Aika harva asia yllättää enää kymmenennellä kerralla: siihen ei pysty Nintendokaan.
Mario Party 10 paljastaa heti, mistä pelissä on kyse. Ruudulle vyöryy Mario-maailman massiivinen hahmokaarti, grafiikan ja musiikin tyyli on ehtaa Nintendoa, joten tunnelma on iloisen kepeä. Vaikka kyse on vain minipelikokoelmasta, peli on selvästi tehty tyylillä ja taidolla. Tuntuu kuin tulisi huvipuistoon.
Tahkosin Mario Partya ala-asteikäisten (alakouluko se nykyään on) lasteni kanssa, mihin pelisarja on tarkoitettukin.
Meil on bileet
Mario Party on lautapeliteemalla ryyditetty minipelikokoelma. Peruspelimuodossa pelaajat hyppäävät saman ajoneuvon kyytiin, heittävät noppaa ja etenevät laudalla. Laudan ruudut voivat olla minipelejä tai erilaisia bonus- ja miinusruutuja. Minipelien voitto palkitaan tähdillä, joiden määrä ratkaisee voittajan.
Vain noppaa heittävä pelaaja hyötyy tai kärsii laudan bonuksista. Kaikki menevät minipeleihin yhtä aikaa ja liikkuvat yhtä jalkaa ruudulla. Nettiarvosteluiden perusteella kimppakyydistä ei tykätä, mutta muksuseurassa ratkaisu vähentää kitinää, koska kukaan ei ole pelilaudalla viimeisenä.
Pelilautojen teemoja on viisi erilaista, mutta käytännössä pelikerrat ovat aika identtisiä eikä todellisia taktisia vaihtoehtoja juuri ole. Minipeleistä jaetaan tähtiä, joiden määrä lasketaan laudan lopussa odottavan pääpomotaistelun jälkeen. Mario Party -perinteiden mukaan tähtijohdossa ei kannata olla, vaan kannattaa kytätä ari suhosmaisissa tarkkailuasemissa, joista vasta lopputaistelun jälkeen yritetään kiilata kärkeen.
Hahmot etenevät laudalla nopanheiton määräämän matkan, mutta en pelaisi rahasta Nintedo-kasinolla, sillä Mario Partyn nopat tuntuvat taas todella painotetuilta. Se kuuluu sarjan henkeen, sillä viimeistä selvästi suositaan ja johdossa oleva tuppaa aina astumaan ansaruutuun, jossa lähtee esimerkiksi puolet tähdistä pois. Arpaonneensa voi hieman vaikuttaa minipeleistä voitettavilla erikoisnopilla, joissa on vaikkapa vain luvut nollasta yhteen tai neljästä kuuteen. Noppia ei saa pelin aikana kuitenkaan loputtomasti.
Lautoja on viisi. Mushroom Parkin teemana on huvipuisto, joten pelilautaa koristavat viikinkilaiva, onnenpyörä, vuoristorata ja muut laitteet. Haunted Trail taas heittää kummitusjunan kyytiin. Whimsical Waters sijoittuu vesimaailmaan, johon muksut eivät suostuneet ensimmäisen kerran jälkeen enää palaamaan. Kentässä on muutama sakkokierrostyylinen paikka, johon hahmojen kärry saattaa jäädä kiertämään kehää. Chaos Castlesta löytyy prinsessan sijasta Bowser. Perheen suosikkilauta on ilmailuhenkinen Airship Central, jossa on myös eniten vaihtelua. Laudassa väistellään ohjuksia pilvien päälle ja käydään ilmataistelua Bowserin zeppeliiniä vastaan.
Lautapelin päätarkoitus on toimia kokoavana teemana minipeleille. Yleensä minipeleissä kamppaillaan kaikki kaikkia vastaan -hengessä, mutta osassa yksi pelaa kolmea muuta vastaan, osassa pelaajat jaetaan kahteen tiimiin. Pelissä on mukana aina neljä hahmoa, joten tekoäly huolehtii tarvittaessa tyhjistä pelipaikoista. Koneen tason saa säädettyä avuttomasta aina umpisurkeaan, mutta myös aikuiselle pärjäävä taso löytyy.
Minipelien ideat ovat villin vaihtelevia. Yhdessä pitää kiivetä tikapuilla rakennustelineille ja hypätä sieltä pomppimaan Bowserin niskaan, toisessa pelataan splättistä sokkelossa ja kolmannessa Cheep Cheep -kala kelluu vedessä ja otusta ammutaan tykillä, jolloin kala kääntyy kohti. Musiikin loppuessa kala haukkaa viimeisenä ampunutta, mikä vähentää pisteitä. Voittaja ampuu eniten osumia. Eniten muksuja huvitti selfie-kisa, jossa oma hahmo piti saada lähimmäs kameraa peittämään muut taustalla.
Pelejä on laidasta laitaan niin tasoltaan kuin taitovaatimuksiltaan: välillä vaaditaan muistia, hoksottimia, nopeutta, taitoa tai silkkaa tuuria. Aina pelin idea ei avaudu ensivilkaisulla, mutta ennen ”oikeaa” peliä minipeleissä pääsee aina myös harjoittelemaan ja pelaamaan erikseen.
<väliotsikko>HirviöjahtiMario Party -pääpelimuodon rinnalla on Evolve-henkinen Bowser Party, johon pääsee mukaan viisi pelaajaa. Yksi pelaa GamePadilla Bowseria ja muut huiskintaohjaimilla Nintendo-hahmoja. Bowserin tavoitteena on kukistaa muut pelaajat ja muiden tehtävänä läpäistä kenttä niin, että edes yksi jää henkiin. Jos Bowser saa hahmon laudalla kiinni, seuraa minipeli, jossa hävinnyt menettää elämää. Minipelissä muun muassa pelataan jättipallolla flipperiä ja yritetään likistää karkuun juoksevat pelaajat. Erinomaisen toimivaa viihdettä, sillä perheraatini pelaa mieluummin Bowseria kuin peruspeliä.
Amiibo-patsaita meillä ei ole, joten en todellisuudessa tiedä, miten kolmas pelimuoto Amiibo Party toimii. Teoriassa pelimuodon avaamiseen riittää yksi Nintendon Amiibo-patsas, jonka jälkeen pääsee käsiksi päivittäisiin yllätyksiin. Peli-idea on sama kuin peruslautapelissä. Jokainen Amiibo-hahmo avaa peliin oman minipelinsä, mutta ne saa auki myös pelissä tienattavalla rahalla.
Arvosteluhetkeen mennessä Mario Party 10:lla oli vielä uutuusarvoa, mutta lasten näkemys ei ollut varauksettoman innostunut: ”Ihan hauska, mutta minipelien välillä on turhan paljon odottelua.” Eniten kertoo se, että Mario Partya pelataan vain minun kanssani eikä koskaan kavereiden.
Ymmärrän pointin täysin. Minustakin Mario Partyn rytmitys on pielessä, sillä pelien välissä voi olla minuuttitolkulla tyhjää. Koska kaikki ovat laudalla samassa veneessä, hahmojen laudalla etenemisellä ei ole pelin kannalta juuri merkitystä. Sen tajuaa lapsikin.
Mario Party 10
Arvosteltu: Wii U
Nintendo
Moninpeli: 2–5 samalla koneella
Muuta: Tukee Amiiboja
Ikäraja: 7
Lautapeliteemainen minipelikokoelma, joka vaatii Amiibo-patsaita, jotta saa kaikki pelimuodot auki.
75
