Ei se maailmanloppu sitten tullutkaan. Ei edes Britanniaan, vaikka alunperin piti. Vihdoinkin päästään eroon Y2K-jutuista.
Ikävä tapa aloittaa uusi vuosituhat tuhertamalla itkua sataan kertaan jauhamistani asioista, mutta PC-pelaajaraukka alkaa olla vähän sairaan näköinen. Ennusmerkit ovat seinällä. Huhujen mukaan vuoden lopussa PC-pelien myynti Englannissa tippui rankasti, ja jenkkilehdissä(kin) näkee paljain silmin, kuinka joulun ilmoitusmäärät ovat tippuneet. Kehitystrendit ovat muutenkin PC-pelaamista vastaan, aina PC-pelilehdistä ja PC-pelaajista alkaen.
Konsolipelaaminen taas on jo arkipäivää, konsolit ja niiden pelit ovat valtamedioiden lellilapsia. TV:n peliohjelmissakin yhä useampi herkkumunkkien välissä huitaistu peliarvio käsittelee konsoleita. PC on edelleen elämättömien nörttien vehje, jossa elämän sivustaseuraajat räpläävät ylirealistisia formulapelejä tai käyvät leikkisotia. Have a life, have a Pokemon.
Kauhua
Pelottavinta on, kuinka poikkeuksellisen vahvasti ja yksimielisesti markkinointiasiantuntijat ja -tutkimukset hokivat samaa mantraa: core-pelaajat (ja tämä on todella löyhä termi) on hyödynnetty loppuun. Jos halutaan kasvua ja rahaa, pitää kosiskella massamarkkinoita. Kaikki vaikuttavat markkinointivoimat näyttävät ottaneen kehotuksen tosissaan.
Esimerkiksi Sierra ja Hasbro/MicroProse tappoivat nimenomaan core-peliprojekteja. Ensi vuonna firmoilta tulevat ulos ne pelit, jotka olivat niin pitkällä että säästyivät, ja sitten nähdään oikeat linjaukset. Ilmestyneissä peleissä on helppojen ja yksinkertaisten pelien määrä selvästi lisääntynyt.
Hyvästi lentsikat
Falcon 4.0 saattaa jäädä kaikkien aikojen parhaaksi sotilassimuksi pitkäksi aikaa, sillä minkäänlaista jatkoa, edes lisälevyjä, ei enää tule. Falconin isä Gilman Louie on CIA:n leivissä ja muu tiimi sai kenkää. Eipä silti, jo kesäkuussa vuoden alussa ilmestynyt Falcon 4.0 oli läntätty kokoelmalle, mikä kertoo, kuinka innokkaasti sitä ostettiin. Ja onko ihme, kun kuningaskuluttajaa leikkivä pelilehdistö etupäässä kertoi, kuinka buginen tämä muuten käsittämättömän hieno simu onkaan.
Jane's lopetti A-10-projektin, ja kun F-18 on ulkona, loppuvat Jane'sin raskaat simulaattorit. Sotilassimukansa luokoon silmänsä Rowan Softwareen ja SSI:hin.
Hyvästi, seikkailu
Seikkailupelaajat voivat luoda silmänsä korkeintaan menneisyyteen. Sierran mainio Gabriel Knight 3 saa jatkoa vain, jos se myy hyvin, ja olen valitettavasti täysin varma, että sitä se ei tee.
LucasArtsin hienot seikkailupelit ovat totaalisesti historiaa, ja Star Wars -pelienkin taso näyttää riippuvan lähdemateriaalin tasosta. Larry Hollandin X-Wing: Alliance oli hyvä lopetus, mutta pleikkariseikkailu Phantom Menace ja Wip3out-variaatio Racer eivät ole niitä pelejä, joihin LucasArtsin arvostus perustuu. Sitäpaitsi, Indiana Jonesin Tomb Raider -"vaikutteiden" selittely sillä, että oikeasti Lara pohjautuu Indy-elokuviin, on säälittävää. Se oikea LucasArts olisi Indy-pelillä näyttänyt Eidokselle mallia, miten Lara-pelit kuuluu tehdä, ei juossut perässä.
Mitä Laraan tulee, se oli esimerkkinä Futuren (englantilainen julkaisija, mm. PC Gamer, Official PlayStation Magazine ja kymmeniä muita samanlaisia) markkinointilehden kolumnissa. Kirjoittaja kertoi, kuinka hänen päätoimittajakaveriaan jurppi, koska OPM antoi Laralle 10/10, vaikka peli on korkeintaan 6:n arvoinen. Nyt hänen on joko pakko antaa samanlaiset pisteet tai menettää Eidoksen tuki. Kolumnisti oli ensin "järkyttynyt", kunnes näki valon ja tajusi, että peliarvostelija ei saa antaa pisteitä oman mielipiteensä mukaan, vaan sen mukaan mitä kohderyhmä oletettavasti pelistä pitää.
Indyn ja Laran lisäksi myös avatar seikkaili kolmiulotteisesti, mutta vain jonkun aikaa, sillä Origin veti keskeneräisenä julkaistun Ultima Ascensionin markkinoilta. Seuraava yritys on kuulemma helmikuussa.
Voimissaan
Ankarasta jahdista huolimatta vuoropohjaiset pelit ovat kuin torakat. Vuoden parhaimpiin peleihin kuuluvaa Jagged Alliance 2:sta ei varmaan haukkunut kuin kaksi ihmistä maailmassa.
Kauan odotetun C&C: Tiberian Sunin kohdalla meteli oli kovempi, mutta tarpeeksi moni piti pelistä, jotta se oli jättimenestys. Jos huhuihin on uskomista, siitä tehdyistä arvosteluista vain osa pohjautui itse nähtyyn ja pelattuun peliin. Age of Kings ja Homeworld olivat vuoden muut vahvat tosiaikanaksuttelut.
Toinen suuri voittaja olivat kaupalliset nettipelit. Ultima Online jauhoi niin hyvin rahaa, että Origin keskittyy nyt puhtaasti nettipeleihin. Myös Everquest ja Asheron's Call tekivät nappulaa.
Heckler & Koch
Vuoden -99 teema-ase on Heckler & Kochin MP5-konepistooli, josta on tänä vuonna ollut niin paljon riemua ettei missään. Sitä pääsi käyttämään ei vähempää kuin x:ssä loistavassa pelissä. Ensin Jagged Alliance 2:ssa, sitten Rogue Spearissa, Counter-Strikessä ja vielä SWAT 3:ssa. Jokainen näistä kuuluu vuoden 10 parhaan pelin joukkoon.
Räiskinnän toisen laidan taistelupari Quake III ja Unreal Tournament ilmestyi loppuvuonna. Kukaanhan ei tietysti voi pitää kummastakin. Yleinen mielipide pitää voittajana monipuolisempaa Tournamentia, mutta lienee sanomattakin selvää, kumman pelimoottori löytyy peleistä ensi vuonna.
Viime vuoden masentavimmasta ilmiöstä vastasi Kuluttajalehti, jonka päätoimittaja keräsi lynkkausporukkaa väkivaltapelejä vastaan. Ongelma on siinä, että hänelle KERTOI äiti lapsiensa KERTONEEN, että yhdessä pelissä pitää ottaa Diapamia, jotta pystyy ampumaan tarkemmin, ja tältä pohjalta lähdettiin taas lietsomaan pelivainoa. (Peli on muuten pleikkarin Metal Gear Solid, jossa joissain kohdissa ammutaan kiikarikiväärillä ja otetaan betasalpaajaa, jottei tähtäin pompi sydämenlyöntien tahtiin.)
PC-pelaamisen lopullinen testi alkaa kun PlayStation 2 julkaistaan Japanin ulkopuolella. Jos viisi vuotta vanha röpöpleikkari syö kaikki uuspelaajat PC-markkinoilta, mitä tekee teknisesti edistynyt, mahdollisesti internetillä ja kiintolevyllä varustettu PlayStation 2?
Mitä tehdä? Ei-käännöslehdistö, joka sentään vielä voi vaikuttaa sisältöönsä, ja PC-pelaajat voisivat aloittaa vaikka lopettamalla ikuisen valituslaulun PC-koneista, joita täytyy puolen vuoden välein päivittää, jatkuvista muka-ajuriongelmista, ja itkeä bugisia PC-pelejä vain silloin kun siihen todella on aihetta.
Eihän PC kuole ikinä, joten toki sille julkaistaan pelejäkin aina ja ikuisesti. Macin omistajilta voi sitten varovaisesti kysyä, kuinka kiva on kuulua pelaamisen B-luokkaan.
