Kansakunnan on vallannut syvä huoli: pojat eivät enää lue. Niinpä heidän kielelliset valmiutensa rappeutuvat ja useat henkiset kyvyt, kuten mielikuvitus ja ajattelukyky, näivettyvät. Internetistä huolimatta tiedon hakeminen ja sen ymmärtäminen ovat katoavaa kansanperinnettä.
Olen itse asiassa aika lailla samaa mieltä, koska minusta lukeminen on äärimmäisen tärkeä taito, vähän kuin 3D-kortti: ilmankin tulee toimeen, mutta sen avulla maailma on huomattavan erinäköinen, ja positiivisempaan suuntaan. Tosin minusta tuntuu, että katoavan lukutaidon peikko on ponnahdellut esiin aina tasaisin väliajoin jo parikymmentä vuotta.
Nyt koululaisille jaettiin lukemiseen innostamiseksi Mika Waltarin novellikokoelmia, mikä sinänsä on kiitettävää, mutta ei realistista. Tokihan Waltarin nerokkuus tempaisee 15 sekunnin keskittymiskyvyllä varustetut MTV-nuoret mukaansa. Samoin kuin SSI:n kuuluisa strategiapeli Gary Grigsby's War In The Pacific ("ei peli vaan elämänura") innostaa pahimmankin "hyötykäyttäjäfriikin" pelaamaan.
Miksi ihmeessä ei kerrankin jätetty korkeakulttuurin tuputtamista naulakkoon, ja jaettu vaikka sellaista vetävästi kirjoitettua klassikkoa kuin Väinö Linnan Tuntematon sotilas? Toisaalta, jos Tuntematon sotilas julkaistaisiin vasta nyt, se varmaankin luokiteltaisiin rahvaan viihdekirjoihin. Tärkeintä on, että ihminen lukee, ei se, että hän lukee hyväksyttyä taidetta.
Mitä se minulle kuuluu, lukeeko nuoriso vai ei? Ja miten se liittyy pelaamiseen? Kyllä se liittyy. Monestakin syystä.
Roviolla tavataan
Lähes jokaisessa nuorison tyhmentymisestä kertovassa jutussa mainitaan pääsyyllisten joukossa tuttu suosikkisyntipukki tietokonepelit (ja nykyään myös Internet). Se on aika kohtuutonta. Jos otetaan 1 000 alle 20-vuotiasta pelaajaa ja saman verran vaikka aktiivisia urheilun harrastajia, olen varma, että lukeminen harrastuksena on jälkimmäisessä joukossa huomattavasti harvinaisempaa. Tai otetaan niiden spörttien tilalle 1 000 aktiivista TV-katselijaa. Sama juttu.
TV syntipukkina on jäänyt pelien ja netin jalkoihin, ovathan nämä eksoottisempia, eikä niistä keski-ikäinen humanisti mitään ymmärrä. Sitäpaitsi, lukutaidotonta nuorisoa sanan säilällä sivalteleva teknofobisti saattaa itsekin nauttia Kauniiden & Rohkeiden pakonomaisen seuraamisen kaltaisesta viattomasta paheesta (Babylon 5 tietysti on eri juttu), tai viettää rikasta, virikkeistä ja henkisesti tyydyttävää lauantai-iltaa BumtsiBumin kanssa. Saattaapa koko perhe olla kerääntynyt Keskinkertaisuuden Jumalan Silmän ympärille ja laulaa lallattaa julkkisten mukana. Samaan aikaan yöpöydällä toukat rouskuttavat trendikirjoja a la Alkutuuli, joissa kirjamerkki on sivulla 48.
Kuten kirjatkin, suurin osa peleistä vaatii pitkäjänteisyyttä, aktiivista ajattelua, ongelmanratkaisua ja kaikkea muuta harmaita aivosoluja tehostavaa. Siksipä ei olekaan ihme, että Pelit-lehden lukijoista 70 prosenttia ilmoitti harrastuksekseen lukemisen. Ei se tarkoita, että pelaajista 70 prosenttia lukee, se tarkoittaa, että muutenkin lukevat osaavat lukea myös aikakauslehteä.
Jos viitsisin, voisin olla huolestunut aikuisväestön toislukutaidottomuudesta: tietokonetta ei uskalleta eikä osata käyttää, ja sen opiskeleminenkin on tuskallista. Seitsemän veljeksen malliin "Pee sano pee, see sano see", ja sitten paetaan ikkunasta tupakille.
Tota...joo...
Ihminen, joka ei lue mitään tai lukee erittäin vähän, hallitsee pahimmassa tapauksessa äidinkielensä vain auttavasti. Miksi SE minua liikuttaa? Siksi, että ennen Tiedon Valtateitä heidän kirjalliset tuotokset jäivät vain äidinkielen opettajan silmiin, nyt ne voi postittaa tuhansien, jopa kymmenien tuhansien iloksi Internetiin tai purkkeihin. Kielitaidon merkitys korostuu mukavasti, kun lukee jälleen yhtä pitkää vuodatusta, jossa ei ole isoja kirjaimia (tai pelkkiä isoja kirjaimia), ei välimerkkejä (paitsi paljon pisteitä), eikä kappalejakoa. Se on usein myös kirjoitettu tajunnanvirtamuodossa, tota- ja joo-sanoja säästämättä.
"Kewl...tota...ku ei sitä juttuu jaxa sillai lukee...joo...meinaan kun hahmotus on pirun vaikeet...joo..tota...eikä punast lankaa meinaa löytää...ööh..mun piti sanoa vielä...jotain...T: nAkkImAkkArA PS: VASTAA NOPEASTI!!!!!!!!!!!"
Alan lehdistö tulee onneksi apuun ja tarjoaa helpot ja hauskat irviötaulukot. Sarkasmia esimerkiksi ei normaali virtuaalisurffari enää ymmärrä lainkaan ilman niitä pakollisia merkkejä :) tai ;). Kauhulla odotan, koska lehdet alkavat käyttää niitä jutuissaan. Voisi olla asiallista kertoa myös, ettei tuollaista mökellystä oteta vakavasti. Asiallinen, lyhyt ja selkeä viesti menee biljardi kertaa paremmin perille kuin hahmoton jorotus.
Emmä jaxa
Entäpä tiedon hakemisen tahi omaksumisen kyky? Lukevan ja lukurajoitteisen ero näyttää kulkevan siinäkin, että lukurajoitteinen ei välttämättä ymmärrä tiedon hakemista edes käsitteenä. Ja sepäs minua vasta liikuttaakin. Frederik Pohlin kertomuksessa "Venuksen ihanat kukkulat" perusolettamus oli, että fiksummat tekevät vähemmän lapsia kuin yksinkertaisemmat, ja niinpä tulevaisuuden maailmassa pieni joukko fiksuja ihmisiä yrittää pitää maailman käynnissä, kun uusavuton, hidas enemmistö roikottaa alahuulta, tuijottaa töllöä ja odottaa, että kaikki kannetaan eteen.
Siinäpä sitä onkin Tiedon Valtatien arkipäivää. Helposti pienellä oma-alotteisuudella hankittavan tiedon kysyminen on kasvanut suhteettomiin mittoihin. Kaikki alkavat aloittelijoina, ja useimmat oppivat, mutta entä jos alakaneettina on "kun en itse jaksa/viitsi". Ja miten pitäisi suhtautua "kerro mikä 3D-kortti mun pitää ostaa, koska juttu oli liian pitkä, en jaksanut lukea loppuun asti" -tyyppisiin aneluihin?
Täysin ilman armoa. Sitä niittää, mitä kylvää. Tietoa ovat sekä kirjastot että Internet tulvillaan. Kuka säälii ihmistä, joka löydetään säilyketölkinavaajatehtaan varastosta nälkään kuolleena, avaamaton säilyketölkki kädessään?
Internet ja tietokone eivät korvaa kirjaa, eivätkä ole sille edes uhka. Ihminen voi olla fiksu ja elää tyydyttävän elämän lukematta yhtään kirjaa, ja lukeva ihminen voi olla tyhmä ja tylsä. Toiset lukevat, toiset eivät, kai se on geeneissä. Mutta pyydän kauniisti: vaikkette mitään muuta eläessänne lukisi, lukekaa edes ohjekirjat!
