Etukäteen suurin pelko oli uuden kynäohjauksen sopiminen Zelda-seikkailuun. Napeille ei ole kuin toissijaista käyttöä. Ohjaus toimii kuitenkin erinomaisesti ja homma on niin helppoa, ettei vaadi edes opettelua. Kynä vain ruudulle ja Link liikkuu sen suuntaan. Mitä kauempana kynä on Linkistä, sitä vikkelämmin trikookeiju kipittää. Tilanteisiin reagointi ei ehkä ole yhtä nopeaa kuin ristiohjaimella, mutta kahdeksan ilmansuunnan ja vakionopeuden sijaan on mukava liikkua vapaasti miten haluaa. Vihollisten kurmotus on yksinkertaisen nerokasta. Painallus kynällä ja Link hyppää ja lyö – vaikka ruudun reunalta toiselle. Lisäksi kynän sivuttaisliikkeellä voi huitaista vaakalyönnin ja vihollisten saartama voi selvittää tilanteen pyöräyttämällä kynää eli miekkaa. Ainoa hankala liike on kuperkeikka. Sitä ei onneksi juuri tarvitse. Kynäohjaus ei ole vain näppärä kikka, vaan sillä saa myös aikaan uutta. Hienointa on piirtää bumerangin lentorata itse näytölle. Heittoaseen nokkela käyttö onkin avain moneen ongelmaan. Monet pelin esineet, viholliset ja muut peruspalikat ovat Zelda-veteraaneille tuttuja, mutta uusien ideoiden ja ominaisuuksien ansiosta meno tuntuu tuoreelta. Ohjaukselle on lisäksi monta hauskaa pikkukäyttöä. Miten kynttilä sammutetaan? Aivan – puhaltamalla! Nokkelimpien juttujen keksiminen saa hymyn huulille. Parhaimmista olisi hauska kertoa, mutta ne on paras keksiä itse. Osa ongelmista vaatii pieniä muistiinpanoja, mutta se ei ole ongelma, sillä ylänäytön kartan saa siirrettyä muistiinpanoja varten alanäytölle. Temppelin kirous Ihan kaikki uudessa Zeldassa ei sentään ole kohdallaan. Pelissä on keskustemppeli, johon palataan usein. Eikä vain uusiin seikkailuihin, vaan edelliskerroilla käytyjä alueita pitää rampata useampaan kertaan, hitaasti samat puzzlen uudelleen ratkaisemalla. Typeryys kruunataan aikarajalla. Kun henkitiimalasista loppuu hiekka, joutuu palaamaan lähtöruutuun. Kömmähdys on niin ilmeinen, että se oikein ihmetyttää. Aivopieru ei silti onnistu pilaamaan kokonaisuutta. DS:n Zelda ei ole eeppinen tarina tai suuri seikkailu, vaan mukava pikku-Zelda. Se ei kuitenkaan ole tippaakaan moite, pienempi ja nopeammin etenevä nokkela seikkailu sopii loistavasti taskukonsolille.
90
