Teinixinä mieltäni vaivasivat ikäkauden polttavat kysymykset: voittaisiko Wolverine Hämärin ja miksi?
Capcomin vs.-sarjat ovat nykyään synonyymejä vauhdikkaalle, överiksi vedetylle ja ennen kaikkea laadukkaalle sarjistyyliselle 2D-arcademätkinnälle. Kahden eri universumin hahmoja yhdistelevien vs.-sarjojen perustukset valettiin 1990-luvun puolivälin Marvel-mätkinnöissä ja systeemi hiottiin pitkälti nykymuotoonsa ensimmäisessä Marvel vs. Capcomissa. Marvel vs. Capcom: Origins esittää päivitetyt painokset 1995 julkaistusta Marvel Super Heroesista ja vuonna 1998 syntyneestä Marvel vs. Capcomista.
Marvel vs. Capcom: Originsissa on nykymittapuulla vähän taistelijoita. Marvel Super Heroesissa on vakiona vain kahdeksan tappelupukaria, Marvel vs. Capcomissa sentään viisitoista. Marvelin kestosuosikit Hämähäkkimies, Hulk ja Wolverine esiintyvät molemmissa mätkinnöissä. Jättimäinen Juggernaut, paholaismainen Mustasydän ja Conan-kirjailija Howardin luoma lonkerodemoni Shuma-Gorath tuovat väriä Marvel Super Heroesin kamppailijakaartiin. Marvel vs. Capcomin porukkaa täydentävät Capcomin tutuimmat legendat, kuten Ryu, Chun-li, Morrigan ja Megaman.
Määrän vastapainoksi taistelijat ovat kookkaita, komeita ja ikäänsä nähden jouhevasti animoituja. Tyylikkäiden piirrosten laskennallinen HD-tarkennus toimii hyvin, mutta en kaivannut sitä pehmentämään jo valmiiksi hienoa ysäripikseligraffaa. Jos joku kaipaa vanhojen kuvaputkinäyttöjen nostalgisia huonoja puolia, efektipaletti tarjoaa myös vaakajuovia, arcademonitorinäkymän ja useita kuvasuhteita alkuperäisen 4:3:n ohella.
Kamppailijat tottelevat kuuden hyökkäysnäppäimen Capcom-systeemiä, joka jakaa iskut eri tehoisiin lyönteihin ja potkuihin. Nopeat iskut ovat litsareita ja hitaat hurjia voimapommeja. Nopeatempoisten tappeluiden iskurumbaa rytmitetään valtavilla loikilla ja erilaisilla, helpoimmillaan yhdellä namiskalla irtoavilla ammuksilla: Hämäri sinkoaa ukkoja jumittavaa seittiä, Megaman ampuu plasmaa ja Kapteeni Amerikka heittää kilpeään. Komeista kahakoista ei puutu räjähdyksiä, räimettä ja älyttömiä spesiaaleja, joten fiilis on (edelleen) kiitettävän supersankari- ja sarjakuvamainen.
Kaksi yhden hinnalla
Marvel Super Heroes ja Marvel vs. Capcom eivät ole samasta bittipinosta veistettyjä. Marvel Super Heroes on suhteellisen perinteistä kaksintaistelumätkintää ja Marvel vs. Capcom on neljän soturin tag-tiimimättö, jossa voi kutsua koneen valitseman kolmannen hepun erikoisiskun. Marvel Super Heroesin erikoisuuksia ovat vapaasti aktivoitavat voimajalokivet, jotka antavat käyttäjilleen hetkeksi uusia voimia ja ominaisuuksia, kuten energian palautuksen tai lisää nopeutta. Jalokivivoimien sopiva ajoitus on usein erävoiton kannalta ratkaisevaa.
Marvel vs. Capcom: Origins ei jätä modernisointia pelkkään grafiikan virittelyyn. Räimettä ryyditetään kaikille pelimuodoille yhteisillä, muodikkailla tavoitteilla: tee x-temppu y-kertaa, pelaa tai voita niin ja niin monta kertaa. Perustaktiikoille olennaisia liikkeitä suosivat, suurempiin toistomääriin etenevät tavoitteet tuovat yksinäiseen tahkoamiseen reilusti lisää imua ja edistymisen tunnetta. Liiketavoitteet karttuvat, vaikka tulisi pataan. Jokaisen onnistumisen noteeraavien tavoitelaskurien täyttymisestä irtoavat vault-pisteet käytetään lukuisten bonusten, kuten lisähahmojen, konseptitaiteen ja animaatioiden avaamiseen.
Tavoitteiden edistymisen tuoma lämmin tunne pehmentää kivasti tavallista tiukemman vaikeustason aiheuttamia v-käyrän nousuja. Arcadetilan läpi surffaaminen ei onnistu edes helpoimmalla tasolla, sillä kolikko on käytetty viimeistään neljännessä matsissa. Spessujen, refleksien ja pelikohtaisten jippojen pitää olla hanskassa edes joten kuten ja jos ei halua tehdä elämästään kohtuuttoman vaikeaa, peruspadilla tuhertaminen on syytä unohtaa heti. Järeä arcadetikku tai jokin erikoispadi on välttämätön lisäinvestointi Capcom-mätkeiden faneille.
Kolmas merkittävä parannus on pelaajien vahvuusluvuilla viritetty nettimoninpeli molempiin mätkintöihin. Harmi vain, että netissä liikkui nihkeästi vastustajia. Pelaajia norkoili netissä lähinnä viikonloppuisin ja heitä oli sen verran vähän, että jouduin tyytymään samoihin ja useimmiten samoilla hahmoilla junnaaviin vastustajiin. Silloin kun jaksoin odottaa tarpeeksi pitkään, otteluiden sujuvuudessa ei ollut mainittavia ongelmia.
Marvel vs. Capcom: Origins on värikästä ja räväkkää mätkintärytinää näppärillä modernisoinneilla: nettipeli ja tavoiterumba nostavat kaksikon viihdearvoa reilusti. Marvel vs. Capcom: Origins on kahden mätkintäklassikon asiallinen päivitys nykyaikaan, mutta se on vain sitä: päivitys, jonka tarpeellisuus mitataan vahvasti henkilökohtaisten nostalgiavibojen tai historiannälän voimakkuuden perusteella.
mvsco5.jpg
Tavoitteiden edistymistä seurataan reaaliajassa ruudun reunalta (Marvel vs. Capcom).
mvsco6.jpg
Jalokivistä saa monenlaisia etuja Marvel Super Heroesissa.
80
