Richard ”Lord British” Garriott on aito pelimessias: hänet salamurhattiin, mutta hän nousi kuolleista. Ja lopulta hän nousi taivaisiin, isänsä oikealle puolelle.
Ennen kvartaaliolmeja, lisensoituja pelimoottoreita ja kohderyhmäsopeutettua pelisuunnittelua pelibisnestä vetivät patruunat, joilla oli omat visiot. Niiden voimalla luotiin pelejä, jotka uhmaavat aikaa.
Tunnetuimmasta päästä oli Richard ”Lord British” Garriott, Ultima-roolipelisarjan isä ja Origin Systems -pelifirman perustaja. Garriott teki hyvää työtä melkein kaksikymmentä vuotta ennen kuin hänet korporealisoitiin.
Richard Garriott harrastaa kaikkea mahdollista avaruusalusten keräilystä avaruuslentoihin, jotakuinkin jokaista extremelajia ja vastapainoksi tähtitiedettä. Raha ei ole itseisarvo, vaan sitä käytetään huolettomasti vaikka omaan kummitustaloon, sukellukseen Titanicin luo tai etsimään meteoriittejä Etelänavalta ja vuoristogorilloja Ruandasta.
Vuonna 2006 Garriott pääsi yhdeksäntenä pelintekijänä Academy of Interactive Arts and Sciencesin kunniagalleriaan.
Sankarin geenit
Garriottin lempinimi on yhtä totta kuin harhaanjohtava. Richard Allen Garriott on toki syntynyt Cambridgessa, Englannissa, neljäs heinäkuuta 1961. Mutta Richardin luodessa maailmoja vaippaansa Garriottit muuttivat Yhdysvaltoihin. Tarkemmin Teksasiin, Nassau Bayn kaupunkiin, lähelle NASA:n Houstonin avaruuskeskusta. Niinpä naapurit olivat astronautteja ja rakettiteknikkoja, ja isä toi töistä kivaa tavaraa. Yksi Richardin varhaisista leluista oli pimeänäkölaite, jolla hän tarkkaili perheen kissojen pimeitä puuhia.
Garriottin isä on paitsi Alabaman yliopiston professori ja tohtori, myös ensimmäisiä tiedemies-astronautteja. Vuonna 1973 Owen Kay Garriott kohosi Saturn-kantoraketin nokassa SkyLab 3:een, vuonna 1983 avaruussukkula Columbian kyydissä SpaceLabiin. Äiti Helen Garriott on ammattitaiteilija. Vanhin veli Randall on lääkäri, Robert on taloustieteiden tuplamaisteri ja pikkusisko Lindallakin on maisterin paperit.
Britti-imperiumi nousee
Garriottin tuuppasi peleihin tuttu voimakaksikko, Taru Sormusten herrasta ja Dungeons & Dragons.
1974–79 Clear Creekin lukiossa Garriott itseopiskeli ohjelmointia, kyhäten BASICilla 28 hyvin pienimuotoista roolipeliä, joita ei edes pelattu monitorilla (sitä ei tyhmässä päätteessä ollut) vaan 16x16-ruudun pelimaailman tapahtumat tulostettiin aina paperille.
Vuonna 1977 Garriott osallistui Oklahoman yliopistolla seitsenviikkoiselle tietokoneleirille. Kun nörtit sanoivat Rikulle ”Hi”, hän vastasi ”Hello”, minkä seurauksena hänet määriteltiin englantilaiseksi. Loppuleirin ajan häntä kutsuttiin lempinimellä British. Etuliitteellä Lord siitä tuli Garriottin Dungeon & Dragons -nikki, ja myöhemmin varsinainen tavaramerkki.
Kesällä 1979 pelijumala Lord British pääsi käsiksi Apple II:een ja loi kuudessa viikossa ensimmäisen maailmansa, Akalabethin. Itsekopioitu peli myi muovipussissa 8 kappaletta, sitten jakeluapuun tuli California Pacific Computers. Akalabethistä tuli kultaa kivat 150 000 taalaa, jolla Richard pystyi avittamaan opiskeluaan.
Syksyllä 1979 Garriott aloitti sähkötekniikan opiskelun Teksasin yliopistossa Austinissa. Hän liittyi miekkailujoukkueeseen sekä myöhemmin keskiaikaisen historian elävöittämistä harrastavaan seuraan Society for Creative Anachronism. Siellä Garriott käytti nimeä Shamino.
Myös Ultima I:n julkaisi California Pacific Computers, Ultima II:sta kiinnostui jo Sierra On-Line. Ultima II oli läpilyöntipeli, mutta hyvästä myynnistä huolimatta rahat hävisivät julkaisijan taskuihin. Vanhempi veli Robert ehdotti, että julkaistaan pelit itse.
Species of the Origin
Maisteriperheen musta lammas Richard jätti opiskelun kesken vuonna 1982. Kolmatta Ultimaa varten Garriott lainasi perheeltään 70 000 taalaa ja 1983 yhdessä Robertin kanssa perusti Origin Systemsin. ”Origin”, koska se oli heidän ensimmäinen firmansa, ”Systems”, koska tarkoitus oli kokeilla kaikkia villejä ideoita. Lääkäriveljeä lukuun ottamatta muukin perhe tavalla tai toisella osallistui firman pyöritykseen.
Origin Systemsin iskulause oli ”We Create Worlds”, ja sen he tekivät. Ultimoiden lisäksi Origin tunnetaan varsinkin Chris Robertsin Wing Commander -avaruustaistelusarjasta plus kymmenistä muista vaihtelevan klassisista peleistä. Originin työntekijät kertoivat, että epävirallisia iskulauseita olivat idealistinen ”Peli on myöhässä vain julkaisuun asti, mutta imee ikuisesti.” Garriott muun muassa pani pelimoottorin uusiksi jokaista Ultimaa kohti. Siksi iskulauseisiin kuului myös ”Uni on heikoille”, ja Ultima VII:stä löytyvät itse Dick Britishin kirjat ”Day it Didn’t Work” ja sen jatko-osa ”Nobody Goes Home”.
Garriott poukkasi Ultima-karsinasta ulos vain kerran. Steve Jacksonin pöytäpeliin pohjautuva Autoduel (1985) oli hyvä yritys, mutta kiinnostava madmaxmainen pelimaailma jäi liian karun tosiaikatoteutuksen jalkoihin.
Korppu tappaa ja piru vie
Origin Systems oli pieni pulju, joten sen pelejä levitti Electronic Arts. Ja kun pirulle antaa pikkusormen, se vie lopulta koko käden. Syyskuussa 1992 Garriott myi Origin Systemsin Electronic Artsille.
Oli pakko, sillä Originilta loppuivat rahat. Syynä olivat korput eli 3,5 tuuman levykkeet. Wing Commander (1990) oli menestys, mutta sen kehitys söi firman rahat. Kun Originin talous oli muutenkin pahassa kunnossa, 8-bittiset C-64/Apple II -markkinat lopulta romahtivat. Kadonneen pelimyynnin lisäksi pelikauppoja meni konkurssiin, eikä Origin saanut saataviaan. Origin jäi PC:n varaan. Mutta kehitystyö oli Apple-vetoista ja kesti puoli vuotta saada homma PC-pohjalle.
Originin PC-pelit veivät järjettömästi kalliita korppuja, 8–10 kappaletta per peli, 70 senttiä per korppu. Siksi kassassa näkyi äkkiä pohja, ironisesti vain noin vuotta ennen kuin halvat CD-ROMit löivät läpi pelikäytössä.
EA osti Originin PC-peliensä pelastajaksi, ja aluksi kaikki sujui hyvin. Mitä nyt Origin laajentui liikaa, liian nopeasti ja tuhlasi liikaa rahaa projekteihin, jotka jäivät kesken. Samaan aikaan Electronic Arts kehittyi kohti vuosipäivityksiin uskovaa korporaatiohirviövaihettaan.
Aaveita ja tekokuita
Rahaa Garriott ei haaskannut tylsiin juttuihin. Lord British rakensi tontilleen Teksasiin kummitustalon ja museon yhdistelmän, Britannia Manorin, jonne hän muutti asumaan 1988 yhdessä tyttöystävänsä Kelly Millerin kanssa. Millerin status on muuten edelleen ”tyttöystävä”. Pelimies on pelimies.
Manorissa voi ihailla muun muassa Britishin kattavaa taikuri ja taikuus -kokoelmaa, keskiaikaisia aseita ja lumimiehen karvoja. Britannia Manorissa on myös oma observatorio.
Neuvostoliiton romahtaessa Garriott osti sieltä avaruuskamaa. Hän omistaa aidon Sputnikin, ei toki sitä historiallista, joka paloi Maan ilmakehässä, mutta yhden kuudesta virallisesta varakappaleesta. Sputnik maksoi vajaat 15 000 taalaa. Uloskuljetusta varten siitä ruuvattiin irti antennit, kuula aukaistiin ja massiivinen tekokuu oli nyt ”kaksi salaattikulhoa”.
Garriott osti neukkujen kuuluotaimet Luna 21:n ja Lunohod 2:n vuonna 1993 Sothebyn huutokaupasta hintaan 68 500 taalaa. Niitä on vähän vaikea ihailla, koska ne ovat vielä Kuussa. Koska Garriott on ainoa ihminen, jolla on omaisuutta Kuussa, hän on vaatinut Kuuta itselleen Lord Britishin nimessä. Kansainväliset sopimukset kieltävät Maan ulkopuolisen omistuksen vain hallituksilta.
Vuonna 1996 Garriott palkkasi arkkitehdin Britannia Manor malli kakkosta varten, mutta IT-kuplan puhkeaminen pani projektin jäihin. Kymmenisen vuotta myöhemmin projekti palasi hetkeksi henkiin, mutta Garriott päätti laittaa rahat johonkin vielä järkevämpään...
Rikottu perintö
EA-aikanakin Originin siipien suojassa viihtyi Looking Glassin ja Warren Spectorin tasoisia kykyjä, mutta yksi kyky ei enää viihtynyt: ”Lord Robert” Garriott lähti Originilta 1995. Ja samana vuonna kylvettiin myös Originin tuhon siemenet, kun Lord British loi yhden maailman liikaa.
Tuolloin mörppiminen(kin) oli lapsenkengissään. Edistyneimmillään se oli graafisesti alkeellisten moninpelattavien Multi-user Dungeoneiden (kuten Suomessa edelleen vaikuttava BatMUD) varassa. Mutta Lord British sai idean uudesta kehittyneestä graafisesta moninpelaamisgenrestä, jolle hän antoi uuden nimen: Massive Multi-player Online Game. Koska ei EA eikä Originin nilkkipomo Don Mattrick uskoneet visioon yhtään, Garriott meni suoraan EA:n pääpomon Larry Probstin puheille ja puhui 150 kilodollaria prototyypin kehitykseen.
Toukokuussa 1996 E3-messuilla esiteltiin Ultima On-Line: Shattered Legacy. EA uskoi Ultima IX:n olevan varma nakki, mutta sitten UOLin maksullinen beta sai 50 000 innokasta maksamaan viisi taalaa palalta, ja Ultimoiden arvo EA:n silmissä vaihtui keskenään.
Ultima On-Linen historian kuuluisin skandaali oli, kun kekseliäs nuorimies Rainz onnistui heinäkuussa 1997 salamurhaamaan Lord Britishin, huolimatta siitä, että se on mahdotonta. Beta oli lopussa ja British piti puhetta. Kun Rainz heitti tulikenttäloitsun, British oletti, että kuolemattomuus oli muistettu panna päälle, kuten aina serveriresetin jälkeen.
Ei ollut. Nimettömäksi jäänyt laadunvalvontamies herätti Britishin äkkiä henkiin, ja koska ei tiennyt kuka oli syyllinen, tappoi kaikki betatestaajat demonilaumoilla, lohikäärmeillä ja tulisateilla. Kekseliäs Rainz kestobannittiin.
Mörppi on murhaa
EA:n innostus Ultima On-Lineen oli Originin kannalta vähän huono, jos sitä katsoo muuten kuin mörpistin kannalta. Ultima On-Linen kehitystyö nimittäin rampautti ensin Ultima IX:n ja epäsuorasti tappoi koko Ultima-sarjan.
Ultima On-Line ilmestyi vuonna 1997, eikä maailma enää ollut entisensä: mörpit syntyivät. UOL keräsi vauhdilla 100 000 maksavaa pelaajaa, joka oli silloin käsittämättömän paljon. Parhaimmillaan UOLilla oli 250 000 tilaajaa.
Niinpä EA päätti, että tästä eteenpäin Origin tekee vain online-pelejä. Vuosipäivityksiin seonnut EA määräsi 1999 Originin tekemään Ultima Online 2:n nimellä Ultima Worlds Online: Origin. Origin pisti vastaan, koska heistä se vain kilpaili UOLin kanssa, vahingoittaen kumpaakin. Mattrick ei antanut armoa. Wing Commander Online -projekti tapettiin ja tiimi siirrettiin animoimaan hirviöitä UOL2:een. Kuusi kuukautta myöhemmin he erosivat, ja UOL2 piti aloittaa alusta.
Vuosina 1999–2000 EA peruutti kaikki Originin uudet projektit, mukaan lukien avaruuskaupankäyntitaistelumörppi Privateer Onlinen sekä sellaisenkin jutskan kuin Harry Potter Online.
Maaliskuussa 2001 Mattrick tappoi UOL2:n. Yksi syistä: se kilpaili ensimmäisen Ultima On-Linen kanssa. Garriott antoi luvan järjestää takapihallaan UOL2:n polttohautajaiset. Kokossa poltettiin kaikki UOL 2:een liittyvä, ja polttajien t-paidassa luki ”We Created Worlds”.
Kerta kiellon päälle: 2002 julkistettiin moninpeliin keskittyvä Ultima X: Odyssey, joka tapettiin 2004, koska se olisi kilpaillut UOLin kanssa.
Mutta vallankumous oli syönyt isänsä jo aikaisemmin. Garriott halusi tehdä jotain muutakin kuin Ultimaa, mutta tarjolla oli vain lisää Ultima On-Lineä. Garriott erosi Originista ja perusti uuden firman, Destination Gamesin, toukokuussa 2000 yhdessä veljensä Robertin ja UOL-tuottaja Starr Longin kanssa.
Origin pysyi nimenä hengissä helmikuuhun 2004, ainoana nakkinaan Ultima On-Line ja sen lisärit. Originin viimeinen työntekijä oli Jeff Hillhouse, ensimmäinen työntekijä, jonka Garriott palkkasi Originiin vuonna 1983.
Kenraali Britishin vallankumous
Kun vuoden kilpailukieltosopimus päättyi, Destination Games palasi mörppibisnekseen.
Nyt entinen pelinkehittäjä ja virtuaalivaltakunnan kuningas olikin toisten orja. Vuoden 2001 E3-messuilla Garriott kertoi, että Destination Gamesin yhteistyökumppani oli eteläkorealainen mörppijätti NCSoft, ja ensimmäinen duuni oli tuoda jättisuosittu grindausmörppi Lineage Yhdysvaltoihin. Samana vuonna NCSoft osti Destination Gamesin ja osana kauppaa olivat hulppeat osakeoptio-oikeudet Garriottille.
Destination Gamesista tuli NCSoft Austin ja Garriotteista sen johtajia. NCSoft myös rahoitti Destination Gamesin vallankumouksellisen, ennen näkemättömän scifimörpin Tabula Rasan. Nostalgisesti Richard itse esiintyi pelissä nimellä General British.
NCSoft on julkaissut muun muassa City of Heroesin ja Guild Warsin kaltaisia täälläkin tunnettuja pelejä, mutta Tabula Rasa meni alusta alkaen aika lailla pieleen. Kehitystyö kesti kuusi vuotta eikä kukaan tiedä paljonko rahaa paloi, paitsi että sitä paloi järkyttävän paljon.
Kun Tabula Rasa vihdoin ilmestyi lokakuussa 2007, se myi surkeasti. Arvioiden perusteella Tabula Rasan huippupelaajamäärä oli 135 000 (2007), josta se nopeasti tippui noin 60 000 pelaajaan. Vuoden 2008 syksyllä NCSoft ilmoitti voittojensa puolittuneen.
Garriottin lähtölaskenta alkoi, kahdessakin mielessä.
Korpimaassa käymässä
Garriottilla oli yksi haave: päästä avaruuteen. Heikko näkö pilasi hänen mahdollisuutensa NASAn suhteen, mutta entäpä turistina? Ensimmäinen yritys vuosituhannen vaihteessa kaatui IT-kuplan puhkeamiseen.
Venäjä lensi kaksi Sojuz-lentoa vuodessa, ja joskus lennolla oli vapaa paikka. 28. syyskuuta 2007 avaruusmatkatoimisto Space Adventures kertoi, että vuoden kuluttua peliguru Richard Garriott lentää Kansainväliselle avaruusasemalle kuudentena avaruusturistina. Lipun hinta oli 30 miljoonaa dollaria.
12. lokakuuta Sojuz-13 laukaistiin mukanaan kansainvälisen avaruusaseman miehistö 17: Oleg Kononenko, maailman ensimmäinen toisen polven kosmonautti Sergei Volkov, se toinen toisen polven kosmonautti mutta ensimmäinen toisen polven astronautti, Richard Garriott. Kahdentoista päivän tehtävän jälkeen Garriott palasi Maan pinnalle Sojuz-12-kapselilla kello 9.37, 24. lokakuuta, Kazakstanin tukevalle pinnalle. Garriott joutui normaaliin karanteeniin.
Silloin NCSoft iski. Yhdysvaltain studiojohtaja Chris Chung soitti Garriotille ja sanoi että kiitos ja hyvästi, mutta Garriott sanoi että en lähde! Niinpä 11. marraskuuta 2008 Garriottin nimissä julkaistiin Tabula Rasan sivuilla avoin kirje, jossa Garriott avaruusmatkansa innoittamana kertoi jättävänsä NCSoftin ja etsivän uusia kokemuksia.
2008 NCsoft siirsi jenkkipäämajansa Austinista Seattleen. Austiniin jäi viisi henkilöä pyörittämään Dungeon Runner -mörppiä. Tabula Rasan servereistä vedettiin piuhat irti helmikuun lopussa 2009. Nykyään NCSoft Austin työllistää noin 150 henkilöä laadunvalvonnassa ja asiakaspalvelussa. Starr Long siirtyi Walt Disney Companyyn.
Garriott on vetänyt NCSoftin oikeuteen petoksesta, sopimusrikkomuksesta ja tuottamuksellisesta harhaanjohtamisesta, vaatien 24 miljoonan dollarin korvauksia taloudellisista vahingoista, joita irtisanomisen väittäminen eroamiseksi aiheutti Garriottin osakeoptio-oikeuksissa. Ne lyhenivät kolmesta vuodesta 90 päivään, pakottaen Garriottin myymään optionsa hyvin huonoon aikaan, valtavalla tappiolla. Asialistalla ovat myös erottamiseen liittyneet vääryydet.
Garriottin avaruusmatkasta kertova dokumentti ”Richard Garriott – Man with a Mission” sai ensi-iltansa maaliskuussa 2010. Garriott palasi peleihin 2010 alussa, kun hän perusti Facebook-pelifirman nimeltä Portalarium. Toisaalta sen sivuilta Garriottia ei löydy, ja hän itse ilmoittaa työnantajakseen Space Adventures -firman ja ammatikseen... kosmonautin.
Toivottavasti Lord British vielä joskus palaa oikeaan työhönsä, Britannian hallitsijaksi.
Nnirvi
Britannia on jo kolmekymmentä vuotta ollut todellisuuspakoisten suosikkimatkakohde. Sen hohto hiipuu muttei himmene, sillä parhaan avattaren loi Richard, ei James.
Richard ”Lord British” Garriottin aloittama Ultima on tietokonepelien Star Trek. Sen rikas fantasiamaailma jaksaa 30 vuoden jälkeenkin kiehtoa uusia pelaajaikäluokkia. Ultimoiden salaisuus on siinä, että Lord British ja muut Ultima-suunnittelijat tekivät kokonaisia maailmoja, joten Ultimat tihkuvat yksityiskohtia, toistuvia henkilöitä ja historiaa. Lisäksi Ultimoissa on muitakin koukkuja kuin hack & slash, ja juonellisesti ne ovat täysin eri tasoa kuin normaalit tapa pääpahis -pelit. Tasoissa nousun asemasta sankari on joutunut tekemisiin sellaisenkin pelottavan asian kuin moraalin kanssa.
Paras tapa hankkia Ultimat ovat huutokaupat. Ultima Collection sisältää muut muttei viimeistä eikä Underworldeja. Pelit paikataan ja ehostetaan Ultima: The Reconstruction -sivustosta (reconstruction.voyd.net) löytyvillä patseilla ja ehostuspaketeilla, ja pyöritetään DOSBoxilla.
Astukaamme läpi Kuuportin matkalle Ultimoiden ja sen sankareiden historiaan.
Ultima 0: Akalabeth (1979)
Vuonna 1978 houstonilainen koulupoika Richard Garriott työskenteli koulun jälkeen ComputerLandissa Teksasissa. Yhden tietokonekurssin käynyt, itseopiskellut Garriott oli väsännyt BASICilla jo liki kolmekymmentä yksinkertaista peliä, mutta vasta saatuaan Apple II:n sai valmiiksi Ultimoiden isän, Akalabethin.
Garriott myi Akalabethia kasettina ja levynä, itse tehdyin pakkauksin, samana kesänä 8 kappaletta. Tämä versio on siis aiiika keräilyharvinaisuus. Sitten onni potkaisi. Garriott näytti Akalabethia pomolleen, joka, Garriottin tietämättä, lähetti sen kalifornialaiselle softatalolle, California Pacific Computerille. Tämä julkaisi pelin, ja Akalabeth myi hulppeat 25 000 kappaletta, mikä sen ajan mittapuulla on valtaisa hitti.
Akalabethin taustatarina kertoo velho Mondainista, joka murhaa isänsä, kun tämä ei jaa kuolemattomuutta hänen kanssaan. Peli itsessään on sikayksinkertainen. Kaupoista ostetaan aseita, ruokaa ja muuta, liikutaan simppelillä kartalla ja tapellaan hyvin yksinkertaisissa vektoriluolastoissa. Mutta se sai Garriottin mukaan tietokonepelibisnekseen.
Pimeyden aika
Kolme ensimmäistä Ultimaa on vähän väkivalloin jälkikäteen survottu trilogiaksi, vaikka ne oikeasti olivat tapa loppupahis -luokan visioita.
Ultima I: The Beginning tai First Age of Darkness (1980, 1986)
California Pacific Computer Company julkaisi Garriottin seuraavankin pelin, Ultima I:n, joka oli jatkoa Akalabethiin. Peli oli edelleen BASIC-vetoinen.
Sosaria on pulassa, kun velho Mondainin luomat hirviölaumat mesoavat maaseudulla. Vain Lord British jaksaa unelmoida rauhasta, ja jos pelaaja tappaa Mondainin, Sosaria on pelastettu. Mutta Mondain on jo kuolematon! Onneksi aikamatkustus on keksitty, ja sankari tuhoaa Kuolemattomuuden jalokiven ennen kuin Mondain ehtii käyttää sitä. Mondainin kuolema tosin tuhoaa 3/4 Sosariasta.
Ultima kohautti siksi, että pelaaja pääsi ensi kertaa keskelle graafisesti kuvattua maailmaa. Sosarian neljä valtakuntaa oli kuvattu häkellyttävällä uutuudella, tiiligrafiikalla. Kylät, kaupungit ja linnat olivat erillisiä yhden ruudun kokoisia paikkoja, joiden asukkaat saattoi murhata, mutta he olivat hengissä taas seuraavalla kerralla. Luolastot olivat edelleen Akalabeth-3D:tä, ja vankiloissa käytiin tappelemassa, jotta saatiin lisää hitpointseja. Muutama tehtäväkin edellytti niissä vierailua. Ällistyttävää kyllä, Ultima I:ssa oli jopa avaruusaluksia ja -taistelua.
Taistelussa ei sen kummempia kommervenkkejä ole: seisotaan kohteen vieressä ja painetaan (A)ttackia plus suuntaa. Magiaa oli yhdeksän kaupoista ostettavan kertakäyttöloitsun muodossa. Origin julkaisi ykkösen uusversiona vuonna 1986.
Ultima II: Revenge of the Enchantress (1982)
Kakkosessa Mondainin oppilas ja rakastajatar Minax ei tykännyt, kun sulho tapettiin. Niinpä hän aloittaa koston, ja levittää sen tänne, oikeaan maailmaan. Vuonna 2111 Minax tuhoaa maailman, onneksi edes osa ihmisistä pääsee pakoon aikaporttien kautta. Samaisten porttien kautta pelaajakin poukkii tulevaisuuden ja menneisyyden väliä, jopa avaruudessa pistäytyen, kunnes Legendojen ajassa selvittää välit Minaxin kanssa.
Garriott opetteli Assembler-ohjelmoinnin, ja Sierra On-Linen julkaisemassa kakkososassa tekniikka kehittyi muutenkin. Pelimaailma, tai -maailmat, olivat suurempia. Kylät ja kaupungit olivat moniruutuisia, ja uutuus, alkeellinen keskustelu, mahdollisti jopa vihjeet. Luolastot ja tornit olivat ”kolmiulotteisia”, mutta niissä ei tarvinnut lainkaan vierailla. Taistelu oli edelleen yksinkertaista ja loitsut ostettiin kaupasta, eikä niitä oikeastaan edes tarvinnut.
Sierran kautta julkaistuna Ultima II huomattiin entistä paremmin, ja menestys mahdollisti sen, että Lord Britishillä oli rahaa toteuttaa unelmansa: oma pelifirma Origin Systems.
Ultima III: Exodus (1983)
Ultima III:ssa Sosarian asukasparoille selviää, että Mondain ja Minax ehtivät saada aikaiseksi jälkikasvuakin. Exodus oli nimi, mutta mikä tai mitä jälkikasvu muuten oli?
Valtava hopeakäärme estää pääsyn Exoduksen lymypaikkaan, Tulen saarelle. Mystinen Timelord avustaa pelaajaa, eikä sitä tietääkseni ole sen jälkeen Ultimoissa näkynyt. Kun pelaaja oli kerännyt neljä korttia pyörteen tuolta puolen, neljä merkkiä luolastojen syvyyksistä ja exotic-varusteet, hän pääsee tovereineen Exoduksen linnaan, jossa lattiakin käy kimppuun. Niin itse Exodus kuin tapa tuhota se ovat lievästi hämmästyttävät. Exoduksen tuho taas vaihteeksi järisyttää Sosarian maantieteen uuteen uskoon.
Ultima III:ssa uudistuksia satoi kuin mitaleita itsenäisyyspäivänä. Mondainin kuolema aiheutti maanjäristyksen, joka sekoitti Sosarian, eli kartta oli uusi. Taas laajennettuun tiiligrafiikka-Sosariaan ilmestyi line of sight, eli esteet vaikuttivat näkyvyyteen, ja pelissä soi kaunis taustamusiikki. Sosarian kahden kuun mukaan ilmestyvät Kuuportit nähtiin ensimmäistä kertaa.
Pelaaja ei enää seikkaillut yksin, vaan pystyi tekemään neljän hengen ryhmän. Taistelu käytiin ihan omalla ruudullaan, mutta lapsuksena lingot, jouset, taiat ja muut etätaisteluaseet ampuivat vain vaaka- ja pystysuoraan. Myös loitsusysteemi muuttui: niitä ei enää ostettu kaupasta, ja niiden polttoaineena olivat hitaasti uusiutuvat taikapisteet.
Juuri Ultima III nosti sarjan lopullisesti maineeseen.
Valaistuksen aika
Kun pahuus oli tuhottu, Lord British perusti Sosarian jäänteille Britannian, joka sen jälkeen on säilynyt samannäköisenä. Britannian asukkaita auttoi kahdeksan hyvettä. Vasta nelosesta eteenpäin tehdään selväksi, että kuten pelaaja, myös Lord British on peräisin oikeasta maailmasta.
Ultima IV: Quest of the Avatar (1985)
Lord British tarvitsi esikuvan, avatarin, joka oppii kaikki kahdeksan hyvettä, koostaa ne yhteen ja sulauttaa persoonaansa apunaan Äärimmäisen Viisauden koodeksi. Ja siinä oli Ultima nelosen idea pähkinänkuoressa: ei pahaa mahtioliota, vaan hyveiden harjoitusta ja kirjan etsintää. Käyttäen Mondainin pääkalloa avatar avaa koodeksin piilopaikan, Stygian kuilun, ja noutaa koodeksin.
Ultima IV on yksi kehutuimpia tietokoneroolipelejä koskaan. Kliseiden asemasta se tarjosi moraalia ja melko lailla hyvin toimivan maailman. Britannia tietysti taas laajeni ja pelisysteemiä hiottiin. Ehkäpä merkittävin uudistus on avainsanoihin perustuva keskustelu, ja melkein jokainen Britannian asukas osasikin haastella ainakin nimensä ja työnsä.
Taistelu käytiin edelleen omalla ruudulla ja tai’assa nosti ruman päänsä esiin rehumagia. Eli taikojen muodostamiseksi piti sekoittaa eri aineksia, niin kuin hämähäkin verkkoa, alunajuurta, mustia helmiä ja muuta vastaavaa. Avatarin piti käyttäytyä hyveiden mukaisesti, jotta hän saavuttaisi niissä riittävän tason. Siinä missä rohkeus on helppo, nöyryys onkin vähän vaikeampaa...
Ultima IV aloitti Ultimoiden varsinaisen kulta-ajan, ja se on nykyään freewarea.
Ultima V: Warriors of Destiny (1988)
Koodeksin löytyminen keikutti karman tasapainoa, ja seurauksena Mondainin mustan jalokiven sirpaleista astui esiin kolme Varjolordia. Lordi British taas osallistui tutkimusmatkalle, jonka kohde oli Britannian alta löytynyt luolasto, Alamaailma, ja jäi sille tielle törmättyään Varjoihin.
Varjot lähestyivät sijaishallitsijaa, lordi Blackthornea, ja kysyivät: Mitä sinä haluat? Blackthornesta sukeutui hetkessä diktaattori, mutta onneksi joku ehti taikakolikon avulla kutsua avatarin messiin. British pelastettiin, mutta Alamaailma tuhoutui.
Ultima V on samaa klassikkoluokkaa nelosen kanssa ja tiiligrafiikkamoottorin kunnian hetki. Vaihteeksi taas Britannian kokoa kasvatettiin, ja pelaaja pystyi entistä enemmän vaikuttamaan ympäristöön. Kellot toimivat, peilissä näkyi oma kuva, Britannian asukkaat menivät aamulla töihin ja yöllä sänkyyn. Maailma siis eli.
Ryhmään mahtui nyt kahdeksan henkeä, ja taistelussa pystyi vihdoinkin, vihdoinkin hyökkäämään mihin ruutuun tahansa aseen kantomatkan rajoissa, mutta rehumagia oli ja pysyi. Taikoja sai sentään esivalmistettua kerralla monta.
Ultima vitosesta on mainio uusversio, Dungeon Siegen enginellä tehty vaikuttava Ultima V: Lazarus.
Ultima VI: The False Prophet (1990)
Britanniaan ilmestyi uusi rotu, demonien näköiset gargoylit. Ne miehittivät Hyveiden alttarit ja kylvivät tuhoa, eikä kukaan tiedä miksi. Ne onnistuvat kutsumaan avatarin Britanniaan, mutta juuri kun avatar meinataan uhrata, tämän ystävät pelastavat hänet.
Mutta gargoylit eivät olleet pahoja, ne olivat koodeksin vartijoita, jotka Alamaailman tuho pakotti lähtemään pois. Ja avatar on koodeksin ennustama väärä profeetta, joka pitää tappaa. Avatar saa onneksi aikaan rauhan ihmisten ja gargoylien kanssa.
Ultima-puristien järkytys oli suuri. Tiiligrafiikka vaihtui huippuhienolla 256-värisellä VGA-grafiikalla tehtyyn systeemiin, jossa koko Britannia, kaupungit ja luolastot mukaanlukien, oli samassa mittakaavassa. Maaston vierittäminen pisti silloiset nuhapumput polvilleen. Koska ruudulla näkyvä pelialue oli pieni, valtavaan Britanniaan oli helppo eksyä. Taistelussa uutuus oli mahdollisuus kytkeä omat ryhmätoverit tietokoneohjaukseen, mikä enteili tulevaa. Taikuus helpottui, koska taiat valittiin taikakirjasta ja heitettiin, jos tarvittavat aineet oli saatavilla. Muutenkin käyttöliittymää vähän yksinkertaistettiin, ja hiirtäkin pystyi käyttämään.
Ultima V:n tapaan myös kutosesta on julkaistu Dungeon Siegen pelimoottorilla restauroitu uusversio Ultima 6 Project. Sen tekijätiimistä löytyy myös yksi suomalainen, mallintaja-animaattori Niko Mäkelä.
Seuraavaan viralliseen avatarin vierailuun kuluikin sitten parisataa vuotta, joskin hän välillä kävi Stygian kuilussa pelastamassa paitsi kidnapatun tytön myös Britannian demoni Slasher of Veilsiltä. Tämä vierailu on ikuistettu klassiseen Ultima Underworld I: The Stygian Abyssiin (1992). Vanhentunutta grafiikkaa lukuun ottamatta tämä 3D-roolipeli loi maailman, joka on edelleen Unreal-enginen saavuttamattomissa.
Guardian-saaga
Viimeisessä trilogiassa avatar ottelee toisesta ulottuvuudesta peräisin olevan Guardianin kanssa.
Ultima VII Part 1: Black Gate (1992) + lisälevy Forge of Virtue (1992)
Ultima VII Part 2: Serpent Island (1993) + lisälevy Silver Seed (1993)
Ultima VII muutti Ultimoita taas järkyttävästi: se on Originin mainoslauseen ”Me luomme maailmoja” lunastus. Kehitystyö vaati aikanaan kunnioitusta herättävät miljoona dollaria. Ultima VII on kokonaisuudessaan valtava, koska seiskan pelimoottoria käytti kaikkiaan kaksi kokonaista Ultimaa ja kummallekin on vielä lisälevy. Lord British nimittäin vaihtoi Ultimoissa numeroa vain jos pelimoottori pantiin uusiksi.
Outo punainen Guardian, pahis toisesta ulottuvaisuudesta, ilmestyy ivaamaan avataria. Pian sen jälkeen avatar kutsutaan Britanniaan, jossa on kulunut 200 vuotta viime vierailusta. Toverit ovat vielä hengissä, mutta hiukan harmaantuneet.
Britanniassa kannatustaan lisää outo näennäishyvä kultti Fellowship, ja julma murhaaja riehuu. Kuuportit eivät toimi oikein, ja mikä ajaa maageja hulluuteen? Avatarin tutkimukset paljastavat Guardianin kätyrin Batlinin juonen rakentaa Musta portti ja päästää Guardian Britanniaan. Kiitos avatarin, juoni ei onnistu.
Jossain vaiheessa peliä kuuluu jyrinä ja pauke, ja Britannian eteläpuolelle nousee taas Tulen saari. Ultima kolmosessa paikkaa asutti Exodus, mitähän tämä merkitsee? Exoduksen lopullinen kohtalo ratkeaa lisälevyn kuluessa ja avatar kuittaa kivat lelut käydessään läpi Rakkauden, Totuuden ja Rohkeuden testit. Lisälevy ei vaikuttanut pääpeliin mitenkään ja saarella saattoi käydä koska vaan.
Vuosi Mustan portin tuhon jälkeen Lord Britishin linnassa on muistojuhla, mutta yön aikana Guardian sulkee linnan läpäisemättömään blackrock-kuoreen. Ja linnassa on murhaaja... Avatar poukkii useammassakin maailmassa ennen kuin linna on vapaa. Tämä tarina on ikuistettu Ultima Underworld II: Labyrinth of Worldsiin (1993), maailman toiseksi parhaaseen 3D-roolipeliin.
Guardianin tarina jatkuu Part 2:ssa, jossa paljastuu Batlinin suunnitelma B. Batlin värkkää portaalia, joka mahdollistaa Guardianin saapumisen Britanniaan. Sen torjumiseksi Avatar ja kumppanit matkustavat Käärmesaarelle, jota asuttavat entiset sosarialaiset, joista hyveiden pilaama Britannia ei ollut kiva paikka. Saaren rauniot kertovat, että oli siellä asukkaita ennenkin, mitähän heille tapahtui? Jälleen kerran Guardianin pääsy Britanniaan estetään, mutta hinta on kova.
Lisälevyssä, joka ei vaikuta pääjuoneen, avatar vierailee munkkien saarella. Hänelle kerrotaan uudesta löydöstä, jota tutkiessaan hän seurueineen teleporttaa menneisyyteen, jossa Järjestyksen ja Kaaoksen joukot vielä hurmoksessa lahtaavat toisiaan. Koska Avatarin kaulassa kiikkuu tasapainon medaljongi, hän joutuu etsimään kaivatun Hopeasiemenen estäen näin jälleen kerran maailman tuhoutumisen.
Seiskamoottorissa tuntui, että maailmassa pystyi tekemään mitä vain ja että sieltä löytyi mitä vain. Vuorovaikutus ympäristöön oli maksimissaan, ja valtavassa Britanniassa sää vaihteli, oravat pomppivat, sivujuonia ja tutkimusmatkailun palkitsevia yllätyksiä oli valtavasti, eivätkä pelit ole standardia jöötiä. Maailman monipuolisuudesta huolimatta pelin käyttöliittymä oli yliyksinkertainen. Vasen hiirinappi oli ”kädet” ja oikea ”jalat”, eli kaikki mahdollinen esinemanipulaatio ja vastaava sujui toisella, liikkuminen toisella.
Keskustelua on paljon, ja siinä käytetty fontti hirveä. Taistelu oli tietokoneen vetämää, ja säädöistä huolimatta tietokone saattoi huoletta hyökätä vaikka lohikäärmeen kimppuun. Seiskan varsinaiset tekniset ongelmat on hyvin pitkälle korjattu Exult-projektissa. Exult on uusiksi kirjoitettu U7, joka vaatii alkuperäiset datatiedostot mutta pyörii melkein millä alustalla vain. Exultille on selkeä tarve, sillä monien mielestä seiska-Ultimat ovat sarjan kunnian hetki.
Ultima VIII: Pagan (1994)
Vaan sitten tapahtuikin käänne pahempahan. Guardian dumppaa avatarin Paganin saarelle, toiseen ulottuvuuteen, ja ypöyksin. Iso punainen singahtaa itse Britanniaan häsäämään. Paganin saarta hallitsee neljä elementaalititaania, ja niiden tuho vaaditaan, jotta avatar pääsee pois. Hyveiden ruumiillistuma siis tuhoaa vakiintuneen kulttuurin, vähän kuin kapteeni Picard pommittaisi planeettaa kiertoradalta.
Aikanaan peli oli myös harvinaisen nätti, ja luritti kaunista musiikkia. Kuvakulmaa väännettiin ja avatarille lyötiin pysyvästi kypärä päähän.
Ultima VIII, Lord Britishin harha-askel, on hyvä esimerkki mitä tapahtuu kun luovutaan omasta visiosta ja yritetään arvata, mistä kansa pitää. Ultima seiskan monipuolisuutta karsittiin rajusti, pääpaino siirrettiin toimintaan, ja lopputuloksen nimi oli Super Mario Avatar. Ei siinä mitään, että taistelusta tehtiin action-mätkintää, erittäin haittaavalla avatar tippuu persiilleen eikä välttämättä enää nousekaan -bugilla.
Mutta pahinta oli hyppiminen yli järvien ja laavan, sillä se vaati usein millin tarkkuutta, mikä arvauksella ja kankeasti toimivalla pelillä oli usein onnen kauppaa. Niin kansa kuin ultimistit vihasivat lopputulosta päämarkkina-alueella Yhdysvalloissa. Siksi ilmoitettu lisälevy, The Lost Vale, jäi valitettavasti tulematta. Originin kunniaksi se korjasi pelin ärsyttävimmät viat päivityksellä. Tärkein oli hyppää minne kursori näyttää -toiminto, ja nettolopputulos on hyvä toimintarooliseikkailu, vaikka Ultiman kanssa yhtäläisyydet ovat vähän vähiä.
Vielä ohjelmointivaiheessa Origin teki peliin moninpelivirityksen ja pelasi sitä toimistossaan. Garriott kertoo Black Gaten aikaisessa haastattelussaan, että kasissa on ainakin modeemimoninpeli. Siinä taitaa olla Ultima Onlinen syntykipinä.
Toinen vänkä visio samassa haastattelussa liittyy Ultima kymppiin, jossa Garriottin mukaan pyritään virtuaalitodellisuuteen, ja peli tukee 3D-laseja ja datahanskoja. Suunnitelmana oli, että Underworldit sulautuvat pääsarjaan kympissä, mutta Underworldien heikko myynti teki lopun tästä visiosta, ja se kymppikin unohtui.
Ultima IX: Ascension (1999)
Avatar palaa Britanniaan ja löytää maan, jossa kahdeksan pilaria on noussut pahamaineisista holvistoista, ja jossa Hyveet ovat vääristyneet. Guardian, apunaan Blackthorne, on toteuttanut uhkauksensa. Avatar käy viimeiseen taisteluun.
Ultima IX:n syntymä oli pitkä ja vaikea. Alkuperäisen idean mukaan viimeinen taisto piti käydä Guardianin kotimaailmassa, mutta pian palattiin Britanniaan, uudella uljaalla 3D-pelimoottorilla. Ja sitten kaikki meni pieleen.
Äpäräpoika tuhosi isänsä. Mörppivaari Ultima Onlinen kantaisän betatestin jättisuosion seurauksena vuonna 1996 U9-tiimistä siirrettiin väkeä uutta hittipeliä koodaamaan. U9 palasi työstöön vasta 1997, jolloin pahuuskauttaan aloittelevan Electronic Arstin kiinnostus muuhun kuin kvartaalituloksiin oli jo aika pientä. Minimimiehitykselle jätetty U9 oli pahasti ajan tasoa jäljessä, varsinkin teknisesti, koska 3D-kiihdytys suoritti sukupolven vaihdoksen.
Tuottaja Ed Castillon johdolla peliä vedettiin julkaisukuntoon. 1998 muun muassa Castillo ja käsikirjoittaja Bob White lähtivät ideologisten erimielisyyksinen takia. Garriotin ja Seth Mendelssohnin johdolla juoni kirjoitettiin uusiksi ja peli runnottiin jonkinlaiseen julkaisukuntoon. Viiden vuoden arvailun jälkeen Ultima IX julkaistiin eikä hurraata huudettu. Jopa uusi juoni on vain vesitetty versio alkuperäisestä ideasta. Bob Whiten vuotamassa juonilyhennelmässä oli sisällissotaa, Lord Britishin epäluulo avataria kohtaan, ja paljon muuta huomattavasti julkaistua peliä monimutkaisempaa ja Ultimaan sopivampaa.
Peli oli buginen, laitevaatimukset hirvittävät, ja fanit järkyttyivät muutoksista. Ultima kasin huonon myynnin ja Ultima ysin vihamielisen vastaanoton takia klassinen sarja tapettiin. Pian Garriot lähti ja lopulta Origin Systems hajotettiin.
Avatarin ja oikean Ultiman tarina päättyi Ultima ysiin, Ultima-brändi sätki uudessa kuosissa .
Vuonna 1997 julkaistu Ultima On-Line aloitti mörpppien aikakauden, mutta lukuun ottamatta sen sijoittumista Britanniaan sillä on vähemmän tekemistä oikean Ultiman kanssa kuin appelsiinilla omenien kanssa. Sikäli Ultima On-Line sisältää isiensä geenejä, että se on edelleen hengissä, mikä on pioneerimörpille komea saavutus.
Ja juuri äsken Ultima-brändi heräsi eloon selaimella pelattavana kevytstrategiana, nimellä Lord of Ultima.
Ho Eyoh Ho Hum.
