Henry Beard & Douglas Kennedy: Loru sorbusten herrasta
Englannista suom. Pekka Markkula (Bored of the Rings).
Kustannusosakeyhtiö Nemo, www.nemokustannus.fi
ISBN 952-5180-57-3.
Hinta noin 15 euroa.
Harvard National Lampoon iski parodiointikyntensä 60-luvun lopulla Tolkienin klassikkoon, alkusanojen mukaan pelkästä rahanhimosta. Suomeksi tämä kulttikirja kääntyi osana Soundi-kirjoja vuonna 1983 ja nyt elokuvien vanavedessä tulee Kustannusosakeyhtiö Nemon uudelleenjulkaisu.
Pekka Markkulan suomennos on edelleen varsin terävää ja onnistunutta, vaikka muutamilta yksityiskohdiltaan ajastaan jälkeen jäänyttä. Kaksikymmentä vuotta kun hieman muuttaa aikanaan ajankohtaisten vitsien tehoa. Toki seassa on mokia kuten Mörssärikarju (Ballhog), mutta vastaavasti vaikka Mersu istuu suomalaiseen kulttuuriperimään paremmin kuin Moxie (Tolu olisi kai lähimpänä), jonka merkitystä eivät anglotkaan enää ymmärtäne. Kannen vaihtuminen elokuvaväännökseksi ja Fritzun sekä haltianeidon intiimin kohtauksen poistaminen ovat oudon tuntuisia vetoja kustantajalta.
Suurin ongelma on, että kirjan tarinankuljetus ontuu kuin miinantestaaja ja oikeasti fiksut sekä hauskat oivallukset osaa laskea sokea sirkkelinkäyttäjäkin. Siinä missä Adams, Pratchett ja kumppanit etsivät ainekset parodiaan kohteidensa luonteesta, tyytyvät Beard ja Kennedy roiskimaan irtovitsejä. Heidän huumorinsa on liian usein absurdia, mutta ilman kunnollista yhteyttä Tolkienin taruun vailla merkitystä. Absurdismi kun edellyttää tavanomaista vertailukohdaksi, jolloin asian mielettömyys tulee selväksi.
Navanalushuumoria on kirjassa mainettaan vähemmän eikä se pääse rasittamaan. Postmodernin intertekstuaalisuuden hengessä on viittauksia myös muihin taruihin, lähinnä vain Lewis Carrollin Liisaan Ihmemaassa.
Loru sorbusten herra ei toimi oikein millään tasolla vaikka Taru tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia oivaltavaan sekä viiltävään parodiaan. Loru hukkaa mahdollisuutensa parodiana, eikä ole tarpeeksi roisi ja rivo kunnolliseksi pyhäinhäväistykseksi.
