Naama on perus-Maxin mutta peli onkin kehittynyt Pelipoika-Max. Miten PC-teknologian entinen lippulaiva, ensimmäinen Max Payne, saadaan purjehtimaan Gameboyssa? Ei yhtään hassummin.
Olen mies, jolla ei ole menetettävää. Paitsi perspektiivi. 3D-maailma jäi taakseni kuin perheeni ruumiiden alle murskaantunut perheenisän ja aviomiehen roolini. Astuin uuteen maailmaan, jossa en enää näe mitä näkisin, vaan näen mitä lokki näkisi.
Isometrisessä Gameboy-maailmassa lain koura on pitkä, mutta minä, sen kyynärvarsi, olen enää sentin mittainen.
Pieneen koneeseen ei mahdu koko tuskani. Perheeni kuolema käsitellään yhdessä NooooOOOO!-kuvassa, enkä näe enää tasoltaan hyppeleviä painajaisunia. Tunnistan silti vaivattomasti täysmittaisen kostoretkeni tärkeimmät kohdat.
Max-maailma on mullillaan. Konsolijumalat ovat ottaneet minulta pois kyvyn tallentaa pelini koska ikinä haluan ja korvanneet sen neljällä elämällä per pelijakso. Piru vie, GBA-pelissä pitää saada tallentaa aina kun haluaa, koska sitä tyypillisesti pelataan 5-15 minuutin sessioita odotellessa, kirkossa tai joukkoliikennevälineessä.
Ensin säilyin hengissä yhtä kauan kuin toivo ja rakkaus tässä kylmässä nykymaailmassa. Viholliset osaavat ampua minua reunojen takaa ennen kuin näen heidät. Äkkiä totun uuteen kenttään tai huoneeseen astuessani pistämään bullet timen päälle ja räiskin joka suuntaan kuin välinpitämätön kohtalo, ja miestä tippuu. Vaikka ennen kentän loppua yleensä on enemmän tai vähemmän epäreilu massaväijytys, kostan perheeni murhan noin neljässä-kuudessa tunnissa.
Möbius on tehnyt käännöksessä, GBA-mittapuulla, erittäin hyvää työtä. Esikuvan näköinen Graphic novel -teos kähistään digitoidulla äänellä, ympäristö hajoaa sopivasti, reipas punainen pikseliveri turskahtaa osumista ja tekee seinään identtisiä läiskiä (nämä on esisensuroitu kuvista). Pelattavuutta haittaa epäsuhta padin suunnan ja Maxin suunnan välillä: ohjain käskee oikealle, Max menee yläviistoon. Jos ohjauksen vaihtaa paremmin suuntavastaavaksi, Max tippuu helposti putkien päältä.
Max Payne kuuluu Gameboyn toimintapelien parhaimmistoon. Se ei valitettavasti ole paljon. Golden Sunit, Advance Warsit, Zeldat ja Metroidit, sellaisia pelejä varten Gameboy on luotu. Max on rutkasti parempi kuin keskimääräiset GBA-toimintakuonayritykset ja ihan lystiä pelattavaa. Silti pelaaminen oli enemmän arvostelusta johtuvaa pakkopelaamista kuin vapaaehtoista intopelaamista.
80
