LittleBigPlanet 3 - Säkkisankarien kerho

Näppärät PopIt-kentät opettavat editoritoimintojen käyttöä.

LittleBigPlanetissa jokainen on oman pelionnensa seppä.

Konsolifirmat ovat perinteisesti halunneet tunnistettavan maskotin ja sille pelin, joka vetoaa iästä riippumatta koko pelaavaan kansanosaan. Nintendolla se on Mario, Segalla se oli Sonic, ja PlayStation sai omansa, kun LittleBigPlanetin pehmosankari Sackboy ilmestyi PS3:lle.

Marion parhaat esiintymiset ovat pelillisesti uraauurtavampia esityksiä kuin Säkkipojan tasoloikkaseikkailut, mutta merkittävä osa LittleBigPlanetin viehätystä on pitkälle viety idea modernista yhteisöllisyydestä, joka kulminoituu helppokäyttöiseen kenttäeditoriin. Viitseliäät pelaajat pystyvät kehittämään editorilla jopa tyystin uusia pelejä, joten loikkapelin sisällön määrä on teoriassa loputon ja käytännössäkin uskomaton. Pelaajien tekemien kenttien määrä ylitti jo viime vuonna 8 miljoonaa enkä tiedä, missä luku nykyään edes menee.

 

Pieni, suuri seikkailu

LittleBigPlanet 3:n tarina kuvataan edellisten osien tapaan kaksiulotteisena tasoloikkana, jossa askartelutyylisiä maisemia ryyditetään erilaisilla puolirealistisilla tarroilla ja pinnoitteilla. Pelastetaan Bunkum-planeetta luovuutta imeviltä hirviöiltä -tarinan sankarina vipeltää Säkkipoika, jonka ulkonäön saa varsin vapaasti päättää.

Säkkipoitsun loikinta ei ole pikselintarkkaa, mutta ajoitus- ja oivallustarkkaa puuhaa. Etenemiseen ja bonusten keräämiseen liittyvät pulmatilanteet vaativat usein varusteilla kikkailua. Puhallin työntää ja vetää esineitä, ja kypäräkoukku kiinnittyy vuoristoratamaisiin raiteisiin. Kerättävänä kamana ovat kuplissa kelluvat esineet, materiaalit, tarrat, äänet ynnä muut, jotka aukeavat saman tien editoriin. Tavarakuplien keräämisessä on ideaa, sillä ne eivät liity vain johonkin abstraktiin saavutukseen. Jatkuvalla syötöllä laariin ropiseva roina houkuttelee ovelasti kokeilemaan, mihin kaikkeen ne sopisivat. Keräyskama koostuu yleensä kyseiseen kenttään käytetyistä elementeistä.

Helpoiten tunnelmaa kohottaa kahdesta neljään sankarin saumaton tiimipeli, johon osallistutaan samalta sohvalta tai netin kautta. Kentät ovat pelaajien määrästä riippumatta samoja, mutta niissä on paljon bonuspaikkoja, joissa tarvitaan vähintään kaksi säkkipersoonaa. Toinen avaa portin, toinen kerää kamat tai pääsee uudelle alueelle. Auttamisen ohella tietysti häiriköidään, sillä säkkipojat ja -tytöt pystyvät tarttumaan toisiinsa.

Viimeinen bossi on oikeastaan tavallista kiperämpi kenttä.

 

Säkkifrendit

Säkkipojan rinnalle yritetään nostaa uusia hahmoja, joiden vapauttaminen muodostaa merkittävän osan tarinaa. Vaihtoehtotyypit tuovat jo tutuksi käyneeseen loikkakaavaan mukavasti vaihtelua ja rytminvaihdoksia. Räväkästi vipeltävä säkkikoira Oddsock ymppää toimintaan sonicmaista vauhtia, Outosukka loikkii piii-itkälle, ninjajuoksee seiniä ylös ja pomppii jouheasti seinältä seinälle.

Tanakka Toggle flippaa salamannopeasti ison ja pienen säkkikaiffarin välillä. Togglen pikkupainos on kevyt ja nopea, tuhti versio painava ja vahva. Minitoggle kelluu ja viipottaa kapeikoista, iso uppoaa, aktivoi painekytkimiä ja siirtää kookkaita kohteita. Togglen kentät ovat pulmapainotteisia, mutta ei niissäkään ole vaaraa nupin nyrjähtämisestä. Siirrä palikka sinne, toinen tänne, muuta kokoa ja kas, taas edetään. Joukon viimeisenä vapautuu säkkilintu Swoop, joka, noh, lentää ja liitää nopeasti.

Koska Oddsockilla, Togglella ja Swoopilla on vain pari kenttää kullakin, päihitin Hugh Laurien englanniksi tulkitseman Newtonin normireflekseilläni jo noin vajaassa kahdeksassa tunnissa. Halutessaan tekijät olisivat helposti pidentäneet peliä vaikeustasosäädöllä, sillä sorminäppäryysruuvia aletaan kiristää tuntuvasti vasta viimeisessä kentässä. Onneksi kenttien uusinta-arvo on korkea, sillä kaikkea ei yksinkertaisesti pysty keräämään yksin tai peruskamoilla. Useat kentät avaavat uusia juttuja, kun saa lisää varusteita tai hahmoja.

Virallinen sisältö jatkuu vielä PopIt-akatemiassa, jonka kenttien pulmatilanteet opettavat hellävaroen ja pelillisin keinoin editorin käyttöä. PopIt-kentät ovat vaihtelevia tasoloikkapulmia, joissa luodaan, siirretään, muotoillaan ja poistetaan erilaisia tasoja ja tarvikkeita ennalta suunnitelluissa paikoissa. PopItit ovat pätevää ja opettavaisuudessaan toimivaa pelaamista, sillä höpsön DaVinci-hahmon juontamat kentät eivät maistu pakkopullatutoriaalilta.

Avoimet keskuskentät yhdistävät suoraviivaisemmat kentät.

Tee itse delsusi

Seikkailun pituus ei ole merkittävä ongelma senkään puolesta, että uusien kenttien tekeminen ja muiden luomusten kokeileminen on merkittävä osa LittleBigPlanetin imua. Sisältöä ja tekemistä piisaa loputtomiin. Kenttien väsääminen ei vaadi ohjelmointitaitoja, mutta jonkin sortin suunnitelma ja looginen ajatuksenjuoksu ei ole pahitteeksi. Peli ei välttämättä tee tenavista seuraavan Supercellin perustajia, mutta ainakin auttaa hahmottamaan pelisuunnittelun alkeita.

Editori on tyhjä kenttä, jossa kursorina toimiva Säkkipoika liitää vapaasti. Säkkipojan valikosta poimitaan esineitä ja työkaluja, joilla kaikki alustat, kamat ja toiminnot muokataan halutunlaisiksi. Roina joko noudattaa painovoimaa tai pysyy tiukasti paikallaan. Systeemin hienous on siinä, että Säkkipojallaan pääsee heti kokeilemaan rakentamansa kentän toimintaa. Jos kaikki kuulostaa helpolta, arvio on aivan oikea. Jopa kaltaiseni vanha koira ei opi uutta koodia -jäärä saa jotain järkevää aikaan.

Käyttäjien luomukset eivät rajoitu vain uusiin tasoloikkakenttiin, sillä editori taipuu kaikenlaisiin sivulta tai ylhäältä kuvattuihin 2D-peleihin. Miljoonien käyttäjien "kohinan" seasta säälliset tuotokset filtteröidään esiin erilaisilla listoilla. Ihan jotain muuta -sektorilta mieleen painuivat muun muassa siististi viimeistelty kuvapalapelikokoelma Image Puzzles, hupaisa kilpailullinen neljän pelaajan minipelikokoelma RanSack 2vs2 ja yksinkertaisuudessaan addiktiivinen yhden valon liikenteenhallinta Traffic Panic. Pitkän LBP-paussin jälkeen en osannut sanoa, missä määrin joukossa on sisältöä edellisistä osista, mutta nettitarkistuksen perusteella edellisten osien luomukset ja kerätyt esineet ovat saatavilla.

LittleBigPlanet 3 ei ole enää Media Molecule -tiimin kehittämä, mutta sitä ei huomaa oikeastaan mistään. Sumo Digital tekee hyvää työtä. LittleBigPlanet 3 on rennon viihdyttävä tasoloikka ja yksi parhaista moninpelisektorilla, editorina se on PS4:lla aivan omaa luokkaansa.

 

Petri Heikkinen

 

LittleBigPlanet 3

Sumo Digital/Sony

Arvosteltu: PS4

Saatavilla: PS3

Versio: Myynti

Moninpeli: 2-4

Ikäsuositus: 7

 

Lyhyt mutta muuten mainio moninpelitasoloikka, jonka kattava editori takaa vähintään riittävän sisältömäärän.

86