertaisesti nitistää vastustajat yksin tai tiimissä. Vaihtoehtoisena pelimuotona on lipunryöstö, joka on pelissä ristitty Capture the Techiksi.
Resistancen perusmekaniikka ja räiskintä toimivat kelvollisesti, mutta kaikesta paistaa läpi viimeistelemättömyys. Jo alkuvalikot tuntuvat sekavilta, eikä yleisilme parane itse pelissäkään. Rupuiset hahmografiikat, aseiden hernepyssymäiset äänet ja valjut ympäristöt jättävät kylmäksi. Pelistä ei myöskään löydy ystävälistoja tai tukea modeille.
Resistanceen on luvattu tulevaisuudessa lisää sisältöä, mutta saapa nähdä. Alkuinnostuksen jälkeen pelaajamäärät ovat kääntyneet selvään laskuun. Pelaajien kaikkoaminen mielenkiintoisempiin maailmoihin ei yllätä, sillä Resistance ei hyödynnä Tähtiportti-lisenssiä millään tavalla. SG-joukkojen ja järjestelmäherrojen tilalla voisivat olla mistä tahansa scifipelistä repäistyt ryhmittymät. Sarjasta tutut teemat tai ympäristöt, hahmoista puhumattakaan, toisivat rutkasti lisää tunnelmaa, mutta kun ei niin ei.
Nyt pelaamisesta ei nauti edes vannoutunein Tähtiportti-fani. Stargate Resistance on yksinkertaisesti äärettömän keskinkertainen. Räiskintää eivät pelastaisi edes Richard Dean Andersonin kuivakan loisteliaat one-linerit.
